Matti Lötjönen

Olimme ajelleet jo hyvän tovin kohti Bonnyn öljysatamaa Nigeriassa. Mutta niinkuin useasti villin linjan laivoissa tapahtui. Oorderit muuttuivat matkalla. Muutimme kurssin pohjoiseen ja suuntasimme kohti Kap Verdeä ja Sao Nicolaon satamaa ottamaan bunkkeria.

Varsinaiseen satamaan aluksemme oli liian suuri, joen laskimme ankkurin tyyneen lahteen sataman edustalle. Pian joukko pieniä veneitä piiritti alustamme. Myytävää oli monenmoista. Mutta kauppiailla oli myös yksi yhteinen ostotoive. Kaikki halusivat ostaa makeaa vettä. Saarilla vallitsi kova pula vedestä jota aluksemme vesitankeista myytiin veneisiin satoja litroja. Ironista kyllä. Saadut Escudot käytettiin maissa käydessä muutamaan olut tuoppiin.

Veneissä myytävä Afrikkalainen rihkama ei oikein kiinnostanut. Kuitenkin mielenkiintoni heräsi kun satamalahden toiselta puolelta lähestyi soutuvene jonka pohjalla lojui kaksi kilpikonnan kuorta. Toinen valtavan iso ja toinen aika pieni. Pitkien neuvotteluiden lopputuloksena päätin maksaa isommasta kuoresta kaksi askia Marlboroa. Köysi laskettiin veneeseen. Tupakat ja kuori vaihtoivat omistajaa. Kun hinasin matkamuistoani kannelle konepäällikkö Jaska osui sopivasti paikalle ja alkoi tinkiä matkamuistoani itselleen. En suostunut antamaan, joten manaten huonoa tuuriaan hän teki kaupat pienemmästä kuoresta. Yhdessä kannoimme saaliimme pois kannelta poosun sappiin.

Seuraavana aamuna nostimme ankkurin ja aloitimme matkan kohti Karibiaa. Heti aamulla pursimies Mikko kyseli tulistuneena: Kuka onneton on kantanut niitä konnan kalmoja mun työmaalle. Haisevat niin ettei henki meinaa kulkea. Heitin ne täkille. Hyvä etteivät samalla lentäneet jo mereen saakka. Pakko oli tunnustaa syyllisyytensä ja lähteä tutkimaan tapausta.        Toden totta kilvet haisivat. Haisivat traanille, hylkeelle, haille tai paremmin sanoen yhtä pahalle kuin Port Saidin kalatori Suezin kanavan kyljessä. Joskus kanavalla kulkiessa kisailimme kuka pystyy pidemmälle kulkemaan nenästä kiinni pitämättä.

Konnan kilpiä ei kuitenkaan heitetty takaisin mereen. Vaan alkoivat järjestelmälliset puhdistus toimet. Kaikki liha ja jänteet raavittiin irti kilpien sisäpuolelta. Teräsharjalla ja voimakkaalla pesuaineella vielä viimeisteltiin työ useampaan kertaan. Myös merirokon ja muiden jälkien hellävarainen poisto kilven ulkopinnalta vei aikansa. Vielä ennen kilven viimeistelyä muutamalla lakka kerroksella tutkin sitä vielä auringon valoa vasten. Hämmästyin, kun valo paistoi selvästi läpi kilven ohuimmista kohdista korostaen etu pinnan muotoja. Sain idean: Siitä tulee seinälampun varjostin ja siiffi ei sitä enään saa vaikka maksaisi mitä. 

Kilven lopulliseen valmistumiseen kului aikaa. Ja sillä aikaa aluksen vanavesi piirsi viivaa maailman kartalle: Kap verde--- Hollannin Antillit Curacao Willemstad--- Teksas Houston. Kevenneltiin vähän aikaa Supertankkereiden lasteja Mexicon lahdella ja lastit vietiin Houstoniin.---- Panaman kanava Gristobal. Kanavasta läpi.---- Chile Ariga--- Galifornia Los Angeles---- Equador Puerto Petrolio de Balao--- Panamaan kanava----Teksas Houston----Venezuela Maragaibo----Plata de Palmas----- Hollannin Antillit Bonaire----Teksas Houston.

Jouluksi en päässyt kotiin. Uusi vuosikin meni ohi. Samoin loppiainen. Viimein Freeportista 07.01. 1977 alkoi kotimatka. Kilpikonnan kuori oli mukana. Mutta se oli niin iso, eikä mahtunut matkalaukkuun. Hätäratkaisuna täytyi rakentaa laatikko pahvista ja faneerista. Satamasta en päässytkään poistumaan niin yksinkertaisesti kuin arvelin. Tielle asettui tullimies   joka vaati selvitystä matkatavaroista. Huumeita, aseita, hedelmiä ja viljatuotteita ei ainakaan saanut olla mukana. Selvitykseni: Souvenirs isosta laatikostani herätti heti mielenkiinnon. Tullimies pyysi avaamaan laatikon. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen. Leveällä Texasin murteella  lausutut sanat: I`m sure you wont bring that over here. Sai kylmän hien nousemaan otsalle. En halunnut kuitenkaan aivan heti luopua aarteestani joten pikaiset neuvottelut oli syytä käynnistää. Yhteinen intressikin löytyi hyvin nopeasti. Tullimiehellä ei ollut kovinkaan suurta halua käynnistää pitkää paperisotaa kielletyn luonnonvaraisen eläimen osan takavarikosta. Asiaa auttoi paljon kun älysin vielä näyttää passini ja agentilta saadut lentoliput varmistivat että kielletty tuote poistuisi maasta jo muutaman tunnin kuluttua. Vielä kun vakuutin ja vannoin niin tapahtuvan. Suljimme laatikon kannen ja paiskasimme kättä. Tapahtui vielä toinen ihme. Tullimies pyysi vielä hetken odottamaan ja poistui toimiston puolelle. Palatessaan hänellä oli A4 kokoinen lappu jonka hän liimasi laatikon kylkeen. Pienen präntin lisäksi lapussa luki: US CUSTOMS CLEARANCE. ja kohdassa Article: CARPET.

Niin alkoi kotimatka Houstonista ensin suurten järvien rannalle Chicagoon. Delta Airlinesin Complimentary tarjoilut kävivät hyvin kaupaksi. Iloinen tunnelma jatkui myös Chicagossa baarin puolella odotellessa lentoa Kööpenhaminaan. Mannerten välisellä lennolla oli hyvin tilaa ja onnistuin valtaamaan kokonaisen neljän istuimen penkkirivin omaan käyttööni.           Vähän ihmettelin kun laivatoverini kutsuivat itsensä kylään. Taas drinkkejä tilailtiin ja pidettiin lentoemäntiä kiireisenä. Hauskaakin taisi olla. Poikien poistuttu omille paikoilleen etummaisen penkin kaksi ladyä tiedustelivat: Joko partyt olisivat viimeinkin ohi? Vastasin myöntävästi ja nukahdin. Aika hämärästi muistan Kööpenhaminan koneenvaihdon. Taisin tipahtaa baarituolilta ja Helsingissä kokovartalo puudutus taisi olla jo melko täydellinen.

