Mt TORNADO purki 30 000 tonnin öljykuormaansa Buenos Airesissa syyskuun 17-19 päivinä vuonna 1973. Argentiinassa 60-luvulta vallassa ollut sotilasjuntta oli sallinut keväällä ensimmäiset vaalit kymmeneen vuoteen. Maanosassa sotilasvallan tasapaino säilyi, kun vuorostaan Chilessä sotilaat kaappasivat vallan.

Mistäpä tämä sotilaiden vallanhimo? Vähän taustaa Etelä-Amerikan menneisyydestä.

Genovassa vuonna 1451 syntynyt Cristoforo Colombo, espanjalaiselta nimeltään Cristóbal Colón ja suomeksi Kristoffer Kolumbus päiväkirjojensa mukaan kolmannella matkallaan ”uuteen maailmaan” 1498 navigeerasi Cap Verden saarilta Orinoco-joen suistoon. Lienee ollut ensimmäinen eurooppalainen Etelä-Amerikassa, joskin maata silloin vielä luultiin Intiaksi. Merenkulkijat tuntevat niin mahtavan Orinocon, kuin myös Panaman kanavan molemmat päät Cristobal ja Colon.

Jo neljä vuotta aiemmin Espanja ja Portugali olivat Rooman paavin välityksellä tehneet Tordesillasin sopimuksen. Uusi maailma jaettiin sopijoiden kesken siten, että Espanjalle kuuluivat kaikki maat noin 47 läntisestä pituuspiiristä länteen ja Portugalille itäpuoliset alueet. Tuolloin ei vielä tunnettu myöhemmin Etelä-Amerikaksi nimettyä mannerta ja Brasiliaksi nimettyjä alueita. Niinpä Portugali sai vahingossa siirtomaakseen Brasilian.

Tordesillasin sopimus on edelleen tallessa arkistoissa. Se on todellista historiaa, eikä mitään nykyajan tyrannien harrastamaa vainoharhaista toiveajattelua, millä julistetaan oikeutusta sotiin ja kansanmurhiin.

Eurooppalaiset hallitsivat Etelä-Amerikkaa kolmisen sataa vuottaa kuljettaen yli Atlantin rikkauksia ja uusia Intian ihmeitä. Tunnetuimpia lienevät tupakka, peruna, maissi, tomaatti, chili, kaakao, avokado ja maapähkinä. Sekä kuppa, mikä aluksi oli Euroopassa kuninkaallisten tauti. Vähitellen tartunnat levisivät rikkaiden palatseista köyhiinkin pirtteihin.

Kautta mantereen alkoivat vapaustaistelut 1800-luvun alkupuolella. Maineikkain ja menestynein sotapäällikkö oli Simon Bolivar, joka johti Bolivian, Ecuadorin, Perun ja Venezuelan itsenäistymiseen Espanjan vallasta. Hänen apunaan oli suomalainen sotilas ja merimies Fredrik Adlercreutz. Kuubassa oli lukuisia suomalaisia merimiehiä sotimassa vapauden puolesta.

Mantereen itsenäistyminen vaikutti myös Yhdysvaltoihin, jonka viidennen presidentin James Monroen nimissä julkaistiin ”Monroen oppi”. Aluksi ideana oli ”Amerikka amerikkalaisille ”. Euroopan valtioiden paluu vallanpitäjiksi haluttiin estää. Jo vuosisadan lopulla julistettiin ”Amerikka Yhdysvalloille”. Jenkit halusivat Amerikan mantereiden valtiaiksi ja eteläiset valtiot miellettiin heidän takapihakseen. Monroen oppi julistettiin virallisesti hylätyksi kymmenisen vuotta sitten.

Vaikka Etelä-Amerikan valtiot itsenäistyivät, ei se suonut sopua eikä auvoista eloa. Vallankumouksia tehtiin tämän tästä. Kansalaiset elivät kurjuudessa ja orjuudessa ja monenlaiset sissiliikkeet ja kapinat seurasivat toisiaan. Läntiset suuryritykset puolustivat etujaan Yhdysvaltain armeijan ja rahoituksen tuella. Enää apuun ei hyökännyt ratsuväki, vaan merijalkaväki. Viime vuosituhannen lopulla lähes kaikissa Etelä-Amerikan valtioissa oli tehty sotilasvallankaappauksia.

