BULKKERI JA BANAANIHÄVITTÄJÄ

Bulkkeri makaa pistokaijjassa Bahia Santo Tomasin lahden suulla. Kylän nimi on Puerto Barrires Guatemalassa. Setä Samuli on antanut taas kehitysapua kehitysmaalle. 40 tuhannen tonnin viljalasti on lastattu Baton Rougessa Missisipin yläjuoksulla Louisianassa. Lastin lossaus on kestänyt jo kohta kuukauden päivät. Viljapöly on peittänyt koko laivan ja kannen rakosissa muutama vehnäjyvä näyttää olevan jo oraalla.  Ulkosivuilta näkee kuinka valtamerten suolainen vesi saa paljaan teräspinnan voimaan pahoin. Maalin halkeamista valuu ruostetta kuin verta syvistä avohaavoista. Vanha bulkkeri on parempiakin päiviä nähnyt.

Satamatoimistossa satamakapteeni Julio Mendes silmäilee huolestuneena juuri saapunutta Faxia. Del Monten aikarahtauksessa oleva kylmäkuljetusalus on jo iltapäivällä saapumassa lastaamaan Banaania ja Ananasta. Ongelmana on se , ettei kaijjassa ole tilaa. Kun tuon bulkkerin lossaus on kestänyt jo ikuisuuden. Julio on toiminnan mies. Hän hyppää jeeppiinsä ja ajaa kaijjalle aivan laakonginn viereen. Kiipeää leidareita salonkiin kapteenin puheille vakaasti päättäneenä lausua pari valittua sanaa.

"Hyvää huomenta Kapteeni". Aloittaa Julio. " Hyvää huomenta senhor". Kapteeni aloittaa ja jää sitten kuin tutkailemaan tilannetta kunnes Julio kiihtymykseltään huomaa esittäytyä. "Julio Mendes. Satamakapteeni Puerto Barrires".  " Mikä teidät tänne lennätti? Kuinka voisin olla avuksi?". Tiedustelee kapteeni. Kiihtymys saa jälleen vallan Juliosta ja hän tiuskaisee. " Olette olleet satamassa jo liian kauan. Lossaus on venynyt jo tarpeettoman pitkäksi. Tämä ei voi enää jatkua näin".  Kapteeni kurtistaa kulmiaan. Katsoo tiukasti Julioon ja vastaa.  " Se ei taida olla mitenkään minun tai alukseni vika".  Julion kiihtymys ei vieläkään ota laantuakseen ja nyt hän tiuskaisee takaisin. " No kenen vika se voisi olla?". Kapteenin ilme alkaa jo muuttua huvittuneeksi ja hän vastaa rauhallisesti. " Annas kun selitän. Varmaan satama aikaa on myös kulunut siihen että on satanut paljon niinkuin täällä tropiikissa on tapana.    Sateella ruumien luukut on suljettava ja lossaus keskeytettävä. En voi sallia, että viljalasti kastuu ja mätänee ruumaan. Laivalla oleva lasti on laivan vastuulla. Kaijjalla saatte tehdä mitä ikinä lystäätte". 

Julion ilme muuttuu mietteliääksi. " Ymmärrän". Hän saa kakistettua. " Tässä tulee mieleeni vielä toinenkin asia". Jatkaa kapteeni. " Lossaamme viljaa kuorma autoihin joista näyttää olevan aina pulaa. Osa näyttää pörräävän kylällä ja kaijjalle alukseni ulkosivulle ei näytetä millään osaavan. Myöskin olen huomannut, että nuo siesta-ajat venyvät aika pitkälle iltaan. Ja entäs nuo kansalliset vapaapäivät? niitäkin on osunut aika runsaasti satama ajallemme". Julion ilme näyttää jo huolestumisen merkkejä. " Mitä minä sitten teen?  Mistä löydän kaijja paikan tuolle Del Monten reefferille? Jos reefferi ei saa kaijja paikkaa. Ei minullakaan ole satamakapteenin paikkaa sen jälkeen. On se Del Monte niin iso tekiä". 