Aika ankea herääminen. Pää tuntui raskaalta ja joku painoi kipeästi kylkeen. Silmissä tuttu kynnyksen matto ja korviin kantautui raitiovaunun melu alhaalta Helsingin kadulta.             Tajuan, että kotiin on tultu. Makaan selälläni. Yritän istumaan mutta jokin laittaa kovasti hanttiin. Henskelit: Enhän minä koskaan ole käyttänyt henskeleitä. Saan ne etupuolelta avattua   ja pääsen vaivoin istumaan. Luiskahdan pois jonkin kovan päältä. Mun kilpikonnan kuori. Mitä se on mun selässä tehnyt? Pää on edelleen painava ja jokin remmi leuan alla. Mitä tekemistä on tuolla pienellä kuorella vyöllä köytettynä mun päässä? Vääntäydyn olohuoneen soffalle.  Soffapöydällä  erokirje. Suu on kuiva kuin peduiinin sandaali. Keittiössä jääkaappi aivan tyhjä. Onneksi kraanasta tuli sentään H2O ota. Kuka se mahtoi laulaakaan : Voiko ihanammin päivän enää alkaa?? Muutaman päivän kuluttua jouduin toteamaan. Että siinä oli sitten sen orastavan suhteen loppu. Tuliaiset päätin jakaa muualle. Pienen kilpikonnan kuoren, henskelit ja vyön päätin säilyttää myöhempää käyttöä varten. Mutta niinkuin oli tarkoitettukin. Kilpikonnan kuori sai paikan lampun varjostimena seinällä soffan yläpuolella.

Taas kerran lomat oli pidetty. Siitä muistutti yhtiön henkilöstöpäälliköltä saapunut sähkösanoma: Pistäydypäs konttorilla keskustelemassa!  Tapasin henkilöstöpäällikön Keskuskadun konttorissa ja alkumuodollisuuksien jälkeen hän esitti kysymyksen: Haluaisitko asua vähän aikaa Espanjassa? Sinulla kun on kuulemma tuota kielitaitoakin. Onhan tuota nuorena poikana tullut muutama sana opeteltua. Mitäs minä siellä? Lähtisit uuden laivan rakennusvalvojaksi Sevillaan Astilleros Espanolesin telakalle. Rakennusvalvojia sinne jo kaivattaisiin. Mitäs sanot lähdetkö?  Sii Sii .. Koskas pitäisi lähteä? Jos tilaan liput huomisaamulle. Sopiiko?

Sevilla. Partureistaan tunnettu otti uuden siirtotyöläisen avosylin vastaan. Oli ilo huomata kuinka kansa oli vapautunut Generalissimus Francon diktatuurin ikeestä ja opetteli elämään demokratiassa. Viikot kuluivat. Laiva alkoi näyttää jo laivalta. Myöskin vierellä valmistuva sisaralus oli jo aivan vesillelasku kunnossa. Tuli aika jolloin tuo sisaraluskin tarvitsisi miehistöään. Konepäälliköksi tuli Jaska. Vanha tuttu. Viikonloppujemme traditio ja kohokohta oli sunnuntai päivällinen vanhan kaupungin Las Cadenas ravintolassa. Valkosipuli kanaa Pollo Ajillo. Talon punaviinin kanssa. Ruokailun kuluessa Jaska halusi jotenkin keventää sydäntään ja aloitti keskustelun: Mitenkäs pärjäsit sen kilpikonnan kuoren kanssa?             Siinähän se olohuoneen seinällä roikkuu. No kuinka muijjas suhtautui?  Se lähti!  Mua niin otti päähän, kun et myynyt mulle sitä kuorta. Jo Chicagoon matkalla tehtiin poikien kanssa suunnitelma että juotetaan sut niin känniin, ettet muista mitään. Jos vaikka unohtaisit sen kuoren Hesassa terminaaliin. Aika pimeeltä tuo Hesaan tulo tuntuikin. En tosiaan muista mitään. Oot sä aika pesusieni. Tosissaan kolmeen pekkaan yritettiin. Vasta Köpiksn jälkeen alkoi tuntua että onnistutaan. Terminaalissa ne suunnitelmat vielä muuttui. päätetiin viedä sut kotiin. Sun osoite oli siinä laatikon päällä. Alettiin raahata sua ja sun tavaroita neljänteen kerrokseen. Matkalla koiruus taas iski. Avattiin sun laatikko. Henskeleillä saatiin kuori nätisti sun selkään. Vyöllä köytettiin mun kuori kypäräksi jos vaikka heti tulee kaulimesta. Talutettiin sut ovelle. Sun sioittamises oven pieleen vaati todella rautaista engineeri osaamista. Soitettiin ovikelloa ja alempaa porrastasanteelta seurattiin kun sä niin nätisti kellahdit ovesta sisään.  Katos poikia. Nyt alkaa valjeta. Olipa sekin taas seikkailu.

Kuules Matti. Kyllä mun vakaa mielipide on että villin linjan seilorin muijjilta vaaditaan paljon huumorintajua, sopeutumista ja ymmärrystä . On se niin rankka jobi.

Bulkkeri makaa pistokaijjassa Bahia Santo Tomasin lahden suulla. Kylän nimi on Puerto Barrires Guatemalassa. Setä Samuli on antanut taas kehitysapua kehitysmaalle. 40 tuhannen tonnin viljalasti on lastattu Baton Rougessa Missisipin yläjuoksulla Louisianassa. Lastin lossaus on kestänyt jo kohta kuukauden päivät. Viljapöly on peittänyt koko laivan ja kannen rakosissa muutama vehnäjyvä näyttää olevan jo oraalla.  Ulkosivuilta näkee kuinka valtamerten suolainen vesi saa paljaan teräspinnan voimaan pahoin. Maalin halkeamista valuu ruostetta kuin verta syvistä avohaavoista. Vanha bulkkeri on parempiakin päiviä nähnyt.

Satamatoimistossa satamakapteeni Julio Mendes silmäilee huolestuneena juuri saapunutta Faxia. Del Monten aikarahtauksessa oleva kylmäkuljetusalus on jo iltapäivällä saapumassa lastaamaan Banaania ja Ananasta. Ongelmana on se , ettei kaijjassa ole tilaa. Kun tuon bulkkerin lossaus on kestänyt jo ikuisuuden. Julio on toiminnan mies. Hän hyppää jeeppiinsä ja ajaa kaijjalle aivan laakonginn viereen. Kiipeää leidareita salonkiin kapteenin puheille vakaasti päättäneenä lausua pari valittua sanaa.

"Hyvää huomenta Kapteeni". Aloittaa Julio. " Hyvää huomenta senhor". Kapteeni aloittaa ja jää sitten kuin tutkailemaan tilannetta kunnes Julio kiihtymykseltään huomaa esittäytyä. "Julio Mendes. Satamakapteeni Puerto Barrires".  " Mikä teidät tänne lennätti? Kuinka voisin olla avuksi?". Tiedustelee kapteeni. Kiihtymys saa jälleen vallan Juliosta ja hän tiuskaisee. " Olette olleet satamassa jo liian kauan. Lossaus on venynyt jo tarpeettoman pitkäksi. Tämä ei voi enää jatkua näin".  Kapteeni kurtistaa kulmiaan. Katsoo tiukasti Julioon ja vastaa.  " Se ei taida olla mitenkään minun tai alukseni vika".  Julion kiihtymys ei vieläkään ota laantuakseen ja nyt hän tiuskaisee takaisin. " No kenen vika se voisi olla?". Kapteenin ilme alkaa jo muuttua huvittuneeksi ja hän vastaa rauhallisesti. " Annas kun selitän. Varmaan satama aikaa on myös kulunut siihen että on satanut paljon niinkuin täällä tropiikissa on tapana.    Sateella ruumien luukut on suljettava ja lossaus keskeytettävä. En voi sallia, että viljalasti kastuu ja mätänee ruumaan. Laivalla oleva lasti on laivan vastuulla. Kaijjalla saatte tehdä mitä ikinä lystäätte". 

