Tämä korvaa aiemman Vapaa sana foorumin, joka herkesi toimimasta https-protokollan käyttöönoton jälkeen.
Tänne voi kirjoittaa ilman käyttäjätunnusta ja nimettömänä ja aiempia kirjoituksia voi vapaasti kommentoida.
Vanhan Vapaa sana vieraskirjan tekstit on luettavissa: Vanha Vapaa Sana
Bore ravintolalaiva tarjosi perjantaita 31.10.2025 meidän tapaamis ajankohdaksi. Jos kiinnostusta riittää katsotaan ja neuvotellaan menu. Laita viesti jos olet tulossa. Laita vastaus vain uhteen foorumiin. Facebookissa on sama ilmoitus. Terveisin Tapani
Vanhaan lauluuni värkkäilin musiikkivideon. Näkyy youtubessa.
Timo: "Äänimeri-sivusto on siirretty uuteen veppihotelliin uudelle palvelimelle. Vielä ei ole asennettu ohjelmistoja äänitteiden kuuntelua varten."
Tuota odotellessa voisin uhkarohkeana jakaa yhden kauniin merimieslaulun äänitteen 1980-luvulta Nestefox -nimiseltä kaasutankkerilta. Äänite tehtiin "Daugava Dixie Tigers" -nimimerkillä kahden surkean kasettinauhurin avulla. Sittemmin digitoitu ja remasteroitu vain alkuperäiset ääniraidat muassaan.
Taideteos on coveri "Cotton Fields" (also known as Cotton-Eyed Joe) -nimisestä laulelmasta, joka kertoo orjatyövoiman elämästä Yhdysvaltojen Louisianassa. Laulun tekijäksi jossain lähteissä mainitaan Huddie Ledbetter (Lead Belly), joka sen ensimmäisenä levyttikin v. 1940. Biisin alkuperä lienee kuitenkin vanhempi jo 1800-luvulta orjien peltomarssina ja sittemmin kansanlauluna.
Tekijänoikeudelliset seikat eivät siis nähdäkseni estä tämän äänitteen jakoa pienelle piirille.
Esiintyjien nimiä ei kuitenkaan paljasteta, sillä he uhkasivat vetää minut kölin ali, jos sen teen. Suomenkielisen sanoittajan lupa on.
Nauramista kaikille!
t kari a
https://drive.google.com/file/d/1pVFmKI9LNa5pA7t59OPIxNG6v4Bh7EgR/view?…
On tyylikäs äänite. Mallikas lyriikka, vaikken kaikkea ihan kuullutkaan. Osaavaa väkeä asialla. Tämmöistä jaksaa kuunnella. Ei ole mikään hyttipileiden keksintö yön tunteina, kun on muistettu kamerat ja jonkun soittopeli.
Olisihan hienoa saada kuvia tästä bändistä. NESTEFOXista ei muutenkaan ole paljolti kuvia.
PS. aivan kohdillaan on mainita, etten ole kymmeneen vuoteen saanut lauluosastoa kuntoon. Edelleen on satamäärin kuvia odottamassa julkaisua. Äänimeren seuraajilla on enempi kiinnostusta kuviin ja juttuihin, kuin lauluihin.
NESTEFOXIN SAIN (Suom. san. kari a)
Enhän ollut vielä kovin vanha, kun äiti minut kaijan laitaan laittoi.
Sinne vain! Kaasulaivan sain.
Ja me mentiin Louisianaan, hiki virtas alla kuuman taivaan.
Sinne vain! Kaasulaivan sain.
Ja joskus jälkeen koulun jälleen äitimuori soitti ystävälleen.
Siitä vain! Nestefoxin sain.
Ja me mentiin Louisianaan, hiki virtas alla kuuman taivaan.
Sitä mä hain. Nestefoxin sain.
Enhän ollut vielä kauan juonut, kun Neste laivan Riikan linjaan laittoi.
Sinne vain! Kaasulastin hain.
Ja me mentiin siitä Ranskaan ja sieltä suoraan telakalle Tanskaan.
Sinne vain Nestefoxin sain.
Ja firma laivan kuntoon laittoi, varustamon pamput peistä taittoi.
