Parissa edellisten viikkojen jaksossa on poikettu muistelemaan itärajan takaiseen yksinvaltiaasen liittyviä juttuja; presidentiksi moista itsevaltiasta ei voine nimittää. Palaamme takaisin varsinaiseen aiheeseen, joka on TIVANOn jobi. Osassa 14 eletään syyskuuta 1974. Tämän on aivan tuore naputtelu, enkä ole aiemmin muistellut kirjoissani, enkä missään lehdessä.
Guatemalan San Josen tavarat oli nosteltu laivan ruumista kaijalle parissa päivässä. Loppulasti oli menossa Chileen, Valparaisoon. Matkalla oli poikettava Panaman kanavalle ostamaan bunkkeria eli konehuoneeseen polttoaineita ja laivaporukalle provianttia ja vettä. Ulosvientiäkin eli suuhun laitettavia verovapaita lisäravinteita.
Parin vuorokauden ajon jälkeen ankkuroiduttiin Balboan redille. Merenkulkijat puhuivat kanavan Balboan päästä ja Cristobalin päästä, joka on Karibian puolella. Muistelen, että tuolloin olisivat olleet jenkkien kanavahallinnon alueita. Kun kanava vuosituhannen lopulla siirtyi panamalaisille, Cristobalista tuli osa Colón-kaupunkia. Balboa osaksi maan pääkaupunkia, joka on Ciudad de Panamá.
Ankkurissa odoteltiin laituripaikkaa vuorokausi. Bunkraus ja muu evästys kesti puoli vuorokautta. Kaupunkiin tutustuminen osaltani rajoittui muutaman potilaan lääkärikäynteihin. Santerin-päivän aamuna jatkettiin matkaa etelään kohti Valparaisoa.
Päiväntasaajalle oli matkaa puolitoista vuorokautta ja ylitysajaksi merkattiin 21.38 paikallista aikaa. Puolisen vuotta aiemmin laivalla oli pidetty perinteinen linjakaste. Paljon oli porukkaa sen jälkeen vaihtunut, muttei enää intoa löytynyt kastejärjestelyihn uusille kuiville merenkulkijoille.
Viikon verran jatkettiin matkaa alaspäin, kunnes timppa kömpi paikallista aikaa aamuneljältä lekottamaan ankkurin Valparaison redillä. Jo muutaman tunnin odottelun jälkeen päästiin laituriin.
Laivalla tiedettiin, että noin vuosi aikaisemmin Chilessä oli ollut erittäin väkivaltainen ja julma sotilasvallankaappaus. Yhdysvaltojen presidentin Richard Nixonin päätöksellä ja CIA:n toimilla rahoitettiin lakkoja, vietiin kauppojen tavaroita piiloon ja aiheutettiin monenlaista epäjärjestystä, jolloin armeija sai tekosyyn vallankaappaukseen.
Pohjoismaiden diplomaatit salaisilla hankkeillaan pelastivat tuhansia chileläisiä armeijan vainoilta pakoon. Vasta viime vuosina on tullut julkisuuteen, kuinka sotilaiden tappolistalla olleita kansalaisia lähetystöjen suojissa pidettiin hengissä ja avustettiin turvaan ulkomaille. Jokunen vuosi sitten Yle näytti elokuvasarjan Invisible Heroes, joka kertoi Suomen asiainhoitaja Tapani Brotheruksen ja varakonsuli Ilkka Jaamalan johtamasta pelastustyöstä Suomen edustuston tiloissa.
Ilkka Jaamala ja veljensä Seppo olivat laivaradiosähköttäjiä 50-luvulta. Heidän perheensä oli joutunut pakenemaan Suomesta 1944 saman rosvojoukon terroria, mitä vastaan nyt ukrainalaiset taistelevat. Isä Jaamala oli ollut armeijan tiedusteluväkeä. Perhe pääsi asettumaan Argentiinaan. Pojat oppivat espanjan kielen, mille taidolle oli Suomessa kysyntää ja erityisesti ulkoministeriössä tarvetta.
Laivaradiosähköttäjät pitävät edelleenkin tämän tästä nokkakusoja, jolloin olen päässyt tutustumaan Jaamalan veljeksiin. Opin tietämään jotakin Chilen tapahtumista ennen elokuvan valmistumista.
Ilkan viimeinen ulosmaksu oli noin vuosi sitten. Sepon vuotta aiemmin.
CIA:n historian mukaan organisaatio masinoi ensimmäistä kertaa vallankaappauksen demokraattisesti valitulta hallinnolta Iranissa elokuussa 1953. Sen jälkeen usalaisille on ollut rutiinia kansanedustuslaitosten korvaaminen diktaattoreilla.