Julion ilme muuttuu mietteliääksi. " Ymmärrän". Hän saa kakistettua. " Tässä tulee mieleeni vielä toinenkin asia". Jatkaa kapteeni. " Lossaamme viljaa kuorma autoihin joista näyttää olevan aina pulaa. Osa näyttää pörräävän kylällä ja kaijjalle alukseni ulkosivulle ei näytetä millään osaavan. Myöskin olen huomannut, että nuo siesta-ajat venyvät aika pitkälle iltaan. Ja entäs nuo kansalliset vapaapäivät? niitäkin on osunut aika runsaasti satama ajallemme". Julion ilme näyttää jo huolestumisen merkkejä. " Mitä minä sitten teen?  Mistä löydän kaijja paikan tuolle Del Monten reefferille? Jos reefferi ei saa kaijja paikkaa. Ei minullakaan ole satamakapteenin paikkaa sen jälkeen. On se Del Monte niin iso tekiä". 

Kapteenin ääni muuttuu jo lempeäksi ja  isälliseksi. " Taitaa tuo Del Monte omistaa koko Väli-Ameriikan. Mutta minulla on ongelmaan ratkaisu jos kelpaa": Julion silmät rävähtävät selälleen ja seuraa lyhyt kysymys: "Kerro". " Tähän on aivan yksinkertainen ratkaisu" Aloittaa kapteeni. " Jos sinulla on vielä proomuja käytössäsi. Ota se reefferi tähän ulkosivulle ja lastaa proomuista niinkuin ennen".  Julion ilme kirkastuu ja sitten tulee kiire. " Kiitos kapteeni. Hyvää päivän jatkoa". " Hyvää päivän jatkoa senhor Mendes". Vastaa kapteeni ja samantien jatkaa salongista matkaa komentosillalle  kertomaan förstille: " Sieltä on iltapäivällä tulossa yksi banaanihävittäjä ulkosivulle. Annetaan sille muutama köysi ja fendarit väliin".

Iltapäivällä saapuu siro valkokylkinen laiva. Kiertää koko satamalaguunin kuin illan prinsessa tanssi salongissa partneria etsien. Asettuu kuitenkin bulkkerin kyljelle. Kastliinat lentelevät laivasta toiseen. Köysiä kiskotaan. Bulkkerin paksuja karheita manillaköysiä. kuin merimiehen karvaisia käsivarsia  fööriin ja ahteriin. Reefferin ohuita nylon köysiä. Kuin neidon sileitä käsivarsia hieman keskemmälle. 

Kaksi eri maailmaa kohtaavat. Reefferissä kansipäällystö virkapuvuissaan. Miehistöllä valkoiset haalarit, valkoiset kypärät ja valkoiset käsineet.  Bulkkerin porukka on taas aika sekalaista seurakuntaa. Pääasiassa auringon paahtama yläruumis paljaana ja vanhoista tongereista leikatut shortsit jalassa. Joillakin sentään näkyy kauhtunut sixpencheri paljaan pään peittona.

Laivat saadaan töiättyä ja joukko virkamiehiä odottaa jo kaijalla pääsyä hoitamaan tointaan. Saapuneen laivan kapteeni odottaa jo salongissa virkamiesten invaasiota. Yhtiön edustus käyttöön tarkoitettu kaappi on vielä lukittuna. Mutta aivan varmasti se tullaan avaamaan vielä useampaan kertaan. Ensimmäisenä saapuu Immingration officer eli maahantulo viranomainen. Alku muodollisuuksien jälkeen hän pyytää: " Voisinko nähdä henkilökunnan passit ja pätevyystodistukset?". "Tietenkin". Vastaa kapteeni . Avaa kassakaapin ja alkaa latoa dokumentteja pöydälle. Kesken katselmuksen viranomainen pysähtyy. Katsoo kapteenia mietteliäänä ja lausuu: " Haluaisin tehdä naamatarkastuksen, mutta siihen taitaa kulua aikaa aivan kohtuuttomasti. Olisiko kapteenilla siihen jotain toista vähän miellyttävämpää ratkaisua?". " Voisihan tässä asiassa toimia toisinkin" . Vastaa kapteeni ja avaa yhtiön edustuskaapin . Nostaa pöydälle pari pulloa Johnnie Walkeria ja kaksi kartonkia Marlboroa. Lahjukset sujahtavat nopeasti virkamiehen salkkuun. Hän puolestaan asettaa pöydälle nipun valmiiksi allekirjoitettuja henkilökunnan maihinmeno lupia " Proopuskoja" ja poistuu tyytyväisenä. Sama näytelmä toistuu vielä  Tullin, Terveystarkastajan, Lastintarkastajan ja viimeisenä Lastin luovuttajan eli Del Monten paikallispäällikön kohdalla. Jolla on yksi aika tavallinen toive: " Voisiko laiva järjestää tutustumiskäynnin ja pienen cocktail-illallisen valikoiduille paikallisille napamiehille ja sopimusviljelijöille". Tästä pyynnöstä kapteeni ei voinut kieltäytyä vaan hälytti yliperämiehen sekä chief stuertin välittömästi luokseen. Järjestelyt sujuivat nopeasti ja Del Monten pomon toive Cocktail-illallinen noin 30 henkilölle oli enää vain toteuttamista vaille. Näin laiva oli saatu klaarattua sisään. Mutta yliperämiehelle ja stuertille tuli taas hieman ylimääräistä päänvaivaa.

Nicolas kylmäkuljetuslaiva Maria del Carmenin nuori yliperämies otti kapteenin toimeksiannon ehkä jo vähän liiankin innokkaasti vastaan. Ensin hän päätti tehdä kannella pienen katselmuksen että kaikki olisi varmaan kunnossa ja ulotti sen myös ulkosivulla olevaan naapurilaivaan. Vanhaan bulkkeriin. Ihmetyksen ja kauhistuksen sekaisin tuntein hän palasi hyttiinsä ja päätti vierailla välittömästi naapurilaivassa kolleegansa luona. Vierailulle hän puki päälleen parhaimman virkapukunsa jossa kultapunoksin koristeltu hihamerkki E  Cole Navale loisi paljon lisää uskottavuutta.

Hytissään Bulkkerin yliperämies tutkaili lastiplaania ja päätyi siihen tulokseen , että jos hyvin käy huomenna päästäisiin taas meren rauhaan suuntana Karibia For Oolders. Mietteet keskeytti kiivas koputus ovelta ja samalla sisään ryntäsi virkapukuinen nuori upseeri. Varmasti naapurilaivasta. Omassa aluksessa ei tällaista ilmestystä ole aikaisemmin näkynyt. Sitten vierailijalta seurasi lyhyt ja ytimekäs depaatti Ranskaksi joka yliperämiehen oli pakko keskeyttää: "Anteeksi kuka olette ja mikä on vierailunne tarkoitus?". Nyt tuo nuori yliperämies vasta tajusi kiihdyksissään tekemänsä virheen. Veti syvään henkeä ja aloitti alusta englanniksi, jotta molemmat ymmärtäisivät. "Olen ulkosivullanne olevan kylmäkuljetusaluksen Maria del Carmenin yliperämies. Sain päälliköltäni tehtäväksi valmistella cocktailkutsuja aluksellamme tänä iltana". "Sepä hienoa". Vastasi bulkkerin yliperämies olettaen , että kohta seuraisi kutsu tilaisuuteen. Mutta toive oli aivan turhaa. Se kariutui välittömästi, kun tuo ranskalaisupseeri jatkoi esitystään" Vieraiden turvallisuuden varmistamiseksi tein katselmuksen myös teidänkin laivassanne. Enkä ole tyytyväinen näkemääni. Ensiksikin aluksenne kansitilat ovat aivan siivottomassa kunnossa ja viljapölyn peitossa. Jos vieraamme kulkevat aluksellemme laivan peräkannen kautta. He joutuvat näkemään siivottomat ylipursuavat likatynnyrinne ja tuntemaan sieraimissaan sen kuvottavan hajun. Ruumien välistä he eivät voi myöskään kulkea, koska siellä on vilja jo oraalla ja liian liukasta. Ja kaikkein tärkeimpänä teidän kuriton, puolialaston, barbaarinen ja aseistautunut kansimiehistönne. Voisivatko he ainakin pysyä jossain piilossa niin kauan kun vierailu olisi ohitse?". 

