Vapaa Sana

Ne, Kiinassa rakennettavat laivat, jotka Eurooppaan seilatessaan eivät käytä Suezin kanavaa, ylittävät Intian valtamerellä jossakin kohtaa päiväntasaajan, jotenka kastettavia kyllä löytyisi.
Osa laivoista saattaa jopa ennen Malakan salmea koukata hiukan etelään Indonesian vesille, jolloinka päiväntasaaja saattaa ylittyä jo aikaisemmin.

Oletettavasti 1930-luvulla oli voimassa sama periaate kuin 1950-luvulla, jolloin sillinkalastusaluksiin pyyntimiehiksi pyrittiin palkkaamaan mahdollisimman monta ammattikalastajaa, jotka sitten puolestaan ammattitaidollaan "opastivat" niitä pyyntimiehiä, joiden tämän sektorin taidot kaipasivat vielä karkeaakin hiomista.
Työ oli parhaana kalastussesonkina urakkaluonteista ja fyysisesti raskasta, jossa merta pelkäävät tai vihaavat, puhumattakaan merisairauteen taipuvaisista, eivät pärjänneet.
Rannikkoseutujen raskaaseen kovaan työtahtiin tottuneet raavaat nuoret miehet olivat näin ollen haluttua työvoimaa sillinpyyntialuksiin. Monilla oli lisäksi jonkinlaista kalastuskokemustakin.
Mikäli näille aluksille palkattiin naisia, olivat he keittiön aputyöväkeä, mutta pääosin alusten miehistöt olivat kyllä miesvaltaisia kokki/kokit mukaan lukien.
Pelkästään puutteelliset ja vähäiset majoitustilat olivat viimeistään esteenä naisten mukaanotolle.
Mitä sitten Virolahteen tulee, on se jokseenkin lähellä Loviisaa, jotenka saattaa hyvinkin olla, että 1930-luvun alussa on esimerkiksi jossakin itäisen etelärannikon paikallislehdessä haettu lehti-ilmoituksella porukkaa sillinpyyntihommiin ja joku virolahtelainen on kenties innostunut asiasta ja on esimerkillään saanut liudan muitakin ihmisiä mukaansa.

"Onks Joukoo näkyny?" Nyt joukolla ratkaisemaan tämä vuosisadan ravinto-ongelma. Selvisikö vihdoinkin tarkoin varjeltu syy Wihurin kaatumiseen? Pihistikö Wihuri sapuskoissa, jotta pystyi jakamaan miehistölle joululahjat ja lähettämään kotiosoitteisiinkin lahjapaketit? Haihduttiko kenties tämä ruokaskandaali kirjoittajan haaveet merille lähtemisestä?

En tiedä isojen vesien murkinameiningistä mitään, mutta ainakin eräässä Itämerellä seilaavassa koksihöyryssä oli yleislakkovuonna 1956 tarjolla kanaa niin usein, että välillä oli tuntunut, että pian taitaa tukan sijaan päähän alkaa kasvamaan höyhenet.

Ei tainnut olla tekemistä provianttien kanssa? Yhtiössä konetarkastajana 1970-luvun lopulla toiminut kertoi, että velkataakka mt Wisasta kaatoi yhtiön. Muitakin taseeseen ja tulokseen liittyviä syitä lienee ollut.

Olen pahoillani, kun sorruin syvästi äimistyneessä mielentilassani vaikeasti ymmärrettävään sarkasmiin. Minun olisi kuulunut ottaa osaa nimettömän kirjoittajan syvään huoleen paljastamalla itseäni vuosikymmenet askarruttanut asia. Olin nimittäin kuullut, että jossain nimeämättömässä yhtiössä joku nimeämätön stuju (kautta emäntä) olisi useammin kerran tarjonnut hernerokkaa (ruåtsiksi ärtsoppa) jonain muuna, kuin torstai-päivänä. Vieläpä ilman murskattua raakasipulia. HUH!!!

Eräs yli 30 vuotta kokkina ja stuerttina seilannut sukulaiseni kertoi aikoinaan, että on olemassa ainakin kolme kotoista ruokalajia, joita hänen työuransa aikana, lähinnä kaukomeriliikenteessä, verrattain harvoin valmistettiin, nimittäin: hernekeitto, maksalaatikko ja tilliliha.
Hernekeiton osalta syynä oli kuivattujen herneiden huono saatavuus ja heikko laatu Euroopan ulkopuolella.
Maksalaatikon osalta taasen ongelmana oli maksan epämääräinen alkuperä ja huono säilyvyys.
Tillilihaan tarvittavaa lihaa oli kyllä saatavilla lähes kaikkialla, mutta tämän ruokalajin ongelmana oli sen valmistamiseen tarvittavan ajan puute, sillä siinä vaiheessa kun kokkeja oli isoissakin laivoissa enää vain kaksi, ei tarvittavaa työaikaa löytynyt. Toista oli ne ajat, jolloin kokkeja oli parhaimmillaan neljäkin, mutta silloin elettiin vielä 1950-lukua edeltänyttä aikaa.
Tosin eräässä laivassa oli ollut 1960-luvulla jouluaaton pääruokana kinkun ohella tillilihaa, mutta sen valmistaminen oli vaatinut erikoisjärjestelyjä, lähinnä työajan käytön suhteen ja ehkä silläkin seikalla, että aluksen päällikkö oli ollut tillilihasta pitävä herkkusuu, saattoi olla vaikutusta asiaan.

Kuten Timo ohessa mainitsi, niin hernekeittoa riitti villinkin linjan laivoussa torstaisin. Siitä huolimatta, että kuivattujen herneiden saanti maailmalla lienee vaikeata. Kerrankin oltiin aasialaisessa suurkaupungissa etsimässä keittoherneitä "ärtsäriä" varten. Käytössä oli auto ja paikallinen kuljettaja. Auringon laskiessa n. klo 18 emme olleet löytäneet edes keltaisia kuivattuja herneitä, olut lajeja sitäkin enemmän... Mistä/miten niitä herneitä silloin laivoihin saatiin, niihinkin jotka eivät koskaan käyneet Suomessa ?888

Vanhoja seilauskavereita saattaa löytyä erilaisissa merimiestapaamisissa. Salvessa on aika ajoin ilmeisen suosittuja tapaamisia, eri varustamoilla samoin. Merikouluja käyneille lähinnä luokkatapaamisia, mm Kotkan seudun konemestareilla kai aika aktiivista touhua. Näistäkin saattaa löytyä kavereita.