Kun vielä sähköä tulee ja nettikin toimii, tässä tämän perjantain historia.
Meinasin jatkaa TIVANOn jobin (osa14) muistelulla, mutta tämän hetken päätökset Moskovan Kremlissä palauttivat mieleen vielä yhden jutun SOLANOsta, TIVANOn sisarlaivasta. Yhteistä SOLANOssa ja Kremlissä on, että humeetit ovat höyrähtäneet ja paranoidisissa päissä nähdään harhoja. Semmoinen ero on, ettei SOLANOn tapauksessa ihmishenget olleet vaarassa.
Vaasa Linen rahtauksessa oltiin kesällä 1976 matkalla Euroopasta Amerikan länsirannikolle. Matkalla Panamasta ylöspäin satamia olivat Acajutla, Los Angeles, San Francisco, Vancouver ja muutama muu laituri siinä lähistöllä. Mieleen jäi Woodfibre. Luotsin mukaan Kanadan vanhin sellutehdas. Sen saattoi uskoa, koska jo kaukaa näki paksun savu- ja höyrypilven nousevan tehtaan rööreistä. Lähistöllä oli Squamish, intiaanikylä. Kyläkaupassa myytiin aitoja intiaanikäsitöitä. Minäkin ostin nahkaisen stetsonin. Siiffin kanssa kiertelimme Shannon Falls metsätyömuseota ja ihmettelimme paksuja puita ja metsätyökoneita ja upeita vesiputouksia.
Tämä juttu on julkaistu Merimiespalvelutoimiston Vapaavahti-lehdessä ja kirjassani Allright taas mennään.
Dispansseja
Suomen eduskunta sääti merenkulun veronhuojennuslain vuonna 1970. Yritykset saivat päättää, maksavatko voitoistaan veroa yhteiskunnalle vai investoivatko saman rahamäärän uuteen valtamerilaivaan.
Nykypolvelle tiedoksi, että tuohon aikaan Suomessa yritykset maksoivat oikeasti veroja kansalaisten hyvinvoinnin kohentamiseksi. Joskus oli aika, jolloin valtio sai enemmän veroja yrityksiltä, kuin kansalaisilta. Nykyisinhän valtio maksaa yritystukia enemmän, kuin saa yrityksiltä verotuloja.
Jos tuolloin oli suunnitteilla ulkomaankauppoja, Suomen Pankilta oli saatava lupa rahansiirtoon. Jotkin laivatilaukset hiipuivat, kun ei saatu lupaa maksaa maailmalle laivan hintaa. Tuohon aikaan Suomen Pankki tuskin olisi kovin suopeasti suhtautunut anomuksiin, joissa satoja miljardeja olisi haluttu siirtää veroparatiiseihin veronmaksun välttämiseksi.
Nykyisinhän on erilaista: on säädetty yrityksille veroprosentti ja lukuisa määrä keinoja välttää kaikkinainen veronmaksu. Vanhat patruunat mankuvat valtiolta yritystukia lisää. Enenevässä määrin yritykset pyrkivät palkanmaksunkin siirtämään valtion hoitoon. Toivoa herättää nuori polvi miljardien eurojen pelipisneksillään: ”kun isänmaa on kouluttanut ja luonut edellytykset liiketoimiin, pysytään Suomessa eikä verokiertoon palkata laumaa lakimiehiä”.
Merenkulun veronhuojennuslain ansiosta tilattiin lähes sata uudisrakennusta Suomen lipun alle. Samalla vanhoja surmanloukkuja myytin pois. Redari Ilmari Tuuli myi Kreikkaan 1974 viimeisen höyrylaivansa NARVI. Viimeinen rahtihöyry Suomessa, ehkäpä Pohjoismaissakin.
Aina ei muisteta antaa kiitosta varustamoiden henkilöstöosastoille uudisrakennusten miehittämisistä. Koska telakoilta valmistui enemmän laivoja, kuin kouluista päteviä merenkulkijoita, päätyi viranomainen myöntämään erivapauksia eli dispansseja perämiehille ja konemestareille. Vaikkei pestatessa ollut esittää toimeen vaadittavaa pätevyyttä, saattoi jobin saada dispanssilla. Silti ei ollut harvinaista, että isoja laivoja ajettiin kahden perämiehen tai kahden konemestarin voimin. Merenkulkuhallituksen myöntämät dispanssit radiosähköttäjien osalta tarkoittivat, että laiva sai ajaa ilman kipinää.
Oma työpaikkani oli jo jonkin aikaa tehnyt matkaa kahden konemestarin valvonnassa. Laiva oli rahdattu reitille Leningradista Suomen kautta Keski-Eurooppaan ja Amerikan länsirannikolle Vancouveriin ja vielä vähän pohjoisemmaksikin.
Konehuoneessa ei ollut automatiikkaa, joten mestarit ajoivat 6-6 vahtia. Niinpä ilahduttikin, kun laivalle lähetettiin kolmas mestari ja siltä osin koneessa päästiin normaaliin kahdeksan tunnin työpäivään. Tulokas oli tekussa opiskellut teoriaa dispanssin verran, mutta seilausta puuttui. Ensimmäistä kertaa oli nyt ruokapöytä valtamerilaivan päällystömessissä. Niinpä ei ihmetelty, vaikka tulokas olikin sangen vähäsanainen.