Kun Valparaisossa oli tuloklaaraus tehty ja illansuussa loppunut lastinpurku yöksi, lähdettiin väliperämiehen – ensimmäinen perämies, eli täkkikakkonen – kanssa seutua silmäilemään. Eipä tiedetty suurista keskitysleireistä, minne kansalaisia oli vangittu ja edelleen vietiin tapettavaksi.
Kaupungilla oli rauhallista ja väkeä vähän kaduilla, vaikka oli torstai-ilta. Muutaman paikallisen nuoren opastuksella löytyi merimieskulttuuria: vanhan kerrostalon toisessa kerroksessa oli nuorison täyttämä ravintola. Meininki oli kansainvälistä. Baaritiskin takana oli melkoisesti eri valtioiden pienoislippuja. Ammattimiehenä perämies pani heti merkille, että Suomen lippu puuttui. Tilanne vaati korjauksen.
Eipä aikaakaan, kun perämies oli poikennut laivalla hakemassa Suomen lipun. Vähän hämmästytti, kun kassista löytyi iso lippu. Semmoinen, mikä vedetään laivan joulukuuseen. Perämiehen meininki oli, että näytetään lippua kaupungin muulle väestölle. Baaria kansoittavathan jo tiesivät, että Suomesta ollaan.
Olipa melkoinen urakka saada Suomen siniristi roikkumaan talon ulkoseinustalle kahden ikkunan väliin. Paksuissa kiviseinissä oli ikkunat melko kaukana toisistaan. Sisäpuolella jotkut kiskoivat jaloista, kun roikuttiin ikkunalaudoilla ja yritettiin heijata narua ikkunasta toiseen. Kun oli toimeen tartuttu, niin lopulta onnistuttiin ja lippu laskeutui nätisti alas talon seinustalle. Ulos ei enää päästy ihailemaan, koska talonväki oli lukinnut ovet ulkonaliikkumiskiellon vuoksi.
Parissa päivässä oli lasti purettu. Kiinalainen aikarahtaaja halusi seuraavaksi laivan kuskaavan kuorman kuparimalmia Shanghaihin. Pari vuorokautta täristeltiin tyhjällä laivalla pohjoiseen Tocopillan karuun satamaan. Yön ankkuroinnin jälkeen aamulla kiinnityttiin laituriin.
Tocopillasta itään on maailman suurin kuparikaivos Chuquicamata. Avokaivoksesta on viime aikoina kerrottu Ylen lähettämissä dokumenteissa maailman suurten sähköistämishankkeiden yhteydessä. Paikallinen väestö kärsii mittavia ja vakavia terveysongelmia avokaivoksen ja sen laitosten levittämien saasteiden vuoksi. Ei ole toiveita saasteiden vähentämisestä. Päinvastoin, ympäri maailmaa viriteltävät sähköistämishankkeet edellyttävät maailman kuparintuotannon kymmenkertaistamista. Ei kuulosta kovin väärältä väite, että vieläkin siirtomaavalta jatkuu ja köyhät maat ovat edelleen rikkaiden hyvinvoinnin maksajia.
Tocopillan laiturissa vuorokaudessa kuljetushihnat olivat tiputtaneet ruumiin malmia siinä määrin, että laiva oli lastimerkissä. Ankeasta ja pölyisestä kaijasta oli mukava päästä raikkaisiin merituuliin.
Aunon päivänä kello 09.20 paikallista aikaa pääkone pamahti käyntiin. ETA Shanghai oli 22. lokakuuta 1974.
PS.
Tekeepä mieli lisätä jokunen rivi venäläisestä rosvoretkestä Ukrainaan. Viime vuosina olen lukenut monia kirjoja Neuvostoliitosta ja Venäjästä aikojen alusta alkaen. Kirjoissa on pruukattu vakavasti varoitella juuri tästä vaarasta: jos kiristys ja uhkailu ei tehoa arvellaan, että armeija tehoaa.
Ukraina ei kuulu Venäjään vaan pikemminkin Venäjä kuuluu Ukrainaan. Kiovan Rusj Dnepr-joen rannoilla oli alue, minne viikingit alkoivat luomaan valtakuntaa 800-luvulla. Sinne tuli tuhat vuotta sitten Bysantista ortodoksinen usko. Jos halusi tehdä pisnestä Bosporin salmen rannoilla, oli käytävä kasteella. Vasta paljon myöhemmin valtiaat siirtyivät Kievistä Moskovaan.
Venäläiset ovat oikeauskoisia ja jumalan valittu kansa. Hallitsija on saanut valtansa jumalalta. Kaikki, mitä halitsija tekee, on jumalan tahdon toteuttamista. Hallitsijaa ei vastusteta.
Länsimaat ovat vääräuskoisia roomalaiskatolisine ja protenstanttisine harhaoppeineen. Toisaalta kaikissa uskonnoissa näin taitavat useimmat uskovaiset uskoa.
