Oulu-laivan historiaa on aloitettu kirjoittamaan jo vuodesta 1963, jolloin alus laskettiin vesille Reposaaren Konepajan telakalta Merenkulkuhallituksen tilaamana tarkastusaluksena. Tuolloin alus sai nimekseen T/A OULU ja toiminta-alueekseen Oulun luotsipiirin, joka kattoi Perämeren rannikkoalueen Torniosta Kokkolaan ja tehtävänä merenkulun turvalaitteiden ylläpito ja huolto.
Tässä tehtävässä alus toimi OULU nimisenä vuoteen 1980 siirtyen sen jälkeen SOISALO-nimisenä Saimaalle ja myöhemmin vielä VALVOJA- nimisenä Ilmavoimienkin käyttöön. 1988 alus luovutettiin Merivoimille, saaden nimekseen FNS KUSTAANMIEKKA. Laiva varusteltiin sen ajan huipputarkoilla ilmatilan, vedenpäällisen sekä vedenalaisen liikenteen valvontalaitteilla. Laiva valvoi Suomenlahtea.
Merivoimat luopui aluksesta v. 2007 toukokuussa, jolloin Oulun ja sen ympäristön merenkulkijoiden perustama Merellinen Oulu ry osti aluksen. Hinta oli kohtuullinen, mutta piti sisällään velvoitteen aluksen hyvästä ylläpidosta ja sen perinteiden kunnioittamisesta. Tämän lisäksi kauppakirjaan kirjattiin kielto myydä alus muualle kuin romuttamoon. Tällä varmistettiin, että nimelliseen hintaan ostettua laivaa ei voi velvoitteiden vastaisesti käyttää myyntivoiton tavoitteluun.
Merellisen Oulun aktiivit ottivat aluksen heti siipiensä suojaan. Ensitöikseen alus maalattiin valkoiseksi maston huipusta vesirajaan eli laivaston harmaista alkuperäisiin väreihin. Telakoinnin jälkeen alus palasi takaisin juurilleen Toppilaan juhannuspäivänä 2007. Laituriin , johon se oli saapunut ensimmäisen kerran syyskuussa 1964. Laiva sai takaisin nimen OULU.
Alus liitettiin museoviraston ylläpitämään perinnealusrekisteriin sekä kauppa-alusrekisteriin.
Merellinen Oulu ry , aluksen omistajana , joutui nyt viranomaisten määräyksestä harkitsemaan aluksen käyttötarkoituksen mukaista katsastusta. Matkustaja-alukseksi katsastaminen olisi vaatinut suhteettoman suuria investointeja. Päädyttiin katsastaa alus erikoisalukseksi ( SPS, Special Purpose Ship ) tarkastajien suositusten mukaisesti. Jotta aluksella voitaisiin harrastaa edes jonkinlaista tuloja tuottavaa toimintaa, ryhdyttiin tuumasta toimeen.
Ensimmäinen tehtävä oli nostaa aluksen paloturvallisuus vaatimusten mukaiseen tasoon. Rakennettiin koko aluksen kattava sprinkler palosuojelujärjestelmä. Hankittiin pelastautumisvälineet 50 hengelle ja uudistettiin komentosillan navigointi- ja radiovarustusta. MOB-venekin sai paikan keulakannella. Lastiruuma muutettiin koulutustilaksi ja laivan suurin hytti varustettiin navigoinnin simulaattorilla. Toimintojen tavoitteeksi asetettiin merenkulkuun liittyvien koulutuksien järjestäminen sekä pienimuotoisten merimatkojen myynti yleisölle Oulun edustalle.
Koulutusohjelmat ovat Traficom’in auditoimat, tarkoittaen, että kurssit läpäisseet opiskelijat voivat hakea pätevyyskirjoja Merellinen Oulu ry:n kirjoittamilla kurssitodistuksilla, joilla on hankittu tai uusittu 200-300 pätevyyskirjaa. Kotisivuilta löytyy kurssirepertuaari. https://merellinenoulu.com/
Valtion huoltovarmuuskeskus ja suomalaiset varustamot ovat julkisesti ilmaisseet huolensa suomalaisten merimiesten katoamisesta ja nuorten vähäisestä kiinnostuksesta meriammattiin. Oulu-laiva on tehnyt ja tulee jatkossakin tekemään ’lähetystyötä’ ja antamaan alalle aikoville perusopetusta Vaasan napapiirin pohjoispuolella.
Korona katkaisi aluksen ylläpidolle elintärkeän kurssitoiminnan. Kuten myös matkojen kysynnän. Kolmen vuoden toimintakatkon aikana laivasta oli kuitenkin pidettävä huolta. Ylläpito, josta leijonanosa on talviajan lämmitystä, nakersi rahakirstun pohjan pois. Matkatkaan eivät SPS alukseksi katsastetulla, max 12 matkustajaa, paljon auta kolmen katovuoden jälkien siivouksessa. Siihen kun vielä sattui pakollinen kuivatelakointi. Kalliissa telakoinnissa voidaan nähdä jotain positiivistakin. Saatiin laiva monen venkulan kautta katsastettua uuteen perinnelaivaluokkaan ja sitä kautta kelvolliseksi kuljettamaan 35 matkustajaa. Hyöty alkaa tuntua taloudessa vasta vuosien päästä.
Arvaattekin, hyvät kolleegat, että apuahan tässä pyydetään. Ja samalla oikaistaan joidenkin väärämielisten ja -kielisten levittämää myyttiä oululaisten merimiesten yksityisestä pakoluolasta, kun kotona alkaa kyllästyttää.
Painotan vielä, että tässä ei olla hakemassa apua huonosti menevään liiketoimeen. Tavoitteena on pitkittää kunniakkaasti Suomen merenkulun ja valtakunnan rajojen turvaajana toimineen perintökalun joutumista Tornion terästehtaan kuumaan uuniin.
Linkki jäsenyyttä harkitseville: https://merellinenoulu.com/yhdistys/liity-jaseneksi/
Poliisihallinnon myöntämä valtakunnallinen varainkeruulupa Nro. RA/2023/1590
Rahankeräystili: FI21 1840 3000 0209 21
Viite nro. 1119
Suuresti Kiittäen
Merellinen Oulu ry