Mari Manninen: Toimittaja kertoo – Niin Totta Kuin Osaa. Vastapaino 2025. Sivuja 262.

Tämän kirjan kirjoittamisen syynä mm. ”… huoli demokratiasta… Ilman journalismia ei ole demokratiaa, eikä ilman demokratiaa ole journalismia. Niitä nakerretaan rinta rinnan. Laitaoikeisto ei tukahduta journalismia vain Unkarissa tai Yhdysvalloissa, vaan journalismia yritetään mitätöidä myös Suomessa.”

Kun nettiä selaa, löytyy sieltä myös lehdistönvapaus maittain. Suomi oli pitkään ykkösenä. Sitten tuli SipiläOrpoSoini-hallitus ja Suomessa pudottiin sijalle kolme. Marinin hallitus petrasi lehdistönvapautta yhden pykälän kakkoseksi. OrpoPurran hallituksen aikana ollaan pudottu sijalle viisi. Maapallon väestöstä alle kymmenen prosenttia elää demokraattisissa valtioissa.

Konjunktuurit aaltoilevat. Viime vuosituhannella Suomessa oikeisto vaati lehdistön- ja sananvapautta. Keskusta ja vasemmisto olivat ”hyvien idänsuhteiden” ja itsesensuurin kannalla ja herkästi lyötiin leimaa neuvostovastaisuudesta. Silloiset taistolaiset vastasivat nykyisiä perussuomalaisia. Nykyisellä vuosituhannella ”vihervasemmisto” on siirtynyt puolustamaan yksilönvapauksia. Lehdistö vielä pystyy kertomaan, kuinka nykyinen hallinto kuristaa vapauksia ja pyrkii lisäämään sensuuria siten, ettei hallinnon toimista pysty vapaasti ja lain mukaisesti julkaisemaan tietoa kansalaisille.

”Suomessa tärkeimmät säännöt toimituksille on kirjattu Journalistin ohjeisiin. Niiden noudattamista valvoo Julkisen sanan neuvosto, ja sääntöjä kunnioittavalla alalla pelätään neuvoston moitteita. Suomessa kaikki merkittävät viestimet perussuomalaisten äänenkannattajaa Suomen Uutisia lukuun ottamatta ovat liittyneet Julkisen sanan neuvostoon ja lupautuneet noudattamaan alan eettisiä ohjeita."

Perussuomalaisia hiertää journalistin ohjeissa mm. ”Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen” ja ”Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta”. Puolueen kannattajia viimeisen vuosikymmenen aikana seurattuani olen todennut, että eri mieltä olevia voi vainota ja kiusata keksityillä luuloilla ilman minkäänlaisia tosiasioita, samoin kuin suomalaisten maineen maailmalla voi häpäistä yhtä helposti.

Suomalaisia tiedotusvälineitä syytetään puolueellisiksi, koska ei julkaista näille syyttäjille tärkeitä uutisia jostakin päin maailmaa. Toimituksilla on käytössä ”valtava analyyttinen koneisto”, joka herkeämättä seuraa julkaisujen netissä saamaa suosiota. Samasta uutisesta voi olla erilaisin otsikoin erilaisia versioita joiden lukijoiden määriä verrataan. Uutinen voi tulla ja mennä, koska sillä ei ole lukijoita. Jonkin merkittävän uutisen puuttuminen ei johdu julkaisijan puolueellisuudesta, vaan lukijoiden kiinnostuksen puutteesta.

Myös toimittajia syytetään puolueellisiksi. Kuten eräs Ylen toimittaja kertoi, yhden viikon aikana hänet oli leimattu kommunistista natsiksi ja kaikkea siltä väliltä. Leimaajien viha herää heille vastenmielisistä totuuksista, joihin kertoja on syyllinen.

Toimittajien puoluekantoja ei ole tutkittu. Arvellaan toimittajien ajatuksen olevan vähän vasemmistoon kallellaan. Esimiehet, jotka hyväksyvät julkaisut, ovat vastaavasti keskustaa ja oikeistoa. Toimittajien lisääntynyt koulutus ja ammattitaito ovat suitsineet puoluekantojen merkitystä. Toimittajat ovat raitistuneet, varrattuna vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin pyrittiin kaveraamaan päättäjien kanssa. Toisaalta ei ole tutkittu sitäkään, kuinka lukijat ovat muuttuneet.

”Kun oli Juha Sipilän hallitus, keskustalaiset olivat meille raivoissaan. Kun oli Sanna Marinin hallitus, vasemmistolaiset olivat raivoissaan. Kun on Orpon hallitus, oikeistolaiset ovat raivoissaan. Hallitus on nimittäin aina toimittajien syynin keskiössä.