Mokomakin Gallian kukko. Ajatteli Bulkkerin yliperämies ensimmäisenä . Mutta rauhoittui sitten ja alkoi selittää asioita aivan selkokielellä laivan sekä itsensä kannalta. " Olette oikeassa. Laivan kansitilat ovat todella likaiset. Se johtuu siitä, että olemme jo kuukauden päivät lossanneet vehnälastia Missisippijoelta. Viranomaiset ovat kieltäneet kaikennäköisen vesien likaamisen sataman läheisyydessä. Niimpä kansien siistiminen ja spuulaaminen on ehdottomasti kiellettyä. Samoin kun pilssien lenssaaminen mereen. Satamassa ei ole minkäänlaista toimivaa jätehuoltoa. Joten likatynnyrit ovat olleet aivan kukkuroillaan jo monta viikkoa. Olemme jo kauan odottaneet merelle pääsyä. Mutta lossaaminen on edistynyt tuskastuttavan hitaasti. Ja sitten se miehistöni. Kunnioitan heitä kaikkia osaavina ammattimiehinä. Enkä missään nimessä suostu komentamaan heitä minnekään piiloon laivallenne tapahtuvan vierailun ajaksi. Poiketen laivallanne noudatettavasta käytännöstä. Meillä varustamo ei kustanna miehistölle minkäänlaisia työvaatteita, joten he käyttävät omiaan. En välitä, vaikka miehet työskentelisivät minkälaisissa pukineissa tahansa, kunhan työt tulee kunnolla tehdyksi. Sitten se mainitsemanne aseistus. Kansimiehen työnkuvaan ja työkaluihin on jo tuhansien vuosien ajan kuulunut puukko vyöllä sekä myös malspiikki ja sakkeliavain. Joskus Jenkeissä Houstonissa ulkosivuja maalatessa piti riisua puukko pois vyöltä . Mutta se oli osavaltion lakiin perustuva määräys". Bulkkerin förstin jatkaessa selitystään Nuoren Nicolaksen ilme senkuin tummeni ja tummeni. " Ette siis aio tehdä yhtään mitään? Tulinko luoksenne aivan turhaan?" Nicolas vielä yritti "Kuten varmaan ymmärsitte. En mahda sataman määräyksille, ilmoille , enkä vakiintuneille käytännöille laivassani yhtään mitään. Ja jos teitä yhtään lohduttaa. Voin kyllä kirjoittaa vieraillenne luvan kulkea aluksellenne laivani kautta. Ja sen he näköjään tarvitsevat". Nyt nuori yliperämies Nicolas tunsi itsensä todella nöyryytetyksi ja katui jo raskaasti päätöstään lähteä vierailulle. 

Viimeisenä vaihtoehtona hän kuitenkin päätti vielä haastaa kolleegansa. "Missä kävit koulusi?" Hän kysyi taputtaen hihassaan olevaa ranskalaisen arvostetun merisotakoulun E cole Navlen hihamerkkiä. " Merikoulut maailmalla ovat tuiki samanlaisia. Itse kävin merenkulun peruslinjan Turussa Suomen Joutsenella. Sitten perämies ja kippariluokat Raumalla. Olen seilannut yliperämiehenä jo yli viisi vuotta ja joskus vikajeerannut myös päällikköä laivalla" Kuinka ollakaan Nicolas katsoi palaverin päättyneeksi ja häipyi vähin äänin omaan laivaansa. Bulkkerin  yliperämies kertoili tapauksesta myös päällikölleen ja arveli: " Kohtelinko minä nyt sitä poikaa liian kovakouraisesti".

Maria del Carmenin vieraat saapuivat aikanaan . Hyvä ruoka sekä runsas eksoottinen juomatarjoilu oli houkutellut runsain määrin paikallista kermaa juhlimaan. Ladyt kulkivat ahteritäkin kautta helmojaan nostellen ja nenäänsä nyrpistellen. Varmaan muutama heistä oli elämänsä aikana aikaisemminkin nähnyt sotkuisia paikkoja ja haistellut epämiellyttäviä tuoksuja. Olivat varmaan suurin osa maan tavan mukaan naimakaupassa Granjalta haettuja. Mutta nyt tuo entinen elämä oli jäänyt jo kauas menneisyyteen. Samoin kai heidän cavalierinsä olivat mahtiperheiden rahalla koulutettuja poikalapsia.

Yliperämies Nicolas sai hieman balsamia haavoihinsa. Kun aluksen päällikkö nimitti hänet kutsujen isännäksi ja hän sai yhden illan kukkoilla. Niinkuin Galliassa kukoilla on tapana. Myös satamakapteeni Julio Mendes oli asemansa vuoksi kutsuttujen joukossa ja esitteli estottomasti juuri keksimäänsä ratkaisua jolla sataman kapasiteetti lähes tuplattaisiin. Kun satamakapteeni Mendes ja yliperämies Nicolas kohtasivat varsin nopeasti he löysivät yhteisen sävelen ja keskustelun aiheen koskien tuota ulkosivulla lepäävää vanhaa bulkkeria ja sen kuritonta miehistöä.

Niin suurin osa tuosta kurittomasta miehistöstä vietti iltaa rantakadun baareissa ja bodegoissa. Tieto yliperämiehen laskelmista oli jo tavoittanut jokaisen. Vietettiin siis viimeistä iltaa Ultima Noite. Aika monelle se oli myös Lagrima Noite. Sillä kuukauden mittainen tiivis yhteydenpito paikallisen Senoritan kanssa päättyisi taas varmasti ainakin senoritan kyyneliin.

Vieraat lähtivät aikanaan hilpeästi hoippuen ja takseilla riitti työsarkaa. Satamakin on jo hiljennyt iltaan mennessä. Vain kiinnitysköydet pitävät ääntä hankautuessaan pollareihin. Paksu karhea manillaköysi narisee ja paukkuu. Kun taas ohuempi nylonköysi sihisee ja joskus yksittäiset säikeet helähtävät kuin kitaran kielet. Leppeässä tropiikin illassa tuota voisi tulkita vaikka puheeksi: " Hei senorita. Olen Kauko. Kotipaikkani on Helsinki". "Moi Kauko. Mä oon Maria del Carmen. Synnyin Saint Nazairen telakalla Ranskassa. Mut mun koti on Belize City Belizessä". "En minäkään Suomessa syntynyt, Vaan näin päivänvalon Astilleros Espanjolesin telkalla Sevillassa". " Mut kuules kundi. Älä rutista mua niin lujaa. Tiedätsä et mä styylaan Del Monte miehen kanssa?". " Et taida olla ainoa". Vastaa Kauko.

iIllan vaihtuessa yöksi merituuli vaihtuu maatuuleksi, joka ohjaa jyrkempiä Karibian maininkeja sisään satama laguuniin. " Pidä kiinni. Mua pyörryttää". Hokee Maria del Carmen. Kaukon yrityksistä huolimatta tahti vaan kiihtyy. Viimein fendaritkin pullahtavat pois välistä ja mennään poski poskea vasten. On tulossa romanttinen yö. Merenquen rytmit kantautuvat rantakadun kapakoista ja täysikuu rakentelee keinuvia siltoja Karibialta vyöryvien maininkien harjoille. "Oi Carmen", Huokaa Kauko " Voi Kauko. Sä sitten osaat". Vastaa Maria del Carmen hengästyneenä. Kauempana satamalaguunin delfiini rouvakin nostaa kuononsa vedestä . Läpsyttelee evillään ja luo merkitseviä katseita sataman suuntaan.

