Maaliskuussa 1974 lensin Singaporeen Passad III laivaan. Lomalle lähtevä kipinä Eero kertoi muiden vinkkien joukossa, että kippari Heikkisen Eikka osaa sähkötystä ja hänellä on jonkinlainen radiovastaanotin hytissään. Sietää varoa mitä sähkötyksellä muiden suomalaisten laivojen kanssa turisee.
Ajoimme sitten yhden keikan Indonesiasta Japaniin ja tämän jälkeen alkoi pitkä Persianlahti-Kiina rupeama. Yksi lastauspaikka oli Irakin Fao, siinä Shatt-al-Arabin varrella. Rahtaussopimuksen mukaan meidän oli annettava ennakkoilmoitus saapumisesta Irakin Basrah Radion kautta. Kutsumerkki taisi olla YIR. Iltavahdin alussa kippari toi sanoman radiohyttiin. Yritin yhteyttä Basraan viidelläsataa (ja välillä HF:llä) melkein koko iltavahdin, turhaan.
Persianlahdella oli silloinkin varmaan useampi sata laivaa odottamassa satamaan pääsyä tai vain muuten kyttäämässä mahdollista lastia. Radiokuri viidelläsataa oli erinomainen, ei siellä paljon asiattomuuksia kuullut. Toisin oli VHF kanava 16, joka iltasella oli kuin sirkus. Naurua, laulua ja välillä itkuakin. No, siinä sähkötyksellä Basraa kutsuessani tuli joltain laivoilta jokunen ironinen kommentti aseman vastaamattomuudesta, ”sleeping”, ”dead”. Ihan asiallisia havaintoja.
Lopulta minunkin käämini alkoi lämmetä ja päätin lähettää sanoman Bahrain Radion A9M kautta vastoin rahtausmääräyksiä. Bahrainin päivystäjä oli varmaan vahingoniloisena kuunnellut toivotonta Irakin kutsumista ja vastasi kutsuuni välittömästi. Heitin sanoman sinne ja aloin naputtelemaan sanomalomaketta kirjoituskoneella puhtaaksi kipparia varten. Samalla kuulin kippari Eikan tulevan hytistään ja kiipeävän portaita ylös. Eikka pisti päänsä radiohytin ovesta ja totesi muina miehinä ”Ei tainnut Basra vastata, hyvä kun laitoit sanoman Bahrainin kautta”. Poistui sitten brygälle.
Isoveli valvoi.
- Lisää uusi kommentti
- 44 katselukertaa