Kapteenin ääni muuttuu jo lempeäksi ja  isälliseksi. " Taitaa tuo Del Monte omistaa koko Väli-Ameriikan. Mutta minulla on ongelmaan ratkaisu jos kelpaa": Julion silmät rävähtävät selälleen ja seuraa lyhyt kysymys: "Kerro". " Tähän on aivan yksinkertainen ratkaisu" Aloittaa kapteeni. " Jos sinulla on vielä proomuja käytössäsi. Ota se reefferi tähän ulkosivulle ja lastaa proomuista niinkuin ennen".  Julion ilme kirkastuu ja sitten tulee kiire. " Kiitos kapteeni. Hyvää päivän jatkoa". " Hyvää päivän jatkoa senhor Mendes". Vastaa kapteeni ja samantien jatkaa salongista matkaa komentosillalle  kertomaan förstille: " Sieltä on iltapäivällä tulossa yksi banaanihävittäjä ulkosivulle. Annetaan sille muutama köysi ja fendarit väliin".

Iltapäivällä saapuu siro valkokylkinen laiva. Kiertää koko satamalaguunin kuin illan prinsessa tanssi salongissa partneria etsien. Asettuu kuitenkin bulkkerin kyljelle. Kastliinat lentelevät laivasta toiseen. Köysiä kiskotaan. Bulkkerin paksuja karheita manillaköysiä. kuin merimiehen karvaisia käsivarsia  fööriin ja ahteriin. Reefferin ohuita nylon köysiä. Kuin neidon sileitä käsivarsia hieman keskemmälle. 

Kaksi eri maailmaa kohtaavat. Reefferissä kansipäällystö virkapuvuissaan. Miehistöllä valkoiset haalarit, valkoiset kypärät ja valkoiset käsineet.  Bulkkerin porukka on taas aika sekalaista seurakuntaa. Pääasiassa auringon paahtama yläruumis paljaana ja vanhoista tongereista leikatut shortsit jalassa. Joillakin sentään näkyy kauhtunut sixpencheri paljaan pään peittona.

Laivat saadaan töiättyä ja joukko virkamiehiä odottaa jo kaijalla pääsyä hoitamaan tointaan. Saapuneen laivan kapteeni odottaa jo salongissa virkamiesten invaasiota. Yhtiön edustus käyttöön tarkoitettu kaappi on vielä lukittuna. Mutta aivan varmasti se tullaan avaamaan vielä useampaan kertaan. Ensimmäisenä saapuu Immingration officer eli maahantulo viranomainen. Alku muodollisuuksien jälkeen hän pyytää: " Voisinko nähdä henkilökunnan passit ja pätevyystodistukset?". "Tietenkin". Vastaa kapteeni . Avaa kassakaapin ja alkaa latoa dokumentteja pöydälle. Kesken katselmuksen viranomainen pysähtyy. Katsoo kapteenia mietteliäänä ja lausuu: " Haluaisin tehdä naamatarkastuksen, mutta siihen taitaa kulua aikaa aivan kohtuuttomasti. Olisiko kapteenilla siihen jotain toista vähän miellyttävämpää ratkaisua?". " Voisihan tässä asiassa toimia toisinkin" . Vastaa kapteeni ja avaa yhtiön edustuskaapin . Nostaa pöydälle pari pulloa Johnnie Walkeria ja kaksi kartonkia Marlboroa. Lahjukset sujahtavat nopeasti virkamiehen salkkuun. Hän puolestaan asettaa pöydälle nipun valmiiksi allekirjoitettuja henkilökunnan maihinmeno lupia " Proopuskoja" ja poistuu tyytyväisenä. Sama näytelmä toistuu vielä  Tullin, Terveystarkastajan, Lastintarkastajan ja viimeisenä Lastin luovuttajan eli Del Monten paikallispäällikön kohdalla. Jolla on yksi aika tavallinen toive: " Voisiko laiva järjestää tutustumiskäynnin ja pienen cocktail-illallisen valikoiduille paikallisille napamiehille ja sopimusviljelijöille". Tästä pyynnöstä kapteeni ei voinut kieltäytyä vaan hälytti yliperämiehen sekä chief stuertin välittömästi luokseen. Järjestelyt sujuivat nopeasti ja Del Monten pomon toive Cocktail-illallinen noin 30 henkilölle oli enää vain toteuttamista vaille. Näin laiva oli saatu klaarattua sisään. Mutta yliperämiehelle ja stuertille tuli taas hieman ylimääräistä päänvaivaa.