Kotiin vain he matkaliput sai.
Ja me Riikaan matkaa tehtiin, kivelläkin käytiin ja päästiin lehtiin.
Sitä mä hain. Nestefoxin sain.
Ja kaasun matkaa vielä vahtaan, Itämeren tuuliin kirput lahtaan.
Sitä mä hain. Nestefoxin sain.
Ja laiva kulki, luotseja kaihtoi. Ruoska pomon monta miestä vaihtoi.
Sen mä sain, kun Nestefoxiin hain.
Enhän vielä liene liian vanha, siispä kekoon tähän korteni mä kannan.
Tätä mä hain. Kaasulaivan sain.
Ja lomalla kun maata raivaan, ajatukset palaa kaasulaivaan.
Sitä mä hain. Nestefoxin sain.
Ja kohta koittaa suuri aamu, Seutulassa kalpeena kuin haamu.
Mönsträän vain. Kaasulaivan sain.
Ja me mennään jälleen Riikaan, hiki virtaa alla Latvian taivaan.
Sinne vain Nestefoxin sain.
Sitä mä hain. Nestefoxin sain.
Sitä mä hain. Nestefoxin sain.
Daugava Dixie Tigers -nimimerkistä sen verran, että nimen alkuperä juontuu selvästikin Latvian ja Riian läpi virtaavasta suuresta Daugava-joesta. Suomennos Väinäjoki merkitsee leveää hidasta virtaa.
Daugava saa alkunsa syvältä Venäjän puolelta Moskova -nimisen pikkukylän (ei siis pääkaupungin) liepeiltä vähän samoilta tienoilta kuin Volga, vedenjakajan toiselta puolelta tosin siis. Joki virtaa sitten läpi Venäjän paikallisten maisemien, Valko-Venäjän sekä Latvian halki Itämereen Riian kohdalla. Tuossa joen suun kohdin sijaitsi Bolderajan kaasukombinaatti Sojuzgas, josta Nestefox lastasi propaania Länsi-Euroopan tarpeisiin.
Lastausnopeus oli täysin riippuvainen ulkoilmalämpötilasta, sillä kaasu oli kombinaatilla nesteytettynä, ja vaati suurta jäähdytyskapasiteettia. Talvipakkasilla laivan lastaus kesti vuorokauden, joskus alle senkin. Kesähelteet aiheuttivat jäähdytystarpeen radikaalin lisäyksen, jolloin lämmönvaihtimien voimat eivät aina riittäneet, ja lastaus venyi useamman vuorokauden mittaiseksi. Toinen asia oli sitten täydentävien tankkivaunujen myöhästyminen raideliikenneongelmien vuoksi. Muistan joskus odottaneemme junaa viikonkin verran.
Kgb oli Neuvostoliiton aikaan tietysti tärkeä koordinaattori ulkomaanliikenteeseen liittyvissä asioissa. Niiden kanssa oli elintärkeää olla hyvissä väleissä. Niinhän me olimmekin. Yhteistyö ja "liiketoimet" sujuivat molemminpuolisin hyödyin. Esim. yölomien käsittely oli sujuvaa, kunhan yöjalkailija keksi asialleen edes jotenkin pätevän syyn. Pahviset proopuskat oli vain pidettävä visusti tallessa, etteivät ne joutuneet maissa vääriin käsiin. Seuraukset tuosta ja asiattomasta myöhästelystä olivat ankarat; yhden reissun porttikielto kaupungille.
Daugava oli ja lienee yhäkin varsin kalaisa vesistö. Oli suosittua osallistua kgb-kavereiden järjestämille kalastusretkille Väinäjoella. Eväät olivat paikalliseen tapaan kiitettävän runsaat ja monipuoliset. Eräänkin kerran saaliina oli hirveä hauki - yli pitkälti toistakymmenkiloinen. Se nostettiin moottoriveneestä laivaan kraanalla. Rohkeimmat jopa söivät sen. Pää keitettiin ja kuivattiin sekä ripustettiin raameihin päivähuoneen seinälle.