Uuden kolmosen ensimmäinen stoptörni oli aiheuttanut hämminkiä. Siiffi oli herkistynyt hytissään ihmettelemän paineilmakompressorin pitkäaikaista jurnutusta ja henkilökohtaisesti ottautunut konehuoneeseen tutkimaan syytä. Pääkoneen startti-ilmasäiliön ilmanpainemittari oli pitkälti punaisella, varoventtiili ei toiminut ja kompressori puski pönttöön lisää ilmaa. Säiliö oli toista metriä korkea ja muutaman metrin pituinen. Siiffi arveli meille maallikoille, että säiliön pamahdus olisi viennyt mennessään koko ahteritorpan.
Atlanttia ylitettäessä herätti hämmennystä havainnot dispanssimiehen omaperäisestä perehtymisestä konehuoneeseen:”Tökki joitakin satunnaisia painokytkimiä ohikulkiessaan”. ”Pyöritteli venttiiliä röörin kyljessä auki ja kiinni”. ”Kuljeskeli ympäriinsä, eikä puhunut mitään”.
Noihin aikoihin oli arkea konestopit, jotka olivat suunniteltuja tai suunnittelemattomia. Tyynellämerellä Panaman kanavan jälkeen tuli jälkimmäinen. Pääkone pysähtyi omia aikojaan. Päivän ajan koko koneporukka etsi syytä. Lopulta oli hoksattu pyöritellä auki jokin putkiston venttiili ja niin kahdeksantuhannen hevosvoiman diesel hörähti henkiin ja matka taas jatkui. Suljettu venttiili oli normaalisti aina auki. Konestoppi alkoi kolmosen vahdin aikaan, joten sinne suuntaan epäilyt suuntautuivat.
Ensimmäinen Amerikan satama oli Acajutla San Salvadorissa. Maanantaina aamuyöllä ankkuroiduttiin redille odottamaan laituripaikkaa. Jaettuani porukalle tilatut rahat päällikkö järjesti laivaväelle päivittäisen venekuljetuksen maihin. Dispanssimestarikin lähti muiden mukana, muttei iltakyydillä palannut laivalle töihin.
Seuraavina päivinä maissakäyneet kertoivat satunnaisesti nähneensä kadonnutta mestaria kujilla. Rahaa ja tupakkaa vaille oli ollut, olutkin maistui. Ainahan laivatoveria hädässä autettiin. Tupakat oli loppuneet, kun joku paikallinen oli varastanut melkein täyden askin. Tupakka-askin varkaus oli selvinnyt, selosti kolmonen:
”Aamulla sotilasosasto retuutti tupakkarosvoa torille. Lippu liehui ja rummut pärisi. Kuorma-auton nosturiin ruvettiin köysisilmukkaa solmimaan. Ei auttanut, vaikka rosvo yritti kyynelsilmin kaksin käsin tarjota askia takaisin. Hiabilla hirtettiin.”
Meklarin poiketessa puurissa päällikkö kyseli eksyneestä ja esivallan hirttohommista. Silmät ymmyrkäisenä agentti ihmetteli. Ei sanonut tietävänsä sen paremmin tupakkavarkauden uhrista, kuin hirtetystä syyllisestäkään.
Laituriin päästiin myöhään torstaina. Perjantaiaamuna ennen kauravelliä seisoskelin venekannella ja seurasin katseella alakuloista näkyä: laiturilla laivaa kohti laahusti auringonpunaama konekolmonen. Vaatetuksena pelkästään lyhyet, joskus aikanaan valkoiset alushousut mahanalustan peittona. Jaloissa läpsyivät muoviset vihreät kusiluistimet.
Mestarilla ei enää riittänyt resursseja laivatöihin. Viikon päästä laiva poikkesi Los Angelesissa. Uusi konekolmonen oli laiturilla odottelemassa ja edeltäjä siirtyi ulosmaksun saaneena laiturille. Ei riittänyt saldo omaan ja tilalle tulleen lentolippuihin; osa kuluista meni meni firman piikkiin.
Uudelle tuoreelle mestarille olisi heti satama-ajaksi langennut stop törn (varallaolo konehuoneen hommissa). Vaan se ei mitenkään käynyt intohimoiselle Hot Rod miehelle, jolla oli pitkä ostoslista monenlaista autonosaa kotimaan viemisiksi.
Viime vuosien Henry Nielsen nostalgiaristeilyillä on muisteltu tupakkavarkaan kohtaloa. Joku muistaa tapahtuman totena. Joku toinen keksittynä juttuna, jolla saisi paremmin myötätuntoa ja pummatuksi tupakkaa ja juotavaa: ”Kolmosellahan oli kotona kuorma-auto ja siinä hiiappi-nosturi”.
Ehkäpä veronhuojennuslain laatijoinakin oli ollut dispanssiväkeä: lähes kaikki kalliit uudisrakennukset oli myyty halvalla ulkomaille seuraavaan vuosikymmeneen mennessä. Suomeen jäi vain työttömiä merenkulkijoita ja laivakaupoista tappiot veronmaksajille.
PS. kovasti on toivottava, ettei Suomen itärajan takainen presidentti ota mallia Atlantin takaisesta presidentistä, joka parikymmentä vuotta sitten lähti yhtälailla keksityillä syillä ryöstämään Irakia. George W. Bushin ristiretki seurauksineen on tappanut ja ajanut pakolaisiksi miljoonia ihmisiä ja aiheuttaa tuhoa edelleen.
- Lisää uusi kommentti
- 269 katselukertaa