Nicolas kylmäkuljetuslaiva Maria del Carmenin nuori yliperämies otti kapteenin toimeksiannon ehkä jo vähän liiankin innokkaasti vastaan. Ensin hän päätti tehdä kannella pienen katselmuksen että kaikki olisi varmaan kunnossa ja ulotti sen myös ulkosivulla olevaan naapurilaivaan. Vanhaan bulkkeriin. Ihmetyksen ja kauhistuksen sekaisin tuntein hän palasi hyttiinsä ja päätti vierailla välittömästi naapurilaivassa kolleegansa luona. Vierailulle hän puki päälleen parhaimman virkapukunsa jossa kultapunoksin koristeltu hihamerkki E  Cole Navale loisi paljon lisää uskottavuutta.

Hytissään Bulkkerin yliperämies tutkaili lastiplaania ja päätyi siihen tulokseen , että jos hyvin käy huomenna päästäisiin taas meren rauhaan suuntana Karibia For Oolders. Mietteet keskeytti kiivas koputus ovelta ja samalla sisään ryntäsi virkapukuinen nuori upseeri. Varmasti naapurilaivasta. Omassa aluksessa ei tällaista ilmestystä ole aikaisemmin näkynyt. Sitten vierailijalta seurasi lyhyt ja ytimekäs depaatti Ranskaksi joka yliperämiehen oli pakko keskeyttää: "Anteeksi kuka olette ja mikä on vierailunne tarkoitus?". Nyt tuo nuori yliperämies vasta tajusi kiihdyksissään tekemänsä virheen. Veti syvään henkeä ja aloitti alusta englanniksi, jotta molemmat ymmärtäisivät. "Olen ulkosivullanne olevan kylmäkuljetusaluksen Maria del Carmenin yliperämies. Sain päälliköltäni tehtäväksi valmistella cocktailkutsuja aluksellamme tänä iltana". "Sepä hienoa". Vastasi bulkkerin yliperämies olettaen , että kohta seuraisi kutsu tilaisuuteen. Mutta toive oli aivan turhaa. Se kariutui välittömästi, kun tuo ranskalaisupseeri jatkoi esitystään" Vieraiden turvallisuuden varmistamiseksi tein katselmuksen myös teidänkin laivassanne. Enkä ole tyytyväinen näkemääni. Ensiksikin aluksenne kansitilat ovat aivan siivottomassa kunnossa ja viljapölyn peitossa. Jos vieraamme kulkevat aluksellemme laivan peräkannen kautta. He joutuvat näkemään siivottomat ylipursuavat likatynnyrinne ja tuntemaan sieraimissaan sen kuvottavan hajun. Ruumien välistä he eivät voi myöskään kulkea, koska siellä on vilja jo oraalla ja liian liukasta. Ja kaikkein tärkeimpänä teidän kuriton, puolialaston, barbaarinen ja aseistautunut kansimiehistönne. Voisivatko he ainakin pysyä jossain piilossa niin kauan kun vierailu olisi ohitse?". 

