Perämies-Paavo, myöhemmin merikapteeni, kulki opiskeluaikanaan Kotkassa kesät ja talvet baretti päässään. Se oli hänen tunnusmerkkinsä. Seilasin Paavon kanssa SOLANOssa 1976-1977, hän oli aluksessa förstinä ja sama baretti keikkui päässä, hän ei ollut siitä luopunut. 

Tapasin seuraavan kerran Paavon, ja jälleen baretti päässään, Baltimoressa helmikuussa 1978. Hän tuli LEVANTEen laivastovierailulle. Oma laiva Vasa Shippingin ANDREW oli toisaalla Baltimoren satama-alueella. Iltaa vietettiin, saunottiin, muisteltiin menneitä. Mukana oli myös ANDREWn siiffi Lennu, aikoinaan hänkin Nielsenillä seilannut. Vierailijoiden lähtiessä aamuyöllä laivalta, Paavo unohti barettinsa hyttiini. Baretin palautus ei silloin onnistunut, koska en tiennyt missä ANDREW Baltimoressa makasi, oikeastaan en ollut edes varma laivan nimestä.

Lähdimme aikoinaan Baltimoresta, toimme maissilastin Ranskaan, kävimme Rotterdamissa telakassa, sieltä Argentiinaan ja Rosarion ja Villa Constitutionin jälkeen Interseccionin rediltä elokuussa 1978 viimein lomalle. Baretti seurasi matkalaukussani Suomeen.

Asustelin vuosia Helsingin Oulunkylässä ja baretti siirtyi hattuboxissa parinkin muuton jälkeen nykyiseen asuntooni.

Viime helmikuussa SLHY:n messissä vieraili Kotkalaisia merenkulkijoita, tällöin tuli puheeksi Paavo ja Paavon baretti, selvisi myöskin hänen nykyinen asuinpaikkansa. Kesti kuitenkin vielä toukokuuhun, kun oli pistämässä talvihanskoja ja villapipoja kesävarastoon, käsiini osui baretti. Nyt oli korkea aika selvittää Paavon puhelinnumero ja osoite.

Soitin Paavolle 15.5.2012 ja kerroin baretista. Hän ei aluksi muistanut koko keikkaa, mutta tarinoidessa se palautui, myöskin hänen laivansa nimi, jota puolestaan minä en muistanut. Sanoin myöskin lähettäväni hänelle pikapuoliin paketin.

Päivän päästä lähetyksestä tuli Kouvolasta soitto ja kiitokset. Näin baretin 34 vuoden harhailu sai onnellisen päätöksen.