Tähän syssyyn tullee vielä mainita Jürmalan kylä Riian länsipuolella, jossa edelleen säilynyt tsaarinaikuisten yläluokkien kesäloma-asutukset. Upeaa hiekkarantaa kilometreittäin, jonne merimiehet ja -naiset usein kesäisin suuntasivat vapaa-aikoinaan.
t kari a
Miten tuo proomu puhdistaa laivan pakokaasut?
Californiasta tuo kuva ja siellähän on hyvin tiukat päästöpykälät. Maasähköä pitäisi käyttää,mut kyseisessä paikassa ei ole niin tuo häkkyrä hinattu paikalle.
| Liite | Koko |
|---|---|
| libertyRLiekari800_0.jpg | 108.11 KB |
Tästä ARIADNEsta kysely oheisessa kommentissa:
Hei! s/s Ariadne risteili Helsingin ja Kööpenhaminan väliä. Meitä kiinnostaa risteily joka alkoi 25.6.1960 Helsingistä. Jos muistatte tätimme, Aune Niittumaa -nimisen henkilön voitteko pikaisesti ottaa yhteyttä. Aune työskenteli laivalla huhtikuusta elokuuhun 1960. Miehistökortin mukaan hänen työtehtävänsä oli pentterit. Mitä tämä lyhenne tarkoittaa? Meillä on myös tuo miehistökortti, löydetty arkistosta. Siinä on Ariadnella työskennelleiden nimet, mutta voiko sen julkaista täällä?
Äänimeressä on julkaistu nimi/jobilistoja, kunhan niistä on poistettu muut tiedot. Eli suku- ja etunimet ja jobi
Rahtilaivoissa pentteri oli messien ja kipparin salongin yhteydessä. Pentterissä pruukasi olla jääkaappi, astiasto ja kallen/villen tiskauspaikka. Messien penttereistä pruukasi olla ovi byssaan eli laivan keittiöön.
Oulu-laivan historiaa on aloitettu kirjoittamaan jo vuodesta 1963, jolloin alus laskettiin vesille Reposaaren Konepajan telakalta Merenkulkuhallituksen tilaamana tarkastusaluksena. Tuolloin alus sai nimekseen T/A OULU ja toiminta-alueekseen Oulun luotsipiirin, joka kattoi Perämeren rannikkoalueen Torniosta Kokkolaan ja tehtävänä merenkulun turvalaitteiden ylläpito ja huolto.
Tässä tehtävässä alus toimi OULU nimisenä vuoteen 1980 siirtyen sen jälkeen SOISALO-nimisenä Saimaalle ja myöhemmin vielä VALVOJA- nimisenä Ilmavoimienkin käyttöön. 1988 alus luovutettiin Merivoimille, saaden nimekseen FNS KUSTAANMIEKKA. Laiva varusteltiin sen ajan huipputarkoilla ilmatilan, vedenpäällisen sekä vedenalaisen liikenteen valvontalaitteilla. Laiva valvoi Suomenlahtea.
Merivoimat luopui aluksesta v. 2007 toukokuussa, jolloin Oulun ja sen ympäristön merenkulkijoiden perustama Merellinen Oulu ry osti aluksen. Hinta oli kohtuullinen, mutta piti sisällään velvoitteen aluksen hyvästä ylläpidosta ja sen perinteiden kunnioittamisesta. Tämän lisäksi kauppakirjaan kirjattiin kielto myydä alus muualle kuin romuttamoon. Tällä varmistettiin, että nimelliseen hintaan ostettua laivaa ei voi velvoitteiden vastaisesti käyttää myyntivoiton tavoitteluun.
Merellisen Oulun aktiivit ottivat aluksen heti siipiensä suojaan. Ensitöikseen alus maalattiin valkoiseksi maston huipusta vesirajaan eli laivaston harmaista alkuperäisiin väreihin. Telakoinnin jälkeen alus palasi takaisin juurilleen Toppilaan juhannuspäivänä 2007. Laituriin , johon se oli saapunut ensimmäisen kerran syyskuussa 1964. Laiva sai takaisin nimen OULU.
Alus liitettiin museoviraston ylläpitämään perinnealusrekisteriin sekä kauppa-alusrekisteriin.