Itärajamme takana on tuhat vuotta vallinnut tyrannia. Kansalaiset ovat olleet hallitsijoiden verotettavia, maaorjia - kuolleet sielutkin kelpaavat - orjia, tykinruokaa ja nöyriä alamaisia. Lakeihin perustuvaa oikeutta ei ole ollut. On ollut vankileirejä. Siksi kansalaiset ovat luovia keksimään keinoja pysyäkseen hengissä. Rehellinen varas on arvostettu nimitys. Ei varasta vääriltä henkilöiltä ja varastaa vain omaan asemaansa kuuluvan määrän. Suomen suuriruhtinaskuntaan matkanneet venäläiset kirjoittivat ihmetellen koteihinsa, kunka Suomessa voi tavaransa jättää mihinkä vain ilman vahtia, eikä niitä varasteta.
Venäjä ei ole oikeusvaltio, eikä sopimusyhdyskunta, kuten länsimaat – ainakin teoriassa. Venäjällä voima ratkaisee. Sopimuksia tehdään vain silloin, kun ei voida sanella. Kun on tarpeeksi voimaa uhkailun pontimeksi, aiemmat sopimukset raukeavat. Länsimaat ovat jatkuvasti erehtyneet kuvitellessaan venäläisten toimivan samoilla periaatteilla, kuin lännessä.
Venäjällä lakeja sovelletaan tilanteen mukaan. Menestyäkseen tarvitsee oikeat suhteet, riittävästi korruptiota sekä kunnioitusta ja lojaalisuutta suojelijoita kohtaan. Länsimaissakin arvostetaan lojaalisuutta, mutta lojaalisuuden perustana on oltava rehellisyys ja luotettavuus.
Venäjän kielessä on sana totuus, kuten esim. Moskova on Venäjän pääkaupunki. Sitten on iso joukko sanoja, mitkä ovat osin totta, osin valetta, kunnes päästään toiseen päähän, minkä kaikki tietävät olevan täysin valetta. On oma sanansa sille, että puhuja tietää kuulijoiden tietävän, että puhujakin tietää kuulijoiden tietävän puhujan valehtelevan.
Venäjän nykyinen yksinvaltias on ylpeä nuoruuden maineestaan huligaanina ja katutappelijana ennen pääsyään vakoilijaopistoon. Hänen on vaikea ymmärtää länsimaita, missä hallinto valitaan vaaleilla – valitaan ainakin periaatteessa. Hänen on vaikea ymmärtää, että laki koskee johtajiakin – koskee ainakin periaatteessa.
Venäjä on vahva, länsimaat heikkoja, on venäläinen kestotoiveajattelu. Jos muistellaan menneitä, Napoleonin voitti Venäjällä aikanaan luonto. Krimin sodan voitti länsimaat. I maailmansota loppui vallankumoukseen. Taistelutoverien Hitler ja Stalin aloittamassa toisessa maailmansodassa Venäjää myöhemmin auttoi länsimaiden massiivinen apu. Kuljetukset rintamille tulivat Vladivostokista, Persianlahdelta ja Jäämeren kautta, sittemmin myös Mustaltamereltä. Pääasiassa Yhdysvallat toimitti yli puoli miljoonaa autoa, tankkia ym. maakulkuneuvoa, noin kymmenentuhatta erilaista lentokonetta, massiiviset määrät muuta sotakalustoa ja varusteita, raaka-aineita, polttoaineita, elintarvikkeita lähes viisi miljoonaa tonnia. Noin kuusisataa vesikulkuvälinettä, sotalaivoja, sukellusveneitä, torpedoveneitä. Tuhannet länsimaiden merenkulkijat menettivät henkensä avunkuljetusmatkoilla Murmanskiin ja Arkangeliin. Kun ”kilpajuoksussa Berliiniin” venäläiset valtasivat saksalaisten sotavankileirejä, länsimaisia sotavankeja vietiin leireille Siperiaan. Stalin vaati heidän vapauttamisestaan dollareita.
Venäjällä vallanpitäjät muokkaavat historian mieleisekseen. Lyhyen avoimen kauden jälkeen on jälleen lainsäädännöllä määrätty, millainen historia on voimassa ja mikä on laitonta historiaa. Pitkiä vankeusrangaistuksia on tuomittu laittoman historian tutkijoille. Aiemmin mainittu toisen maailmansodan länsiapukin halutaan vaieta ja kiistää.
Geenitutkijat kertovat, että kaksi kolmasosaa venäläisistä omaa suomalaiset geenit. Tai päinvastoin.
Olisi koko ihmiskunnalle suuri siunaus, jos venäläinen väkivalta voitettaisiin talouspakotteilla. Samaa keinoa voitaisiin ehkä muulloinkin tarvittaessa käyttää kaikkia aseita vastaan.
Forums
- Lisää uusi kommentti
- 276 katselukertaa