Toimittajien määrä on puolittunut viimeisen 15 vuoden aikana. Enää ei ole entiseen malliin erikoistuneita toimittajia. Oikolukijat eivät korjaile kirjoitus- ja kielioppivirheitä. Paperilehti eli printti alkaa olla taakka, kun kaikki uutiset ilmaantuvat ensin nettiin.  Erillinen tiimi kokoilee nettiuutisista seuraavan aamun paperilehden. Usein työn alla on useita saman omistajan eri lehtiä, koska omistus keskittyy yhä harvemmille sijoittajille. Kiireen vuoksi virheiden määrä kasvaa.

Jos on kaksinaamaista silmänpalvelua kansalaisten ja poliitikkojen elämä, niin on toimitustenkin. Voidaan olla syvästi huolissaan ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta. Julkaisussa saatetaan esitellä laajasti kaukomaiden matkakohteita. Samassa painoksessa voidaan kertoa lentomatkojen haitallisuudesta. Ehkä kerrotaan kaivosteollisuuden aiheuttamista kasvavista luonnontuhoista ja toisessa jutussa kehutaan sähköautojen etuja. Onkin ehdotettu, että kaikessa journalismissa pitäisi ottaa huomioon ilmastolle aiheutettavat muutokset ja luontokato.

Gazan tilanteesta toimitukset tasapainoilevat molempia osapuolia myötäillen. Samalla unohtuu journalistin ohje, että lukijalle pitää kertoa, onko totta kansanmurha ja nälänhätä vai onko Israel oikeassa kiistäessään tuhotyönsä. Samanlaista tasapainoilua uutisissa ei ole Venäjän hyökkäyksessä Ukrainaan, eikä jokaiseen venäläisten tekemään tappo- ja tuhotyöhön kysytä Kremlin näkemystä. Pitääkö olla jakomielitautinen, että pystyy tuomitsemaan venäläisten murhatyöt, mutta israelilaisten samanlaisia toimia tuetaan?

Toisin kuin Suomessa, ruotsalaiset journalistit osaavat pitää etäisyyttä päättäjiin. Ruotsalaiset poliitikot myös ymmärtävät, ettei toimittajia vastaan hyökätä. Suomessahan on viime aikoina ministeriä myöten hallituspuolueen edustajat nuijineet toimittajia, jotka kertovat kiusallisia tosiasioita. Aiemmin kritisoitiin juttujen sisältöä. Nyt hyökätään henkilökohtaisesti julkaisijaa vastaan. Yli 70% toimittajista on kokenut yleisön kiusaamista ja vainoa.

Kun Ruotsissa käsiteltiin valtiollisen ja kaupallisen median välisiä toimenkuvia, tärkeimpänä pidettiin demokratian vahvistamista. Suomessa vastaavassa tilanteessa ei demokratiaa mainittu. Tärkeintä oli omistajien etu. Yksi hallituspuolue jopa tavoittelee Yleisradion lopettamista, ettei puolueen edustajien puuhailuista kerrottaisi kansalaisille. Europarlamentaarikko Tynkkynyt on vankasti kannattanut niin Ylen sensurointia, kuin lopettamistakin.

Ruotsissa media palvelee yleisön oikeutta saada tietää. Laki kieltää tietovuotajien etsimisen ja vainoamisen. Suomessa ensimmäisenä pyritään selvittämään ikävän tiedon lähde. Usein ongelmista kerrottaessa mainitaan, että kertojan suojelemiseksi nimi ja ääni on muutettu. Suomessa toimittajat kokevat kansalaisten sijaan edustavansa työnantajiaan.

Populistit pyrkivät ympäri maailman edistämään polarisaatiota, eli kansan kahtiajakoa: Eurooppa vastaan Europan Unioni, maan kansalaiset vastaan maahanmuuttajat, kristityt vastaan islam, vanhat perhearvot vastaan seksuaalivähemmistöt, liberaalit vastaan illiberaalit eli demokratian vastustajat. Illiberaalit ovat vallassa Unkarissa, Yhdysvallat on sellaiseksi muuttumassa, samoin kuin Tsekki ja Slovakia ja maat, joissa populistit ovat päässeet valtaan. Venäjän presidentti Putin on polarisaation vankka tukija pitkäaikaisella mittavalla rahoituksella.

Kirjoittaja kertoo oheisesta pilakuvasta, jonka itsekin olen hoksannut aikanaan ottaa talteen. Kuvassa ollaan asian ytimessä: niin tiede (science) kuin journalismikin ovat ääriliikkeiden kannattajien hampaissa, jotka hyväksyvät vain omaan kuplaansa sopivia tietoja.

Toivoisi toisinaan ajattelevan ajattelevan toisinaan, mistä syystä Venäjä tukee niin mittavasti polarisaatiota ja muita ääriliikkeiden tavoitteita.

PS. nelisenkymmentä vuotta sitten hoksasin, että iltapäivälehtiä myydään negatiivisilla tunteilla, kuten pelko, kateus ja viha. Tämän kirjan mukaan edelleen on tärkeä myyntivaltti. Myös netissä.