Argentiinan länsirajan takana Chilessä sotilaat kaappasivat vallan 11.9.1973 CIA:n rahoituksella ja muullakin avulla.

Kun demokraattisesti valittu hallinto oli kukistettu, alkoi perinteisesti eri mieltä olevien vangitseminen ja murhaaminen. Monen muun paikkakunnan lisäksi pääkaupunkiin Santiagoon perustettiin urheilustadionille keskitysleiri kidutettaviksi ja tapettavaksi kerätyille. Eräs murhaamistapa oli pakata helikopteri täyteen vankeja, lentää korkealla meren yllä ja tiputtaa uhrit mereen.

Chileläisille tarjosi turvapaikkaa Ruotsin lähetystö, jonka avulla vainotuilla oli mahdollisuus päästä ulkomaille maanpakoon. Suomen Santiagon edustuston päällikkö Tapani Brotherus henkilökuntineen avasi myös vähän kerrassaan oviaan pakolaisille vastoin ulkoministeriön kieltoa. Suomesta jopa lähetettiin virkamies tutkimaan huhuja, avustaako edustusto pakenijoita. (toim. huom: Kalevi Sorsan hallitus, ulkoasiainministeri Ahti Karjalainen. Presidentinhän me kai vielä muistamme.)

Tapani Brotheruksen kakkosmiehenä työskenteli konsuli Ilkka Jaamala, entinen laivaradiosähköttäjä. Jaamalan perhe oli paennut Suomesta sodan jälkeen kommunistien vainoja Argentiinaan. Isä Jaamala oli ollut Suomen armeijan radiomiehiä. Ilkka ja veljensä Seppo oppivat espanjan kielen ennen paluutaan Suomeen ja sittemmin radiosähköttäjäoppiin. Ulkoministeriössä oli hakusessa espanjan taitajia ja Ilkka vaihtoi alaa laivoista lähetystöihin ja lopulta Chileen.

Helsingissä viime vuosikymmeninä radiosähköttäjä Martti Mustonen on ylläpitänyt 50-luvun kipinäkurssinsa nostalgiatapaamisia ravintola Vltavassa. Pääsin näihin muisteluihin osalliseksi, jolloin kuulin Ilkan kertovan Chilen pakolaisavusta. Tuhansissa olivat ihmishenget, joita Tapani Brotherus ja Ilkka Jaamala henkilökuntineen pelastivat sotilaiden vainolta.

Tämä ulkoministeriön kieltämä pakolaisapu sai julkisuutta Suomessa, kun toiminnasta julkaistiin tutkimuksia ja kirjoja. Lopulta Yle oli kuvaamassa Chilessä tv-sarjaa ”Invisible heroes”. Tämä kuusiosainen elokuva on edelleen katsottavissa Yle Areenassa. Ilkka Jaamala totesi elokuvan olevan hyvin silotellun version oikeista tapahtumista. Myöhemmin ulkoministeriökin havahtui ja silloinen ministeri Stubb kutsui Tapani Brotheruksen konttorilleen pullakahville.

Vaikka diplomaattien humanitäärinen työ pakolaisten hyväksi on ansiokkaasti tuotu julkisuuteen, olisi myös Buenos Airesin merimieskirkon väellä paljon kerrottavaa chileläisten ja argentiinalaisten auttamisesta. Chilen pakolaisia hakeutui turvaan myös merimieskirkon kautta. Merimiespastori Ilkka Pärssinen muistelee:

”Boniksen kirkkomme sai olla pikkuserkkuni Tapani Brotheruksen keksinnöstä eräänlainen alkupaineen venttiili Chilestä pois lähetettävien pakolaisten auttamisessa. Meillä asui kuukauden aikana kuusi pakolaista:

