Päällystömessissä oli tapana, että jokainen vuorollaan toi lauantai-illalliselle kylmän vodkapullon. Amerikan vesillä kun ajettiin, pulloissa luki Smirnoff. Radiosähköttäjän lisäksi messissä aterioivat täkkikakkonen ja -kolmonen, sekä konemestarit ykkönen, kakkonen ja kolmonen. Tuohon aikaan oltiin kaikki miehiä, joten eipä kuuteen mieheen kolmen vartin pullollisella ollut kovin fyysisiä vaikutuksia. Psyykkisiä sitäkin enemmän: kummasti nosti mielialaa hikiseen messiin tullessa, kun pöydällä helmeili kimalteleva kirkas näkäräispullo.

Buenos Airesissa oli sipsu tuonut proviantin lisäksi ulosvientiäkin. Slabin hoitajana ei ole kauppiaan käynti jäänyt mieleen. Mieleen on jäänyt, että lauantaipöydällä olleessa Smirnoff-pullossa neste oli punertavaa. Ei sekään olisi ehkä jäänyt mieleen, mutta oli ainoa kerta, jolloin aterian jälkeen pullo ei ollut tyhjä. Merenkulkuhommissa ei viiimmesen päälle kranttuja oltu juotavien nesteiden mauista, muttei argentiinalainen Smirnoff maistunut edes kylmänä. Toinen laivassa juomatta jäänyt nautintoaine oli edellisenä vuonna lavuaariin kaadettu kiinalainen ”punainen kuolema”.

Kaksi viikkoa kesti palata Buenos Airesista Karibialle St. Croixin Hessin öljysatamaan. Reilu vuorokausi lilluttiin ankkurikettingin yläpäässä, kunnes laituripaikka vapautui.

St. Croixissa löydettiin johonkin öljysataman läheiseen rantabaariin. Muutama kepakko oli lyöty maahan pystyyn ja kaisloja levitelty katoksi. Jokunen pöytä tuoleineen. Myyntipöydän takana oli pieni juomavalikoima ja kylmän kaljan kaappi, eli sähköä oli saatavilla. Tropiikin mustaa yötä valaisi kuutamon lisäksi rantaan vyöryvät aallot. Aina kaljapurkin ostaessani laitoin levyautomaattiin kvartterin – jenkkien rahaa 25 sentin kolikko eli neljännesdollari – jolla sai valita soimaan kolme levyä. Soitatin peräkkäin kolme kertaa Santanan version Peter Greenin kappaleesta Black Magic Woman. Tiesin tuon Fleetwoodin Macin alkuperäisen, muttei se niinkään sykähdyttänyt, kuten Carlos Santanan soitto.

Lastimme oli Meksikon lahdelle Alabaman osavaltion Mobileen. Lyhytaaltokelit Helsinkiradioon oli syksyllä ilahduttavasti parantuneet. Yhteyden sai tarvittaessa joka päivä johonkin aikaan vuorokaudesta, aamulla useimmiten. Kaksi vuorokautta kesti Mobilessa laivan tyhjennys ja painolastin otto.

Intiaaniheimoilta ovat nimensä saaneet sekä Alabama, että Mobile. Kolmisensataa vuotta sitten ranskalaiset saapuivat Mobilen seutuville. Eurooppalaisista espanjalaiset ja britit ehtivät olla herroina ennen Alabaman liittymistä Yhdysvaltoihin. Sisällissodassa käytiin raivoisa Mobilenlahden meritaistelu elokuussa 1864.

Suomalaiselle urheilukansalle lie tunnetuin nimi Jesse Owens, joka Berliinin Olympialaisissa juoksuillaan suututti Hitlerin Adolfin voittamalla saksalaiset. Tunnettuja nimiä ovat myös Nat King Cole, Rosa Parks ja Lynyrd Skynyrd. Sekä tietysti Forrest Gump ja taistelutoverinsa Bubba.

Seuraava öljykuorma St. Croixista ajettiin itäkustille. Ehkäpä öljyn myyntihinnoissa oli turbulenssia, kun ankkuroiduttiin New Yorkin Ambrosen edustalle. Sitten orderi ohjasi Delaware-joelle Willmingtonin ja Pihladelphian välille ankuuriin Marcus Hookiin. Parin päivän päästä suunnattiin Delaware-jokea ohi Philadelphian New Jerseyn Delaireen.

Vuosi pari sitten oli suomalaisissa lehdissä isoja otsikoita, kuinka merillä kulkee ”suunnattoman” kokoisia tankkilaivoja täydessä lastissa kohti tuntematonta päämäärää. Matkalla suunta voi muuttua kerran, jos toisenkin ja voi kestää kauankin, ennenkuin löytyy purkaussatama. Mikä on tankkilaivaporukoiden arkea on lehtiväelle kohuotsikoiden aihe. Muutaman kerran menneinä vuosina olen lähettänyt toimituksiin korjauksia laivauutisten todellisesta tilanteesta. Ei ole ollut lehtiväellä kiinnostusta korjauksiin. Toimituksissa tiedetään paremmin. Vesiliikenteessä on jokin taika, että rannalla tiedetään aina paremmin.

TORNADOn jobini viimeinen lasti haettiin Venezuelasta Amuay Baysta. Aiemmat Venezuelan kuormat olivat tulleet Maracaibolahdelta La Salinasta ja Bajo Grandesta. Nyt kurvattiin Venezuelanlahdella itään, missä oli Amuayn jalostamon lisäksi tankkiporukoiden tuntema jalostamo ja satama Punta Cardon.