Merellinen Oulu ry , aluksen omistajana , joutui nyt viranomaisten määräyksestä harkitsemaan aluksen käyttötarkoituksen mukaista katsastusta. Matkustaja-alukseksi katsastaminen olisi vaatinut suhteettoman suuria investointeja. Päädyttiin katsastaa alus erikoisalukseksi ( SPS, Special Purpose Ship ) tarkastajien suositusten mukaisesti. Jotta aluksella voitaisiin harrastaa edes jonkinlaista tuloja tuottavaa toimintaa, ryhdyttiin tuumasta toimeen.
Ensimmäinen tehtävä oli nostaa aluksen paloturvallisuus vaatimusten mukaiseen tasoon. Rakennettiin koko aluksen kattava sprinkler palosuojelujärjestelmä. Hankittiin pelastautumisvälineet 50 hengelle ja uudistettiin komentosillan navigointi- ja radiovarustusta. MOB-venekin sai paikan keulakannella. Lastiruuma muutettiin koulutustilaksi ja laivan suurin hytti varustettiin navigoinnin simulaattorilla. Toimintojen tavoitteeksi asetettiin merenkulkuun liittyvien koulutuksien järjestäminen sekä pienimuotoisten merimatkojen myynti yleisölle Oulun edustalle.
Koulutusohjelmat ovat Traficom’in auditoimat, tarkoittaen, että kurssit läpäisseet opiskelijat voivat hakea pätevyyskirjoja Merellinen Oulu ry:n kirjoittamilla kurssitodistuksilla, joilla on hankittu tai uusittu 200-300 pätevyyskirjaa. Kotisivuilta löytyy kurssirepertuaari. https://merellinenoulu.com/
Valtion huoltovarmuuskeskus ja suomalaiset varustamot ovat julkisesti ilmaisseet huolensa suomalaisten merimiesten katoamisesta ja nuorten vähäisestä kiinnostuksesta meriammattiin. Oulu-laiva on tehnyt ja tulee jatkossakin tekemään ’lähetystyötä’ ja antamaan alalle aikoville perusopetusta Vaasan napapiirin pohjoispuolella.
Korona katkaisi aluksen ylläpidolle elintärkeän kurssitoiminnan. Kuten myös matkojen kysynnän. Kolmen vuoden toimintakatkon aikana laivasta oli kuitenkin pidettävä huolta. Ylläpito, josta leijonanosa on talviajan lämmitystä, nakersi rahakirstun pohjan pois. Matkatkaan eivät SPS alukseksi katsastetulla, max 12 matkustajaa, paljon auta kolmen katovuoden jälkien siivouksessa. Siihen kun vielä sattui pakollinen kuivatelakointi. Kalliissa telakoinnissa voidaan nähdä jotain positiivistakin. Saatiin laiva monen venkulan kautta katsastettua uuteen perinnelaivaluokkaan ja sitä kautta kelvolliseksi kuljettamaan 35 matkustajaa. Hyöty alkaa tuntua taloudessa vasta vuosien päästä.
Arvaattekin, hyvät kolleegat, että apuahan tässä pyydetään. Ja samalla oikaistaan joidenkin väärämielisten ja -kielisten levittämää myyttiä oululaisten merimiesten yksityisestä pakoluolasta, kun kotona alkaa kyllästyttää.
Painotan vielä, että tässä ei olla hakemassa apua huonosti menevään liiketoimeen. Tavoitteena on pitkittää kunniakkaasti Suomen merenkulun ja valtakunnan rajojen turvaajana toimineen perintökalun joutumista Tornion terästehtaan kuumaan uuniin.
Linkki jäsenyyttä harkitseville: https://merellinenoulu.com/yhdistys/liity-jaseneksi/
Poliisihallinnon myöntämä valtakunnallinen varainkeruulupa Nro. RA/2023/1590
Rahankeräystili: FI21 1840 3000 0209 21
Viite nro. 1119
Suuresti Kiittäen
Merellinen Oulu ry
Joskus 70 - luvun alkupuolella Sveitsiläinen monialayhtiö Sulzer halusi Suomen varustamoista, telakoista ja merenkulkuhallituksesta edustajia vierailulle yhtiön tehtaille Winterthuriin Sveitsiin. Saatiin kasaan 16 miehen porukka. Vierailu kestäisi viikon ja sveitsiläiset esittelisivät saavutuksiaan.