Aamun sarastaessa alkaa viimeinen satamapäivä molemmille Bulkkerille ja Banaanihävittäjälle. Maria del Carmen saa osan hedelmälastistaan kylmäruumiinsa ja jatkaa täydentämään lastiaan muihin Karibian satamiin. Kaukonkin viljalastin viimeiset rippeet ovat viimeinkin kaijjalla. Köydet irroitetaan ja Maria del Carmen pääsee irti Kaukon karheasta syleilystä. Banaanihävittäjän suunnatessa merelle Bulkkerin visselistä pääsee aivan tahaton töräys:"Kuules Carmen. Kun sä suuntaat ekaksi merelle. Älä pyöritä niin viettelevästi sitä perääsi ja pidä se pulbikin enemmän piilossa ettei multa mee hummeetti aivan sekaisin".

PS. Faktaa vai Fiktiota? Sen saa lukia itse päättää.

Kuu on jo noussut ja EtelänRistin tähtisikermä tuikkii pääni yläpuolella. Satamassa soi tango ja joelta kantautuu höyry hinaajien visseleiden  vihellykset, kun ne avustavat valtamerilaivoja satamaan. Puerto Nuevo on nimensä mukaisesti uusi satama Rio de la Plata joella jonka vesi kuun loisteessa välkehtii hopean hohtoisena siihen laskevien suurten jokien: Rio Paranan ja Rio Negron Pambakselta kuljettamasta saviliejusta johtuen. Olen lähdössä maihin ja astelen lankongia alas pukeutuneena tummiin suoriin housuihin ja valkoiseen pitkähihaiseen paitaan. Olkapäällä kannan pientä kangaskassia, jossa on tämän illan tärkeät  pelivälineet. Kaijjalla  kaskaat sekä torakat Cucarachat ovat jo aloittaneet huumaavan iltasoittonsa. Jokunen torakka  jää napsahtaen kenkieni  tallomaksi suunnatessani oikopolkua sataman portille. Porttivahdin seuraan on myös liittynyt tullimies joka haluaa nähdä mitä kannan kassissani. My  Bien. Baila. Baila. Hän sanoo ja viittaa minua jatkaman matkaani. Portin ulkopuolelta, heti Bar Nestorin vierestä lähtee bussi numero 33, joka ajaa yhteen suuntaan tasan 33 kilometriä kaupungin toiselle laidalle. Tupaten täyteen bussiin löytyy vielä seisontapaikka takasillalta. Bussin rahastaja  murrosikäinen poika pujottelee luokseni. A  done vas? Seuraa kysymys. Voy a San Telmo. Poika punnitsee vähän aikaa vastaustani ja päättää olla rehellinen. Dos Pesos. Maksan 5 Peson setelillä ja poika kaivaa vaihtorahat. Vasemman käden sormiväleistä löytyvät setelit järjestettynä  isommasta pienimpään ja oikeasta reisitaskusta kolikot. Olemme jo lähteneet liikkeelle. Rahastaja pojalla on juuri alkanut äänenmurros ja hänen kimeä äänensä kantaa juuri ja juuri matkustamon perälle asti hänen huudellessa tulevia pysäkeitä: Retiro, Avenida Libertador, Avenida Leandro N  Alem. Merenkulkijoiden keskuudessa tuo katu on saanut kutsumanimen Pilarikongi. Jalkakäytävän kadusta erottavien  pilareiden vuoksi. Seuraava risteys sitten johtaakin Pilarikongin suuntaisena alkavalle merimiesten suosiossa olevalle 25 de Mayo kadulle. Tänäkin iltana pojat varmaan menevät Honkongiin, Texasiin tai OK baariin. Minulla on toisenlaiset suunnitelmat. Olen varmaan aina ollut  sellainen oman tieni kulkija. Bussi jatkaa matkaansa Pilarikongilla. Saavutaan Placa  de Mayolle. Kierretään Kolumbuksen patsas ja mennään Casa  Rocadan eli Presidentin virka asunnon ohi. Viimein saavutaan San Telmoon, josta jatkan bussi numero 6 kyydissä takaisin kohti Rio de la Platan rantaa vanhaan satamaan ja sivujoen Rio Riachuelon suistossa olevaan La Bocaan. Jossa kortteleiden kaksi kerroksisissa Ranskalaisilla parvekkeilla varustetuissa puutaloissa  näkyy aikoinaan  Euroopasta tulleiden siirtolaisten käden jälki.

Löydän pienen kapean El Caminito  kadun. Tangon synnyinsijan ja kehdon. Ja sieltä  idyllisen Carminito  tanssisalongin. Astun sisään. Istahdan penkille ja vaihdan  kassistani  tasapohjaiset lakerikengät  jalkaan. Luovutan kassin narikkaan ja samalla maksan 4 peson sisäänpääsy maksun. Tanssisalin lattia kiiltelee siihen hangatusta parafiinista. Kuulen kuinka  Bandoneon harmonikka itkee ikävää ja kaipausta, mutta toisena hetkenä taas jälleennäkemisen riemua. Viulu, kitara, trumpetti sekä piano säestävät. Solisti tulkitsee  tunteita  kuin Garuco. Löydän etsimäni tanssisalin ikkunanpieleen nojaamasta lähellä ravintolapuolen pöytiä. Nuori hoikka tummakutrinen tumman lyhyeen iltapukuun sonnustautunut seuralaiseni peitelty katse suklaan ruskeissa silmissään, mutta huulillaan kutsuva hymy.. Näen, että hänkin on huomannut minut. Odottelen rauhassa seuraavan tangon alkua toivoen jotain hidasta ja tunnelmaan sopivaa. Tango  POR UUMA CABEZA sopii minulle täydellisesti. Riennän lattian poikki. Katson senoritan ruskeisiin silmiin ja kumarran. Hän nyökkää kevyesti, luo taas katseensa alas mutta tarttuu päättäväisesti ojennettuun käteeni. Saan johdattaa hänet tangon pyörteisiin. Heti ensi askeleilla hän painautuu hetkeksi kiinni ja kuiskaa korvaani: Sinä tulit. Epäilitkö sitä? Kysyn takaisin. En koskaan. Hän vastaa ja väläyttää kauneimman hymynsä. Sitten on vaan tango. Askeleita tapaillen musiikin rytmejä ja yrittäen ymmärtää  sanoja, jotka kertovat ihmisten elämästä Etelän Ristin alla. Monet sanoitukset ovat syntyneet täällä La Bocassa . Paikassa jossa tangokin syntyi. Musiikki kappaleet vaihtuvat: SENORA CASERA, EL NEGRO ALEGRO, LAGRIMAS Y SONORIAS. Rytmit vievät mukanaan kunnes seuraavan kappaleen ensi sävelet: TRAM.PAM.PAM.PAM. Saavat ilkikurisen ilmeen neidon kasvoille: LA CUMPARSITA. Tiedän, että en saata kunnialla selvitä tulevista askelkuvioista, joten hämilläni ehdotan taukoa ja siirtymistä  ravintolan puolelle.  Nauraen ja kädestä vetäen minut viedään ravintolan pöytään. jossa  Mocon eli mies tarjoilijan saapuessa ehdotan, että voisimme juoda teetä. Matee tee? Kuuluu ilkikurinen kysymys. Tietenkin aitoa Argentiinalaista Yerba Matee puun  kuivatuista lehdistä valmistettua ja tyhjäksi koverretusta pallokurpitsan kuoresta vuorotellen pillillä imettynä. Teen nauttimisen lomassa yritän vastata tuleviin kysymyksiin:  Onko synnyinmaasi kaukana? Onko siellä kylmä? Lähetkö taas laivasi mukana merelle? Kun viimeiseenkin kysymykseen : Te gusto de mim?  Vastaan myöntävästi ja saan punan nousemaan neidon kasvoille. Tartun pöydän yli hänen käteensä ja vien hänet uudelleen tangon rytmien vietäväksi.

