Topias Haikala: Kielet ennen meitä. SKS Kirjat (Suomalaisen kirjallisuuden seura) 2025. Sivuja 482.

 

Kirjan tikustelun alustukseksi omaa henkilökohtaista tietoa:

Geenitutkimuksissa on selvinnyt, että sukuni esivanhemmat ovat noin 230 000 vuotta sitten elellyt Nigeriassa, Niger-joen suistossa (kuva alla). Sieltä jalkaisin – pyörän keksimiseen kuluisi vielä noin 224 000 vuotta - on matka suuntautunut Afrikan poikki yli Helvetin portin ja Hormuzin-salmen kohti Kiinaa. Enpä arvannut noilla vesillä laivoilla ajellessani, että esivanhemmat ovat siellä taivaltaneet matkallaan Suomeen. Tuskinpa taivaltajatkaan tiesivät Suomeen matkanneensa. Geentutkijoiden mukaan eurooppalaiset ovat pääosin tulleet noilta Kiinan alueilta. Ja koko ihmiskuntahan on nykyisen tietämyksen mukaan lähtöisin Afrikan mantereelta.

 

 

Ennen maanviljelyksen alkua on maapallolla arvion mukaan puhuttu jopa 100 000 erilaista kieltä. Nykyisin enää 6 000 – 9 000 eri kieltä. Melkoinen haarukka tuossakin arviossa.

 

Kantakieli tarkoittaa kielimutoa, jota puhuttiin viimeisenä ennen kielen jakautumista erillisiksi alakieliksi. Lisäksi on ajoituksia paleo tai varhaiskantakieli, sekä keski- ja myöhäiskantakieli kuin myös ilmansuunnat, kuten länsiuralilainen.

 

Kielet ovat kehittyneet, kun on tavattu muualta tulleita, jotka ovat tuoneet mukanaan uutta tietoa ja osaamista. Maanviljelyksen sanastoa on suomen kielessä peräisin eri suunnista. Merenkulun sanasto on paljolti germaanista ja ilmaantunut kieleen jaksoittain, kun on muualta saatu kehittyneempää uutta oppia.

 

Euroopan Unionin asukkaista vuonna 2012 puhui saksaa 15,7%, englantia 12,9%, italiaa 12,5%, ranskaa 12,1%, puolaa 8,2%, espanjaa 8,1%. Nämä ja lähes kaikki muutkin EU-kielet kuuluvat indoeurooppalaiseen kielikuntaan. EU:n asukkaista 95% puhuu tämän kielikunnan kieliä. Koko maailmassa joka toinen ihminen. Muita suuria indoeurooppalaisia kieliä ovat venäjä, hindi ja farsi. 

 

Kantaindoeurooppa alkoi jakautua eri kieliksi 4000 – 2500 eKr välisinä vuosina. Eli noin 225 000 tuhatta vuotta sen jälkeen, kun sukuni hikoili Niger-joen viidakoissa. Noihin aikoihin kantaindoeuroopan puhujat elelivät Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoisrannoilla.

Neljä prosenttia eurooppalaisista puhuu uralilaisia kieliä: unkaria 2,6%, suomea 1,1%, viroa 0,3%. Uralilaiset kielet ovat kehittyneet kantauralista, jota puhuttiin noin 2500 – 2000 eKr välisena aikana indoeurooppalaisten pohjoispuolella Ural-vuoriston molemmin puolin.

 

Kaksi vuotta sitten Suomessa kotimaisista kielistä puhui suomea 84,9%, ruotsia 5,1% ja saamea 2051 ihmistä. Vieraista kielistä Suomessa oli eniten venäjän puhujia, sitten viro, englanti, farsi ja ukraina. Suomessa 95% asukkaista puhui indoeurooppalaista tai uralilaista kieltä.

 

Nykyisen Suomen valtion alueelle ensimmäiset asukkaat ilmaantuivat heti jääkauden jälkeen, noin 11 000 vuotta sitten. Noin 9 800 vuotta sitten on Inarin seutuville löytänyt tiensä ihmisiä niin etelästä, kuin pohjoisestakin. Toistaiseksi kaikki ovat tuntematonta väkeä.

 

Viitteitä tuntemattomien alkuasukkaiden puhumista kielistä löytyy lainasanoista, jotka eivät viittaa mihinkään tunnettuun kieleen. Paikannimet kertovat samaa: Suomen suurimpien järvien nimistä parikymmentä on peräisin jostain tuntemattomasta kielestä: Inari, Saimaa, Imatra, Päijänne. Saamelaisilta peräisin olevia paikannimiä löytyy Etelä-Suomea myöten.