Paikalliset ehkä seurasivat lehtien laivalistoja. Keskipäivän helteessä kaupungilla kulkiessa kuuli tämän tästä tervehdyksiä ”hola Finlandesos”. Ja tämmöinen etelän auringossa värilliseksi paahtunut oli heille blondi.

Etelä-Carolinan Charleston oli lastin määränpää. Viitisen päivää ajettiin ja kolme odoteltiin ankkurissa laituripaikkaa. Lokakuun alussa näyttää noilla vesillä olleen jo vilpoista. Parissa valokuvassa on talvisen näköiset vermeet vedetty ylle.

Laivassa oli kanadalainen senioripuolimatruusi. Hän harrasti kiihkeästi kaikenlaisia teknisiä vempaimia. USAn satamissa puolikas otti rahaa ulos vastakirjansa tyhjäksi ja lähti kiertämään kauppoja, kute Radio Shack ja mitä lie, muita en muistakaan. Joskus poikkesin puolikkaan hytissä ja ylt ympäriinsä oli vedelty kuparilankoja erilaisiksi antenneiksi. Hän oli ostanut Polaroid kameran. Sellainen vehje, mikä lykkää sisuksistaan valmiin paperikuvan kohta kuvaamisen jälkeen. Kamerassa kuului olleen sellainen vika, että vaikkapa ihmistä kuvattaessa puoli päätä jäi kuvasta pois. Konekolmonen lunasti kameran itselleen edullisesti. Vika oli hävinnyt. Sen jälkeen kuviin tuli koko pää, kuten voitte huomata.

Charlestonissa jonkin puodin näyteikkunassa näin paahtuneen punaisen mokkanahkaisen asusteen: mallia farkkutakki ja -housut. Hinnanalennus oli niin mittava, että kiinnostuin sovittelemaan. Kauppiaan kanssa oltiin samaa mieltä, että on vaate tehty minun mittojeni mukaan. Olikin kestävä kampe, mutta parinkymmenen vuoden käytön jälkeen housut alkoivat pikku hiljaa kutistua. Laitanpa Charlestonin vaatteesta kuvan liitteeksi.

Etelä-Carolina on nimetty 1600-luvun alkupuolella brittejä hallinneen Charles I mukaan. Jo sata vuotta olivat espanjalaiset ja ranskalaiset yrittäneet seutuja asuttaa. Charles I käräjöitsi kotisaarellaan parlamentin kanssa, mutta jäi toiseksi. Kuningas teloitettiin 1649 ja valtaan nousi Oliver Cromwell keropäineen ja uskontoineen. Englannin tuore hallitsija on valinnut nimekseen Charles III ja kruunattaneen kuninkaaksi toukokuussa 2023.

Charlestonin edustalle rakennetulla Fort Sumnterin linnoituksella alkoi Yhdysvaltain sisällissota huhtikuussa 1861. Sotiminen oli helppo aloittaa, mutta vaikea lopettaa. Etelävaltioden armeija luovutti vasta neljä vuotta myöhemmin.

Lukumäärältään eniten amerikkalaisia on kuollut sisällissodassa. Vaikka USA on pelastanut Euroopan kahdesti maailmansodissa ja nyt kolmatta kertaa Ukrainassa. Eniten amerikkalaisia on tappanut viime vuosien koronatauti. Presidentti Trumpin strategia tautia vastaan oli kieltää koko pandemian olemassaolo. Varmaankin presidentti noudatti Paasikiven neuvoa "tosiasioiden tunnustamisesta", mutta Trumpin tosiasiat vaihtuivat pitkin päivää.

Jossain vaiheessa jobini aikana oli venekannella puuseinämistä, metalliputkista ja pressusta koottu uima-allas. Hyvinkin parin metrin korkuinen. Ehkäpä allas oli purettu, kun ajelimme useita matkoja talvisen St. Lawrencejoen jäihin. Aikanaan uima-altaan paikalle ilmaantui painonnostovermeet. Konekakkonen oli suvereeni lajin taitaja, ja opasti tempauksen ja työnnön – mitä näitä onkaan – saloihin. Minulle oli vaikea laji saada painoja oikeaoppisesti selkä suorana edes lavalta ilmaan. Jossain vaihessa mittailtiin käsiä. Saman pituisella konekakkosella oli kädet ranteesta sormepäihin pidemmät, kuin minulla.

Venekannelle suomalaiset olivat rakentaneet saunan korsteenin juurella olevaan tyhjään peltikaappiin. Lauteille mahtui tiukasti kiilaten kolme istujaa ja suihkuja oli yksi. Saunan jälkeen korsteenin juurella konehuoneen flektin metelissä viihdyttiin pitkään maailmaa kovasti parantaen. Aavalle merelle tuijottelu antoi tilaa ajatuksille ajelehtia.

Cahrlestonista vajaa viikko ajeltiin painolastissa etelään Curacaon saarelle Willemstadin kuivatelakkaan. Maammelaulun soidessa – olen aiemmin maininnut, että norjalainen merimieskirkko soitti jokaisen laivan kansallislaulun - ajettiin läpi Sint Annabaaint kanaalin. Saaren keskellä olevaan laguunin oli rakennettu satamat ja telakkaaltaat.

Mennä vuonna soittelin kotona oman version tuosta mainitusta Santanan sovituksesta:

www.rautalaiva.fi/musiikki/BlackMW.mp4