Kun olimme majoittuneet hotelleihin ja tervetuliaispuheet pidetty alkoi viikon ohjelmat. Tunsin Helsingin telakoiden useita työnjohtajia mutta yksikään ei ollut mukana. Telakoiden edustajat olivat kovan luokan suunnittelijoitta. Esimerkiksi Martin Saarikangas (myöh. Iso-Masa). Myös Merenkulkuhallitusta edusti arvostettu yli-insinööri Oso Siivonen.
Hyvin pian huomasin, että on parempi pysyä vain kuunteluoppilaana sillä telakoiden suunnittelijat etunenässä Iso-Masa olivat porukkamme parhaita keskustelijoita. Muistan kun Iso-Masa esitti kysymyksiä sveitsiläisille, eikä heillä ollut valmista vastausta. Vastaus tuli seuraavana päivänä.
Päivittäin ajoimme bussilla ympäri kaupunkia ja vierailimme eri tehtaissa. Päähuomio oli kuitenkin Sulzer laivakoneiden uusien tuotteiden ja ratkaisujen esittely. Näissä asioissa Iso-Masa sai monta keskustelua aikaan.
Oli aamiaista, lounasta ja päivällistä. Viikon aikana FÅA:n ja Wihurin konetarkastajat olivat alkaneet ryypätä ja heitä sai aina odotella, että saisivat lasinsa tyhjiksi. Eivät nämä kaksi toisista välittäneet Ihmetellä piti miten rauhallisina sveitsiläiset pysyivät.
Ja sitten viimeinen ilta. Olimme juhlasalissa ja iso pöytä oli u-kirjaimen muotoinen. Istumajärjestys oli sellainen, että kahta suomalaista ei istunut vierekkäin. Aina oli sveitsiläinen vieressä.
Yli-insinööri Oso Siivonen piti saksan kielellä päätös-ja kiitospuhetta kun FÅA:n konetarkastaja oli sammuneena. Puheen aikana hän heräsi, nousi ja teki Hitler-tervehdyksen ja huusi, että Sultzer on täyttä paskaa. Silloin Iso-Masan pinna petti. Hän olisi varmaan heittänyt miehen ulos huoneesta. Sveitsiläiset saivat kuitenkin tilanteen rauhoitettua
Minulla hiki nousi pintaan ja sen huomasi vierustoveri kaikkien lisenssivalmistajien johtaja Mr. Wolf. Johtaja kertoi, että he ovat kutsuneet vieraat kansakunnittain. Viime viikolla olivat norjalaiset. Heilläkin yksi sai paljon pahaa aikaan. Norjalainen oli sammunut pöytään, jossa oli majoneesilla maustettuja kalavateja. Kun hän heräsi hän oli kauttaaltaan majoneesissa. Illan edetessä muut vieraat olivat myös majoneesissa. Johtaja Wolf Kertoi tapauksen sen takia, että osataan sitä muissakin maissa.
Voit suurentaa kuvaa painamalla tarpeeksi monta kertaa näppäimistöstä yhtä aikaa kahta näppäintä Ctrl +
Ensimmäinen väliaikatieto 04.02.2025
Tiedossani nyt VAIN 34 varausta eli hämmästyttävän vähän. Aikaa varaamiseen on toki paljon, mutta ainakin ns parempia hyttejä rajoitetusti. Muita on kyllä meille varattuna paljon. Olisi aika varata, niin mieleisen saisi varmemmin.
Kevättä odottelen hiki hatussa, viime yönä täällä minus 28.8 C astetta.
Terveisin
Wintiö
Skönöjen Risteily 2025 (HNNXIII)
Väliaika tiedote varanneet 20.02.2025
Muutama on tullut lisää viime väliajasta eli nyt yli 50 henkeä varannut paikkansa. Nämä siis tiedossani olevia. Lisää pitäisi tulla vielä sata.
