Kuu on jo noussut ja EtelänRistin tähtisikermä tuikkii pääni yläpuolella. Satamassa soi tango ja joelta kantautuu höyry hinaajien visseleiden vihellykset, kun ne avustavat valtamerilaivoja satamaan. Puerto Nuevo on nimensä mukaisesti uusi satama Rio de la Plata joella jonka vesi kuun loisteessa välkehtii hopean hohtoisena siihen laskevien suurten jokien: Rio Paranan ja Rio Negron Pambakselta kuljettamasta saviliejusta johtuen. Olen lähdössä maihin ja astelen lankongia alas pukeutuneena tummiin suoriin housuihin ja valkoiseen pitkähihaiseen paitaan. Olkapäällä kannan pientä kangaskassia, jossa on tämän illan tärkeät pelivälineet. Kaijjalla kaskaat sekä torakat Cucarachat ovat jo aloittaneet huumaavan iltasoittonsa. Jokunen torakka jää napsahtaen kenkieni tallomaksi suunnatessani oikopolkua sataman portille. Porttivahdin seuraan on myös liittynyt tullimies joka haluaa nähdä mitä kannan kassissani. My Bien. Baila. Baila. Hän sanoo ja viittaa minua jatkaman matkaani. Portin ulkopuolelta, heti Bar Nestorin vierestä lähtee bussi numero 33, joka ajaa yhteen suuntaan tasan 33 kilometriä kaupungin toiselle laidalle. Tupaten täyteen bussiin löytyy vielä seisontapaikka takasillalta. Bussin rahastaja murrosikäinen poika pujottelee luokseni. A done vas? Seuraa kysymys. Voy a San Telmo. Poika punnitsee vähän aikaa vastaustani ja päättää olla rehellinen. Dos Pesos. Maksan 5 Peson setelillä ja poika kaivaa vaihtorahat. Vasemman käden sormiväleistä löytyvät setelit järjestettynä isommasta pienimpään ja oikeasta reisitaskusta kolikot. Olemme jo lähteneet liikkeelle. Rahastaja pojalla on juuri alkanut äänenmurros ja hänen kimeä äänensä kantaa juuri ja juuri matkustamon perälle asti hänen huudellessa tulevia pysäkeitä: Retiro, Avenida Libertador, Avenida Leandro N Alem. Merenkulkijoiden keskuudessa tuo katu on saanut kutsumanimen Pilarikongi. Jalkakäytävän kadusta erottavien pilareiden vuoksi. Seuraava risteys sitten johtaakin Pilarikongin suuntaisena alkavalle merimiesten suosiossa olevalle 25 de Mayo kadulle. Tänäkin iltana pojat varmaan menevät Honkongiin, Texasiin tai OK baariin. Minulla on toisenlaiset suunnitelmat. Olen varmaan aina ollut sellainen oman tieni kulkija. Bussi jatkaa matkaansa Pilarikongilla. Saavutaan Placa de Mayolle. Kierretään Kolumbuksen patsas ja mennään Casa Rocadan eli Presidentin virka asunnon ohi. Viimein saavutaan San Telmoon, josta jatkan bussi numero 6 kyydissä takaisin kohti Rio de la Platan rantaa vanhaan satamaan ja sivujoen Rio Riachuelon suistossa olevaan La Bocaan. Jossa kortteleiden kaksi kerroksisissa Ranskalaisilla parvekkeilla varustetuissa puutaloissa näkyy aikoinaan Euroopasta tulleiden siirtolaisten käden jälki.