Ensimmäinen oli Allenden lähin henkivartija - väärällä nimellä Mariano - jonka majoitin toimistooni ensimmäiseksi yöksi ja toimitin seuraaavaan etappiin. Toinen oli huomenna synnyttävä nuori brasilialaisäiti Clé, jonka mies oli Santiago de Chilen stadionin vanki. Synnytyksen jälkeen Clé ja Renata-vauva palasivat kirkolle koska "ei meillä ole mitään paikkaa, voisiko Suomi auttaa?" He pääsivät myöhemmin Ruotsiin. Tarja ja Felix Martinez (bolivialainen) ja poikansa Petri, pääsivät AL:n laivalla Suomeen. Jokunen viikko myöhemmin saapui Andien pitkän ylätunnelin läpi kävelemään pistetty merimies "Musta Lexa", joka samoin asui kirkollamme, kunnes kyyti Suomeen saatiin fiksatuksi.”

Argentiinassa sotilaat tekivät uuden vallankaappauksen 1976. Sotilasvaltaa kesti kahdeksan vuotta. Maailmalle levisi tietoa sotilasjuntan salaisista verenhimoisista Ford Falcon kuolemanpartioista. Falconeilla siviilipukuiset teloittajat ajelivat ympäri maata. Täsmällisiä lukuja ei tiedetä, mutta parikymmentä tuhatta ihmistä pidätettiin, kidutettiin ja tapettiin tahi muuten vain katosi.

Joidenkin mielestä diktatuurin ja tyrannian, ihmisten kiduttamisen ja tappamisen, lasten raiskaamisen ja muun pahan vastustaminen on politiikkaa, eikä politiikka kuulu merimiessivuille. Merenkulkijat ovat paljolti saaneet mainetta vapauden puolustajina. Maailmalla on päästy näkemään teorian ja todellisuuden ero kansalaisiaan vainoavissa valtioissa. Monessa vapaustaistelussa on suomalaisia merenkulkijoita ollut henkensä kaupalla vapautta puolustamassa. Ihmisarvoa halveksivien diktaattorien ja tyrannien vastustamisessa ei ole kyse politiikasta. On kyse moraalista.

Ehkä suomalaisiin on satojen vuosien aikana iskostunut herranpelko? Kekkosen ajan suomalaisille herra oli Neuvostoliitto, eikä julkista toisinajattelua suvaittu. Vaikkei edelleenkään rohjettaisi toisinajatella, voi toivoa itse kullekin, että edes toisinaan ajateltaisiin.

Syksyllä 1974 poikkesimme parissa Chilen satamassa m/s (motor ship, kuivarahtilaiva) TIVANOlla. Muutaman päivän vierailulla sotilasdiktatuuri ilmeni ulkonaliikkumiskieltoina öisin. Kahden vuoden kuluttua sisarlaiva SOLANOlla lastasimme Callaossa, Perussa, missä oli myös sotilasdiktatuuri ja yöliikkumiskielto. Syksyllä 1977 jauholaiva PATRICIA toi Vancouverista rikkilastin Argentiinan Rosarioon, mistä siftattiin San Nicolasiin. Ei satunnaiselle matkailijalle näkynyt mitään sotilasjuntan väkivallasta.

Laivaradiosähköttäjien Helsingin nostalgiatapaamisiin on osallistunut myös Jarmo Tuuva Lappeenrannasta. Jarmo oli tankkilaiva RAGNYn kipinä aluksen katkettua Atlantilla jouluna 1970. Lähes vuorokauden porukka veivasi pelastusveneradion kampigeneraattoria Jarmon sähköttäessä hätäkutsua ja välillä viritellessä antennia. Lopulta Yhdysvaltain kustikaarti kuuli kutsun. Apu saapui paikalle muutamaa tuntia ennen, kuin pinnalla kellunut laivan ahteri upposi.

RAGNYn kohtalosta kuvia ja historiaa:

https://aanimeri.fi/piwigo/index.php?/category/610