Huhtikuussa yritän lähettää kaikille varanneille, joille minulla on sähköpostiosoite, ainakin lähes lopullisen osallistujalistan. Tietenkään aivan kaikkia en tiedä!!!
LÄHETTÄKÄÄ NYT YHTEYSTIETONNE, jos ette ole saaneet minulta mitään sähköpostia talven aikana.
Skönöjen Risteily 2025 (HNNXIII) 05.05.2025
Hiljaa kertyy lisää varauksia tietooni. Päivän 10.03. lukumäärä varauksissa on 82 henkeä.
Email osoitteita tulee vieläkin niukemmin.
Terveisin
Wintiö
Skönöjen Risteily 2025 (HNNXIII)
Nyt, jos rätinkini on oikein, matkalaisia on 104 henkeä 24.3.2025
Hytit ovat jo vähissä, kun Ruotsista tulee porukkaa lisää. Joka tapauksessa alkaa olla kiire varata paikka, ettei matka jää saamatta. Yksi mahdollisuus on pyytää joltakin tuntemaltaan paikkaa hytistään. Sitäkin on joskus käytetty paatin ollessa täynnä.
Jotka ovat varanneet esim Viking Clubin kautta paikan, voisivat lähettää tiedon myös minulle sähköpostilla. Saisin siten laadittua täydellisemmän osallistujien listan. Siitähän useat ovat kovasti pitäneet.
Terveisin
Wintiö
Hei!
Merihistoriallisen yhdistyksen jäsenenä kyselen, mahtaako meiltä tietääksesi olla tulijoita?
Yt. Heikki
04.04.2025
Tiedossani olevia matkailevia skönömanneja nyt virallisen varausajan päättyessä 142 henkeä (tarkistamaton luku).
Perushyttejä on hyvin saatavilla. Ensi viikolla saattaa vapautua joitakin muitakin hyttejä? Kaikkea tietenkin myydään saatavuuden salliessa mattimyöhäisille.
SMHY:n väkeä tietojeni mukaan ainakin Yrjö. Voi toki olla muitakin, mutta en tietenkään tunnista heitä nimistä.
Terveisin
Wintiö
Laitan tätä kautta s-posti osoitteeni ja samalla kysyn osallistuja listaa? Kiva jos on taas noinkin paljon tulijoita!YGXAMP
HNN XII ja kaikki skönöt
Nyt varanneita on hiukan yli 150 henkeä.
Matkapojat vahvistavat maanantaina heidän kauttaan varatut matkat. Muualta varattuja matkalaisia saattaa olla kirjaamatta, jos eivät ole kertoneet minulle. Muutama harva on listalla luvattuaan tulla, mutta tuleminen on varmistamatta. Sitten voi olla myös minun omat virheeni. Mutta melko tarkka tuo yllä oleva luku on.
Hyvää viikonloppua
Wintiö
HNN XIII ja kaikki skönöt 01.05.2025
Nyt risteilyn varanneita 160 henkeä. Aika mahtavan mukava porukka tulee muistelemaan elettyjä vuosikymmeniä.
Terveisin
Wintiö
Kirjailija Tapani Tukiaiselta on ilmestynyt neljästoista teos, Messikallesta merimiespapiksi. Kirja perustuu hänen 1980-luvun lopun kokemuksiinsa. Tankkilaiva Nunnalahden ruorissa seisominen lukioikäisenä vaihtui aikuisena asemanhoitajan pestiin Italian merimieskirkolla. Merimiespappi kompuroi kirkon ovella, juoksi lentolippujen, hajuvesien ja sataman portilla vaadittavien lupien perässä. Missioonan vaatimattomalla lukusalilla viihdyttiin, juotiin Birra Morettia ja soitettiin lankapuhelimella Suomeen. Roomassa piispa keskusteli latinaksi taksinkuljettajan kanssa ja suurlähettiläs arvosti itse tehtyä pastaa. Maassa asuvat suomalaiset iloitsivat toistensa tapaamisesta. Tukiainen näki ympärillään leikkiä ja iloista vallattomuutta, vaikka pilviä kertyi taivaalle. Välimeren suolaisuutta ei hävittänyt mikään.