Löydän pienen kapean El Caminito kadun. Tangon synnyinsijan ja kehdon. Ja sieltä idyllisen Carminito tanssisalongin. Astun sisään. Istahdan penkille ja vaihdan kassistani tasapohjaiset lakerikengät jalkaan. Luovutan kassin narikkaan ja samalla maksan 4 peson sisäänpääsy maksun. Tanssisalin lattia kiiltelee siihen hangatusta parafiinista. Kuulen kuinka Bandoneon harmonikka itkee ikävää ja kaipausta, mutta toisena hetkenä taas jälleennäkemisen riemua. Viulu, kitara, trumpetti sekä piano säestävät. Solisti tulkitsee tunteita kuin Garuco. Löydän etsimäni tanssisalin ikkunanpieleen nojaamasta lähellä ravintolapuolen pöytiä. Nuori hoikka tummakutrinen tumman lyhyeen iltapukuun sonnustautunut seuralaiseni peitelty katse suklaan ruskeissa silmissään, mutta huulillaan kutsuva hymy.. Näen, että hänkin on huomannut minut. Odottelen rauhassa seuraavan tangon alkua toivoen jotain hidasta ja tunnelmaan sopivaa. Tango POR UUMA CABEZA sopii minulle täydellisesti. Riennän lattian poikki. Katson senoritan ruskeisiin silmiin ja kumarran. Hän nyökkää kevyesti, luo taas katseensa alas mutta tarttuu päättäväisesti ojennettuun käteeni. Saan johdattaa hänet tangon pyörteisiin. Heti ensi askeleilla hän painautuu hetkeksi kiinni ja kuiskaa korvaani: Sinä tulit. Epäilitkö sitä? Kysyn takaisin. En koskaan. Hän vastaa ja väläyttää kauneimman hymynsä. Sitten on vaan tango. Askeleita tapaillen musiikin rytmejä ja yrittäen ymmärtää sanoja, jotka kertovat ihmisten elämästä Etelän Ristin alla. Monet sanoitukset ovat syntyneet täällä La Bocassa . Paikassa jossa tangokin syntyi. Musiikki kappaleet vaihtuvat: SENORA CASERA, EL NEGRO ALEGRO, LAGRIMAS Y SONORIAS. Rytmit vievät mukanaan kunnes seuraavan kappaleen ensi sävelet: TRAM.PAM.PAM.PAM. Saavat ilkikurisen ilmeen neidon kasvoille: LA CUMPARSITA. Tiedän, että en saata kunnialla selvitä tulevista askelkuvioista, joten hämilläni ehdotan taukoa ja siirtymistä ravintolan puolelle. Nauraen ja kädestä vetäen minut viedään ravintolan pöytään. jossa Mocon eli mies tarjoilijan saapuessa ehdotan, että voisimme juoda teetä. Matee tee? Kuuluu ilkikurinen kysymys. Tietenkin aitoa Argentiinalaista Yerba Matee puun kuivatuista lehdistä valmistettua ja tyhjäksi koverretusta pallokurpitsan kuoresta vuorotellen pillillä imettynä. Teen nauttimisen lomassa yritän vastata tuleviin kysymyksiin: Onko synnyinmaasi kaukana? Onko siellä kylmä? Lähetkö taas laivasi mukana merelle? Kun viimeiseenkin kysymykseen : Te gusto de mim? Vastaan myöntävästi ja saan punan nousemaan neidon kasvoille. Tartun pöydän yli hänen käteensä ja vien hänet uudelleen tangon rytmien vietäväksi.
Uusi päivä on jo alkanut. on viimeisen tangon aika. Määrätietoisesti kädestä vetäen neito vetää minut orkesterilavan eteen ja esittää maestrolle toiveensa. Hidas tango: UNA NOCHE MAS saa hänet painautumaan lujasti rintaani vasten. Ymmärrätkö laulun sanat? Hän kuiskaa korvaani. Nyökkään vastaukseksi ja vedän hänet vielä tiukemmin lähelleni. Tanssin lopussa, viimeisten sävelten vielä täyttäessä salin. Saan katsoa syvälle hänen ruskeisiin silmiinsä. Te Quero luen kuiskauksen hänen huuliltaan.
Viivyimme satamassa kokonaiset 3 viikkoa. Työajan ulkopuolella minua ei aluksella pahemmin näkynyt. Vuosien saatossa vierailin Argentiinassa vielä muutaman kerran. Surukseni sain nähdä, kuinka armeijan rautakärkinen saapas murskasi alleen demokratian, inhimillisyyden ja ihmisarvon. Kuinka useat miljoonat kansalaiset menettivät henkensä ja katosivat toisenlaisten mielipiteidensä tähden. Myöskin melkein maan kansallishymnin asemaan noussut tango julistettiin pannaan ja julkiset esitykset kiellettiin rangaistuksen uhalla. Ajat ovat nykyään muuttuneet. Kansa on taistellut vapautensa takaisin. La Bocassa soi taas tango. Pieni kapea El Caminito katu puutaloineen on yhä tallella. Mutta nyt sen rauhaa häiritsevät tuhatpäiset turistilaumat. Matkamuisto ja rihkamamyymälät ovat vallanneet entiset tanssisalongit, myyden muistoja entisestä. Jota ei enää ole. Tiedän, että en kuulu enää sinne. En halua särkeä illuusiotani nuoruuteni parhaista päivistä.
- Lisää uusi kommentti
- 526 katselukertaa