 

Jos suomen sanastosta karsitaan pois tuoreimmat vierasperäiset lainat, yleiskieleen jää noin 6000 johtamatonta perussanaa. Noista sanoista vain 300-400 on osoitettu olevan alkuperältään kantauralilaisia. Yli 90% on on kantauralin ajan jälkeistä lainaa. Valtava enemmistö alkuperältään indoeurooppalaista.

 

Kantauralista on erkaantunut yhdeksän eri kantakieltä: saame, suomi, mordva, mari, permi, mansi, hanti, unkari ja samojedi. Väliin on mahdutettu länsiuralilainen ja itämerensuomalainen vaihe. Länsiuralin puhujat suuntasivat Moskovan seutuvilta kohti länttä arviolta 1250 – 1000 ekr. Tästä kehittyneestä itämerensuomalaisesta kielihaarasta saamen kieli erkaantui noin 1000 – 500 eKr. saamelaisten suunnatessa nykyisen Suomen maille.

 

Saamen kieli kehittyi paikallisten asukkaiden (toistaiseksi tuntemattomia) ja Skandinavian asukkaiden yhteyksistä. Itämerensuomalainen kieli kehittyi ensisijassa yhteistyöstä balttilaisten ja germaanisten kielten puhujien kanssa.

 

 

Kantasuomen puhujia levittäytyi samoihin aikoihin Viron rannikoilta Lounais-Suomen ja Keski-Ruotsin maille. ”Kantasuomalaiset ja germaanit panivat hynttyynsä yhteen ja alkoivat elää sikin sokin samoilla seuduilla”.

”Suomen kielen erilliskehityksen voitaneen katsoa alkaneen noin vuoden 700 jKr paikkeilla, jolloin pohjoiskantasuomi jakautui alueellisesti länsisuomeen, muinaiskarjalaan ja muinasvepsään”. Karjalaiset ilmaantuivat idän suunnilta, joskin on myös ehdoteltu, että karjalaisetkin rantautuivat Varsinais-Suomen seutuville ja sieltä vaelsivat kohti itää.

 

”Nykysuomi totisesti syntyi länsisuomen ja muinaiskarjalan sittemmästä yhteentörmäyksestä, jos kohta länsisuomen osuus on kiistatta vahvempi”.

 

Sitten ollaankin jo 1500-luvulla, jolloin katolisen kirkon pappi Mikael Agricola alkoi luoda suomalaista kirjakieltä, josta syntyi ”keinotekoinen luomus, joka ei ole luonnostaan olemassa oleva kieli”.

 

Agricolan aikaan suomalaisia olivat vain Aurajoen suulla asuvat. Muualle maahan matkatessa löytyi hämäläisiä, savolaisia, karjalaisia ja pohjalaisia. Nämä kaikki olivat Ruotsin kuninkaan alamaisia. Venäjä valloitti Ruotsilta nykyisen Suomen alueen sodassa 1809. Tsaarin hallitsemassa Suomen suuriruhtinaskunnassa alkoi syntyä suomalaisuus. 

Suomalaisuuden synnyttivät 1800-luvulla suomen kielen määrääminen viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle, sekä kulttuuri, jota rakensivat kuvataiteilijat, sanataiteilijat, säveltaiteilijat, tieteentekijät ja byrokraatit. Luotiin kansallista yhteishenkeä, jota vahvistivat 1920-luvun torpparilaki, sekä talvisodan ”Tammikuun kihlaus”, jossa työnantajat antoivat periksi ja suostuivat neuvottelemaan työehdoista työntekijöiden kanssa. Sopimus yhdisti Suomen kansaa, mutta ärsytti suomalaisia patruunoita eli teollisuusjohtajia ja Suomeen hyökännyttä Neuvostoliittoa. Sama tilanne on nytkin, paitsi itärajan takana on Neuvostoliiton sijaan Venäjä.

 

Neuvostoliitto koko olemassaolonsa ajan masinoi länsimaiden vastaisia hankkeita. Venäjä on niitä monin verroin kasvattanut ja nykyiselle sodankäynnille ilman armeijaa on keksitty nimi hybridisota. Tavoitteena on luoda länsimaissa epäsopua, pelkoa ja vihaa, heikentää hyvinvointia ja kansalaisten keskinäistä luottamusta, kasvattaa tuloeroja sekä murentaa kansallisuuden perustaa, suomalaista kulttuuria. Viime vuosina toiminta on ollut pelottavan tuloksellista, osin suomalaisten tuella.

 

Kielentutkimus tuottaa jatkuvasti uusia ideoita ja ehdotuksia, joita kannatetaan ja vastustetaan. Toivottavasti muuallakin suomalaisessa yhtesikunnassa hoksattaisiin tulevaisuudessa kannattaa yhteistyön ja suomalaisen kulttuurin elvyttämistä ja suomen kielen säilyttämistä.