Uusi päivä on jo alkanut. on viimeisen tangon aika. Määrätietoisesti kädestä vetäen neito vetää minut orkesterilavan eteen ja esittää maestrolle toiveensa. Hidas tango: UNA NOCHE MAS saa hänet  painautumaan lujasti rintaani  vasten. Ymmärrätkö  laulun sanat? Hän kuiskaa korvaani. Nyökkään vastaukseksi ja vedän hänet vielä tiukemmin lähelleni. Tanssin lopussa, viimeisten sävelten vielä täyttäessä salin. Saan katsoa syvälle hänen ruskeisiin silmiinsä. Te Quero luen kuiskauksen hänen huuliltaan.

Viivyimme satamassa kokonaiset 3 viikkoa. Työajan ulkopuolella minua ei aluksella pahemmin näkynyt. Vuosien saatossa vierailin Argentiinassa vielä muutaman kerran. Surukseni sain nähdä, kuinka armeijan rautakärkinen saapas murskasi alleen demokratian, inhimillisyyden ja ihmisarvon. Kuinka useat miljoonat kansalaiset menettivät henkensä ja katosivat toisenlaisten mielipiteidensä tähden. Myöskin melkein maan kansallishymnin asemaan noussut tango julistettiin pannaan ja julkiset esitykset kiellettiin rangaistuksen uhalla. Ajat ovat nykyään muuttuneet. Kansa on taistellut vapautensa takaisin. La Bocassa soi taas tango. Pieni kapea El Caminito katu puutaloineen on yhä tallella. Mutta nyt sen rauhaa häiritsevät tuhatpäiset turistilaumat. Matkamuisto ja rihkamamyymälät ovat vallanneet  entiset tanssisalongit, myyden muistoja entisestä. Jota ei enää ole. Tiedän, että en kuulu enää sinne. En halua särkeä illuusiotani nuoruuteni parhaista päivistä.

Hei Arska mie lainaan siun pyörää. Polen myllyyn nimen huutoon katsomaan jos ois jobii. Mää vaan, oisha se hyvä jos siekii saisit jottain tekemist. Koko kesän vaan vetelihtinny.

Vanhemman veljen sanat korvissani painun ulos, otan pyörän talon seinustalta ja lähden polkemaan kohti kaupunkia. Poljen erinäisiä kaupunginosalle ominaisia linnun teitä pitkin Allintielle. Jolta käännyn Kotkantielle kohti Hovinsaarta. Vasta rakennusvaiheessa olevan Keskussairaalan kohdalla alan kertailla mielessäni mitä kaikkea olenkaan tehnyt päästäkseni tähän pisteeseen.  Nimi on listalla ja passi perstaskussa niinkuin oikealla skönöllä, mutta vielä se laiva puuttuu. Passin saamiseksi tarvitsin papintodistuksen, jonka keväinen rippi-isäni pastori Lemmetyinen pitkin hampain ja varoittavin saatesanoin kirjoitti. Alaikäiseltä vaadittavan vanhempain luvan äiti allekirjoitti ymmärrettyään perusteluni:  Sit ku mie oon täysikäne  lähen kumminkii.  Vielä oli otettava passikuvat ja sitten poliisilaitokselle. Lääkärintodistukseen meripalvelua varten vaadittiin keuhkokuvaus tuberkuloositodistukseen ja verikoe, niinsanottu wassermannin koe, jolla todetaan kuppaa sairastavat. 15 kesäisenä en ollut kupasta vielä kovin huolissani, joten kaikki tarvittavat asiapaperit mukana kävin merimies lääkäri Olkinuoralta hakemassa lääkärintodistuksen ja sain sen persoonallisella allekirjoituksella varustettuna.

Miettiessäni näitä uusia asioita elämässäni aika ja matka oli kulkenut kuin siivillä. Olin jo siirtynyt Hovinsaarelta Kotkan saarelle. Vuorelan kulmasta Satamakadulle. Palskin, eli Palotornin vuoren ja ravintola Kairon ohi Ruukinkadulla sijaitsevan merimiesten työnvälitystoimiston edustalle. Suuri joukko merenkulkijoita olikin jo kerääntynyt paikalle. Tongerihousut, khakipaita ja perstaskusta pilkistavä merimiespassi olivat sen ajan tunnusmerkkejä. Monet paikalla olevista olivat jo viihteellä, olihan nyt juhannuksen aaton aatto ja kesä kauneimmillaan. Yritin tunkea itseni sisään pieneen tupaten täynnä olevaan huoneeseen. Jonka täytti vaimea puheen sorina ja tuoksuna huumaava sekoitus tupakasta, alkoholista sekä kaikista mahdollisista elämästä syntyvistä eritteistä.

Nyt merenkulkijat olivat valmiina kuulemaan kohtalonsa tälle päivälle. Toisille ei vieläkään mitään. Toisille jobi linjalaivaan ja toisille taas onnenpotku. Jobi  villille linjalle. Kauas pois. Peräseinällä oleville paperilapuille kirjoitetut listat kaikista työnhakijoista ammattiryhmittäin oli nyt suurimpana kiinnostuksen kohteenani. Listoilla ilmoittautumisjärjestyksessä : Pursimiehiä, Matruuseja, Donkeymiehiä, Moottorimiehiä, Stuertteja, Kokkeja ja viimeisenä lista Messipojista. Nimeni yläpuolella oli ainoastaan vain kaksi nimeä. Aikaisemmat oli yliviivattu, he olivat jo saaneet jobin.

Toimiston ovi avautui ja toimenvälittäjä Nuutti Piipari astui salin puolelle  ja aloitti: Jaahas aloitetaampa taas tältä päivältä. Ensimmäisenä olisi Stuertin jobi M/S Mylleen. Onko Laureen Sakari paikalla? On kuului salin perältä. Ja sitä seurasi nopeasti Piiparin kysymys: Lähdetkö? Lähden oli Laureenin vastaus. No sitten vaan toimiston puolelle niin Kaisa kirjoittaa lapun.