Mokomakin Gallian kukko. Ajatteli Bulkkerin yliperämies ensimmäisenä . Mutta rauhoittui sitten ja alkoi selittää asioita aivan selkokielellä laivan sekä itsensä kannalta. " Olette oikeassa. Laivan kansitilat ovat todella likaiset. Se johtuu siitä, että olemme jo kuukauden päivät lossanneet vehnälastia Missisippijoelta. Viranomaiset ovat kieltäneet kaikennäköisen vesien likaamisen sataman läheisyydessä. Niimpä kansien siistiminen ja spuulaaminen on ehdottomasti kiellettyä. Samoin kun pilssien lenssaaminen mereen. Satamassa ei ole minkäänlaista toimivaa jätehuoltoa. Joten likatynnyrit ovat olleet aivan kukkuroillaan jo monta viikkoa. Olemme jo kauan odottaneet merelle pääsyä. Mutta lossaaminen on edistynyt tuskastuttavan hitaasti. Ja sitten se miehistöni. Kunnioitan heitä kaikkia osaavina ammattimiehinä. Enkä missään nimessä suostu komentamaan heitä minnekään piiloon laivallenne tapahtuvan vierailun ajaksi. Poiketen laivallanne noudatettavasta käytännöstä. Meillä varustamo ei kustanna miehistölle minkäänlaisia työvaatteita, joten he käyttävät omiaan. En välitä, vaikka miehet työskentelisivät minkälaisissa pukineissa tahansa, kunhan työt tulee kunnolla tehdyksi. Sitten se mainitsemanne aseistus. Kansimiehen työnkuvaan ja työkaluihin on jo tuhansien vuosien ajan kuulunut puukko vyöllä sekä myös malspiikki ja sakkeliavain. Joskus Jenkeissä Houstonissa ulkosivuja maalatessa piti riisua puukko pois vyöltä . Mutta se oli osavaltion lakiin perustuva määräys". Bulkkerin förstin jatkaessa selitystään Nuoren Nicolaksen ilme senkuin tummeni ja tummeni. " Ette siis aio tehdä yhtään mitään? Tulinko luoksenne aivan turhaan?" Nicolas vielä yritti "Kuten varmaan ymmärsitte. En mahda sataman määräyksille, ilmoille , enkä vakiintuneille käytännöille laivassani yhtään mitään. Ja jos teitä yhtään lohduttaa. Voin kyllä kirjoittaa vieraillenne luvan kulkea aluksellenne laivani kautta. Ja sen he näköjään tarvitsevat". Nyt nuori yliperämies Nicolas tunsi itsensä todella nöyryytetyksi ja katui jo raskaasti päätöstään lähteä vierailulle. 

Viimeisenä vaihtoehtona hän kuitenkin päätti vielä haastaa kolleegansa. "Missä kävit koulusi?" Hän kysyi taputtaen hihassaan olevaa ranskalaisen arvostetun merisotakoulun E cole Navlen hihamerkkiä. " Merikoulut maailmalla ovat tuiki samanlaisia. Itse kävin merenkulun peruslinjan Turussa Suomen Joutsenella. Sitten perämies ja kippariluokat Raumalla. Olen seilannut yliperämiehenä jo yli viisi vuotta ja joskus vikajeerannut myös päällikköä laivalla" Kuinka ollakaan Nicolas katsoi palaverin päättyneeksi ja häipyi vähin äänin omaan laivaansa. Bulkkerin  yliperämies kertoili tapauksesta myös päällikölleen ja arveli: " Kohtelinko minä nyt sitä poikaa liian kovakouraisesti".

Maria del Carmenin vieraat saapuivat aikanaan . Hyvä ruoka sekä runsas eksoottinen juomatarjoilu oli houkutellut runsain määrin paikallista kermaa juhlimaan. Ladyt kulkivat ahteritäkin kautta helmojaan nostellen ja nenäänsä nyrpistellen. Varmaan muutama heistä oli elämänsä aikana aikaisemminkin nähnyt sotkuisia paikkoja ja haistellut epämiellyttäviä tuoksuja. Olivat varmaan suurin osa maan tavan mukaan naimakaupassa Granjalta haettuja. Mutta nyt tuo entinen elämä oli jäänyt jo kauas menneisyyteen. Samoin kai heidän cavalierinsä olivat mahtiperheiden rahalla koulutettuja poikalapsia.

Yliperämies Nicolas sai hieman balsamia haavoihinsa. Kun aluksen päällikkö nimitti hänet kutsujen isännäksi ja hän sai yhden illan kukkoilla. Niinkuin Galliassa kukoilla on tapana. Myös satamakapteeni Julio Mendes oli asemansa vuoksi kutsuttujen joukossa ja esitteli estottomasti juuri keksimäänsä ratkaisua jolla sataman kapasiteetti lähes tuplattaisiin. Kun satamakapteeni Mendes ja yliperämies Nicolas kohtasivat varsin nopeasti he löysivät yhteisen sävelen ja keskustelun aiheen koskien tuota ulkosivulla lepäävää vanhaa bulkkeria ja sen kuritonta miehistöä.

Niin suurin osa tuosta kurittomasta miehistöstä vietti iltaa rantakadun baareissa ja bodegoissa. Tieto yliperämiehen laskelmista oli jo tavoittanut jokaisen. Vietettiin siis viimeistä iltaa Ultima Noite. Aika monelle se oli myös Lagrima Noite. Sillä kuukauden mittainen tiivis yhteydenpito paikallisen Senoritan kanssa päättyisi taas varmasti ainakin senoritan kyyneliin.

Vieraat lähtivät aikanaan hilpeästi hoippuen ja takseilla riitti työsarkaa. Satamakin on jo hiljennyt iltaan mennessä. Vain kiinnitysköydet pitävät ääntä hankautuessaan pollareihin. Paksu karhea manillaköysi narisee ja paukkuu. Kun taas ohuempi nylonköysi sihisee ja joskus yksittäiset säikeet helähtävät kuin kitaran kielet. Leppeässä tropiikin illassa tuota voisi tulkita vaikka puheeksi: " Hei senorita. Olen Kauko. Kotipaikkani on Helsinki". "Moi Kauko. Mä oon Maria del Carmen. Synnyin Saint Nazairen telakalla Ranskassa. Mut mun koti on Belize City Belizessä". "En minäkään Suomessa syntynyt, Vaan näin päivänvalon Astilleros Espanjolesin telkalla Sevillassa". " Mut kuules kundi. Älä rutista mua niin lujaa. Tiedätsä et mä styylaan Del Monte miehen kanssa?". " Et taida olla ainoa". Vastaa Kauko.

iIllan vaihtuessa yöksi merituuli vaihtuu maatuuleksi, joka ohjaa jyrkempiä Karibian maininkeja sisään satama laguuniin. " Pidä kiinni. Mua pyörryttää". Hokee Maria del Carmen. Kaukon yrityksistä huolimatta tahti vaan kiihtyy. Viimein fendaritkin pullahtavat pois välistä ja mennään poski poskea vasten. On tulossa romanttinen yö. Merenquen rytmit kantautuvat rantakadun kapakoista ja täysikuu rakentelee keinuvia siltoja Karibialta vyöryvien maininkien harjoille. "Oi Carmen", Huokaa Kauko " Voi Kauko. Sä sitten osaat". Vastaa Maria del Carmen hengästyneenä. Kauempana satamalaguunin delfiini rouvakin nostaa kuononsa vedestä . Läpsyttelee evillään ja luo merkitseviä katseita sataman suuntaan.

Aamun sarastaessa alkaa viimeinen satamapäivä molemmille Bulkkerille ja Banaanihävittäjälle. Maria del Carmen saa osan hedelmälastistaan kylmäruumiinsa ja jatkaa täydentämään lastiaan muihin Karibian satamiin. Kaukonkin viljalastin viimeiset rippeet ovat viimeinkin kaijjalla. Köydet irroitetaan ja Maria del Carmen pääsee irti Kaukon karheasta syleilystä. Banaanihävittäjän suunnatessa merelle Bulkkerin visselistä pääsee aivan tahaton töräys:"Kuules Carmen. Kun sä suuntaat ekaksi merelle. Älä pyöritä niin viettelevästi sitä perääsi ja pidä se pulbikin enemmän piilossa ettei multa mee hummeetti aivan sekaisin".

PS. Faktaa vai Fiktiota? Sen saa lukia itse päättää.