Näin jatkui nimenhuuto ja moni laiva sai uusia miehistön jäseniä. Viimein oli käsillä se viimeinen lista: Messipojat. Ja päivän viimeinen jobi. Messipoika Tombrookersin M/S Mylleen.  Tuon kuullessani oli kuin sähköisku olisi kulkenut lävitseni ja päässäni takoi vain ainoa ajatus: Miun jobi. Piipari alkoi huutaa nimiä: Jaakkola... Virtanen... : Mie lähen parkaisin jo ennen kuin Piipari oli ehtinyt edes nimeäni mainita. No hyvä on, meneppä sinäkin tuonne toimiston puolelle, niin Kaisa kirjoittaa sinullekin lapun. Kaisalla oli jo lappu valmiina. vain nimi puuttui ja  henkilöllisyyden todistaminen. Nyt löytyi uuden uutukaiselle merimiespassille käyttöä. Ojensin passini Kaisalle, joka jo hetimmiten ojensi sen takaisin täytetyn jobilapun kera. Lappua ojentaessaan Kaisa vielä mainitsi että M/S Mylle lossaa puutavaraa Sunilan redillä ja yhteysvene liikenteen hoitaa tuurimoottori Vikla 5. Löydät sen Miljoonamöljän kupeesta. Ilmoittaudu tänään hetimiten laivalla, mutta ensiksi käy tuolla kadun toisella puolella Nikulan puheilla ja hoida ammattiliiton asiasi kuntoon.

Näiden sanojen saattelemana riensin ulos kadulle. En ehtinyt montakaan askelta ottaa, kun tunsin että minua otettiin reippaasti niskasta kiinni ja pyöräytettiin ympäri. Jo iäkkäämpi merimiestoveri hieman liikuttuneessa mielentilassa työnsi kasvonsa aivan minuun kiinni, katsoa tapitti suoraan silmiini ja alkoi kertoa asiaansa:

Kuule sie poika, mieti viel, vie se jobilappus takasi. Jos sie kerran lähet merel, sie tulet olemaa merel aina. Vaik sie et oiskaa ennää laivan pääl  suin sieluis seilais vieläkii. Vaik hautaan saakka ja sen jälkeekii. Mieti sie viel..

En jäänyt silloin miettimään, vaan suuntasin kadun toiselle puolelle Merimiesunionin asiamiehen Paavo Nikulan toimistoon katutasossa. Heti sisään astuttuani ja tervehdittyäni  sain kuunnella pitkän luennon ammattiliitoista ja eteenkin Merimiesunionista. Silloisen puheenjohtajan Niilo Vällärin nimi mainittiin useasti. Sen jälkeen minulle kirjoitettiin Merimiesunionin jäsenkirja numerolla :94994. Ammatti Messipoika ja vielä sisäänkirjoitus maksu 7 Markkaa. Sehän on enemmän kuin elokuvalipun hinta ajattelin ja kaivelin viimeiset roposeni taskujen pohjilta.

Unionin toimistolta pitikin jo kiiruhtaa satamaan miljoonamöljän kupeeseen, jossa tuurivene oli valmiina lähtöön. Veneen lähdettyä satamasta ja suunnattua kohti Sunilaa  näin redillä ensimmäistä kertaa ensimmäisen laivani M/S Myllen. Mustakylkinen korkeamastoinen vanha midsippilaiva, joka kasvoi aina vain isommaksi mitä lähemmäs saavuimme. Hetken päästä olimmekin jo aluksen ulkosivulla josta alaslaskettua lankongia pitkin aluksen kannelle. Kannella katseellani tavoittelin jotakin aluksen henkilökuntaan kuuluvaa esittääkseni asiani: Mistä mie löyvvän kapteenin? Miulla on tällane jobilappu. kysyin kansimieheltä , joka oli lankongin yläpäässä vahdissa. Seuraa vaan noita  Sipsua ja Agenttia tuosta leidareita pitkin yläkannelle ja parbuurin puolen ovesta sisään. Kipparin salonki on käytävän päässä. Älysin, että nuo nimet: Sipsu ja Agentti  tarkoittivat varmaan niitä kahta samalla veneellä tullutta pukumiestä ja lähdin kiipeämään  heidän perässään portaita ylöspäin.                                 

Pukumiehet astuivat reippaasti salongin ovesta sisään ja asettuivat istumaan upottaville plyysi soffille. Itse jäin oven pieleen ja katselin silmät ympyriäisinä. Seinät ja kaapistot jalopuuta, hienoja tauluja seinillä, lattialla tammiparketti. Koko kalusto kuin kuvissa, joita olin nähnyt hienoista kartanoista. Kyllä kapteeni eleli prameasti.

Pukumiehet hoitelivat ensin asiansa kapteenin kanssa, itse odottelin käytävällä oven suussa. Heidän lähdettyään oli vihdoin vuoroni astua sisään Vaasalaisen Merikapteeni Uuno Plumin puheille:  Messipojaksi tulossa luulisin. Aloitti kapteeni puhuttelun. Niin mie aattelin. Lausuin ja vein käsi täristen  jobilapun pöydälle Kapteenin eteen jääden itse pöydän eteen seisomaan. Kapteeni otti lapun pöydältä, tutkaili sitä hetkisen ja nosti katseensa minuun. Nyt minua mitataan, takoi takaraivossani ja pinnistelin koko tahdonvoimani jotta pystyisin katsomaan takaisin.

Viimein jokin hymyn tapainen alkoi nykiä Kapteenin suupielissä. Hän laski lapun pöydälle, otti kynän ja allekirjoitti  ojentamani lapun. Mynsträysmies tulee Juhannuksen jälkeen maanantaina, silloin hoidetaan tarkemmat muodollisuudet. Nyt mene alakannelle keittiöön, sieltä varmaan löydät Stuertin tai Kokin, he varmaan jatkavat eteenpäin.   

Kapteenin sanat mielessäni poistuin salongista takaisin yläkannelle. Suunnatonta helpotusta tuntien nojasin kaiteeseen pelastusveneen vieressä.    Ensimmäistä kertaa laivan kannelta  katselin edessäni Kotkan kaupungin silhuettia. Useampikin kyynel vierähti poskelle..

Miulla on jobi. Miusta  tullee Merimies                                                                                                                                                                                                    

Monissa aluksissa oli jo telakalla asennettu sertifioitu Suezin valonheitin.Sertifikaatti oli Suezissa arvokas arvopaperi, sillä ilman sitä kanavaviranomaiset kauppasivat vuokralle omia vanhanaikaisia poijjujaan melko suolaiseen hintaan.Suezin valonheittimiä oli useammalta valmistajalta, mutta periaatteeltaan samanlaisia.

Valonheittimessä oli sisällä kiskoon kiinitettynä 2kpl 2000w lamppuja.Lamppuja käytettiin yksi kerrallaan, ja samassa kiskossa oleva varalamppu saatiin kätevästi käyttöön valonheittimen ulkopuolella olevasta kahvasta kääntämällä.Käytössä olevan lampun takana oli 2 kpl kuperia pyöreän peilin puolikkaita,Joilla lampun palaessa saatiin aikaan 2kpl valokeiloja jotka säädettiin melko tarkkaan 90 asteen kulmaan, jolloin pystyttiin valaisemaan kanavan molemmat laidat.

Jos laivalla oli oma valonheitin niin valonheitinvahtia kanavassa ajoi säkömies ainoastaan pimeän aikaan.

Merimiesurani aikana gonvoit lähtivät sekä Suezin että Port Siden päästa iltayöstä ja kohtasivat Katkerojärvellä puolenpäivän aikoihin.Yöllä kanavaan lähdettäessä eräät luotsit halusivat valonheitintä säädettävän erittäin pikkutarkasti. Ennen walkie talkien aikakautta riitti kansivahdilla juoksemista prykänja keulapakan välillä.Yleensä ei kanava ajossa enää säätöjä tarvittu, vaan valonheitinvahtia ajavan tehtäväksijäi vaihtaa toinen lamppu tilalle, jos käytössä oleva rikkoutui, jota tapahtui silloin tällöin.

Kuivarahtialuksissa valonheittimelle oli peti keulapakalla johon valonheitin nostettiin varastointipaikastaan keulavarastosta. Sähkösyöttöä varten keulapakalla oli speciaali pistorasia, johon ei saanut muita sähkölaitteita kytkeä.

Säiliöaluksissa Suezin valonheitin oli yleensä asennettu keulapiikkiin jossa oli avattavat luukut josta valonheitin voitiin työntää ulos. Myöskin valonheitin  exi tyyppiä eli kaasuvapaa.

Vuokrattavat valonheittimet olivatkin sitten aivan eri maailmasta.Vanhanaikainen tasavirralla toimiva valokaarivalonheitin oli sijoitettu pyöreään kelluvaan poijuun joka uitettiinn aluksen keulan alle ja köysillä tai vaijjereilla nostettiin aluksen keulalle.Sitten laskettiin keulasta köysitikkaat alas, joita myöten päästiin poijjun päälle ja avaamaan manusluukku josta pujottautumalla päästiin konehuoneeseen.Laivan henkilökuntakin lisääntyi kolmella: 2 sähkömiestä koneenkäyttäjinä sekä 1 insinööri piälysmiehenä. Starmarkissa Suezia edestakaisin seilaillessa kehittelin ja rakensin itse oman version suezinvalonheittimestä. Laite toimi loistavasti, mutta sertifigatia en sille kumminkaan saanut,

Suuri osa Paritan kuvistani on kadonnut vuosien saatossa, mutta Merimieskalenteriin raapustetut merkinnät ovat vielä jäljellä.

Suhtauduttava varauksella positsuuneja ei ole katseltu komentosillalta.

07.01.1982 Turku lähtö  09.30- Naantali tulo 12.30. Otettiin bunkkeria.

08.01 Naantali lähtö Painolastissa 05.15- Ahvenanmerellä- Itämerellä.

09.01 Tanskan salmissa Luotsi 16.00- 19.00 Öresund- Kattegat.

10.01 Skagerak- Pohjanmerelle.

11.01 Pohjanmerellä Strait of Dover.

12.01 Englannin kanaalista Atlannille.

13.01-22.01 Atlannilla.

23.01 Tulo US Virgin Islands ST. Croix Cristiansted 07.00. Lastattiin Kerosiinia.

26.01  07.00 Lähtö Karibialle.

29.01 Tulo Panama Gristobal 01.00  Ankkurissa

02.02 Lähtö Kanavaan 07.00  -Balboa 20.00 Tyynen meren puolella.

03.02-14.02 Tyynellä merellä.

15.02 Tyynellä merellä Hawajin yläpuolella.

!6.02- 18.02 Tyynellä merellä

19.02 Päivarajan ylitys= Menetettiin yksi mukava Lauantaipäivä.

20.02-27.02 Tyynellä merellä.

28.02 Tulo Tokion lahdelle Luotsi 11.30.

01.03 Tulo Chiba Fuji Oil Co. 08.00 Lossattiin Kerosiinilasti.

05.03 Ulos Tokionlahdelle. 08.00 Painolastissa.

06.03 Tyynellä merellä.

07.03 Itä kiinan merellä.

08.03 Etelä Kiinan merellä Taiwan- Filippiinit.

09.03-11.03 Eteläkiinan merellä.

12.03 Tulo Singapore Luotsi 14.50 Jääty ankkuriin.

13.03 Singapore Kaijassa Bulau Bukom.

14.03 Bulau Bukom siftattu redille Western Jyrong anghorage.

16.03 Western Jyrong Anghorage siftattu telakkaan Keppel Tuas.

21.03 Keppel Tuas siftattu redille Bulau Bukomin edustalle.

23.03 Siftattu kaijaan Bulau Bukom. Lastattiin dieseliä.

25.03 Bulau Bukomista ulos 03.00 Etelä Kiinan merelle.

26.03-27.03 Etelä Kiinan merellä.

28.03 Tulo Filippiineille Batangas. Lossattu dieseliä

30.03 Siftattu Bataniin Tulo 08.00  Lossattu dieseliä.

01.04 Bataan Ulos 07.00 Etelä Kiinan merelle.

02.04-04.04 Etelä Kiinan Merellä.

05-04 Ankkuroitu Singaporen edustalle 08.00.

10.04 Singapore siftattu kaijaan Bulau Bukom 13.00  Lastattiin dieseliä.

11.04 Bulau Bukom. Lähdetty ulos 22.00.

12.04 Malaccan salmessa.

13.04 Malaccan salmesta Bengalin lahdelle.

14.04-15.04 Bengalin lahdella.

16.04 Intiassa Madras. Lossattu dieseliä

17.04 Madras ulos 23.00

18.04 Pengalin lahdella.

19.04 Pengalin lahdelta Kanges joelle.

20.04 Intia Haldia. Lossattu Dieseliä.

21.04 Haldiasta ulos painolastissa Kangesjokea pitkin Bengalin lahdelle.

22.04-23.04 Bengalin lahdella.

24.04-26.04 Intian valtamerellä.

27.04 Arabian merellä.

28.04 Omanin Kulffilla

29.04 -30.04 Persian lahdella.

01.05 Tulo Saudi Arabia Ras Tannurah. Lastattu raakaöljyä.

02.05 Ras Tannurah ulos 02.00 Persian lahdelle.

03.05 Persian lahdelta Omanin lahdelle.

04.05-05.05 Arabian merellä.

06.05 Aadenin lahdella.

07.05 Helvetin portista Punaiselle merelle.

08.05 Punaisella merellä.

09.05 Tulo Saudi Arabia Jeddah 02.00. Otettu bunkkeria ankkurissa. Ulos 18.00.

10.05 Punaisella merellä.

11.05 Tulo Egyptiin Suez. Odotettu kanavaan pääsyä ankkurissa.

12.05 Suez. Lähtö kanavaan 09.00- Välimeren puolella Port Said 19.30.

13.05-17.05 Välimerellä.

18.05 Gipraltarista Atlannille.

19.05-20.05 Biskajan lahdella.

21.05 Englannin kanaalissa.

22.05 Pohjanmerellä.

23.05 Tanskan salmissa.

24.05 Itä merellä.

25.05 Tulo Ruotsi Nynäsham. Lossattu  raakaöljyä. Ulos Itämerelle 23.00.

26.05 Tulo Neuvvustoliittoon Ventspils ankkuroitu 10.30.

29.05 Tulo satamaan Ventspils 00.00. Lastattu raakaöljyä.

30.05 Ulos Itämerelle 07.00.

31.06.1982. Saavuttu Suomeen Porvoo Skäldvik. Lossattu raakaöljyä.

 

M/T Parita oli viimeinen Suomalainen kauppalaivani. Mutta seikkailut maailman merillä jatkuivat vuoden 2005 alkuun, jolloin jäin oloneuvvokseksi muistelemaan menneitä.

Terv. Matti Lötjönen.

PARITA kuvia:

https://www.aanimeri.fi/piwigo/index.php?/category/695

Marraskuussa 2011. Kuva: Matti Lötjönen

Marraskuussa 2011. Kuva: Matti Lötjönen