Tukiainen, Tapani (2024). Messikallesta merimiespapiksi. Kurikka: Valmiixi. 248 s. Kannen kuvat: Tapani Tukiaisen kotialbumi.
Etukannessa Nunnalahden venttiili-ikkunamaisemaa ja Savonan satamaa hinaajineen ja Torretta-torneineen, takakannessa Missioonan minibusa. ISBN 978-952-5965-81-0. Ilmestymisaika: 12/2024 Luokitus: UDK 894.541, YKL 84.2
Asiasanat: merimiespapit, merimieskirkot, merimieslähetys, Suomen merimieskirkko, Kirkon ulkosuomalaistyö, Merimiespalvelutoimisto; säiliöalukset, M/T Nunnalahti, Suomen Joutsen, Neste; roomalaiskatolinen kirkko, ekumenia, paavit, birgittalaiset; Rooma, Pohjois-Italia, Italia; romaanit, kaunokirjallisuus, tietokirjallisuus.
Kirjan kansien kuvat, esittely ja lisätiedot: http://www.valmiixi.fi/2024/12/tapani-tukiainen-messikallesta.html
| Liite | Koko |
|---|---|
| Messikallesta merimiespapiksi Valmiixi 2024 | 89.54 KB |
Otteita lehdistötiedotteesta:
Miten messikalleksi tankkilaiva Nunnalahdelle lähtenyt lukioikäinen löysi itsensä liki 200-metrisen laivan ruorista – ilman aiempaa kokemusta jättiläisaluksen ohjaamisesta? Miten hän päätyi merimiespapiksi Pohjois-Italiaan, Savonaan? – Näihin ja moniin muihin kysymyksiin liittyen Tapani Tukiainen piirtää ajankuvaa 1980-luvun lopun kokemuksien perusteella.
Kirja alkaa koululaiva Suomen Joutsenen ensimmäisestä valtameripurjehduksesta. Uljaan, mutta kovaonnisen fregatin neitsytmatkalla oli myös Tapani Tukiaisen isä, upseerioppilas Arvi Tukiainen. Meri oli isälle kaikki kaikessa ja se jätti jälkensä myös poikaan: messikalleen, jungmanniin, josta tuli merimiespappi. Tukiaisen uutuus on paitsi omiin kokemuksiin perustuva elävä kuvaus merimiehen ja merimiespapin työstä, myös romaani joka sisältää tietoa historiallisista, suomalaisista valtamerialuksista sekä merimieslähetystyöstä Italiassa.
Mikähän lienee ollut ensimmäinen Suomen lipun alla seilannut matkustaja-alus, jossa oli evävakaimet? V. 1966 valmistuneessa m/s Fenniassahan niitä ei vielä ollut.
2.5.-66 valmistuneessa ja 7.9.-73 Finskille tulleessa Finnpartnerissa (2) evävakaimet oli. Muuten en osaa kysymykseen vastata.
Kun tuo oma nenä on vanhaa aivovärkkiä lähinnä voi käydä niinkin että lukee Fennian Hansaksi.
Mahtoiko Finnhansassa ja Finpartnerissa (1) olla evävakaimet? Omaa havaintoa ei ole, mutta epäilen.
Engship nostalgia
Mahtaisiko illalla mahtua kuokkimaan Engshipin porukkaan?
Samana päivänä Turussa on Suomen Tietoliikenneteknisten (Suomen Radiosähköttäjäliitto) väen iltapäivälounas. Sen jälkeen olen aiemmin majaillut BOREn hytissä. Ilmaantuisin kuunteluoppilaaksi, jos tilaa löytyy
Engsip Sailorit
Olet tervetullut , mutta varaa menun hinta 40 euroa. Meillä on jo ollut tapaamisten alustuksen tehnyt Mepa ja Merimieskirkko tarinoiden meidän kohtaamisesta. Nyt en ole saanut kerättyä ketään, mutta sinähän voit kertoa Nielsenin varustamon tapaamisista. Tervetuloa ja kiva nähdä.
Engsip Sailorit
Kiitos kutsusta. Muuttunut päivämäärä ei passaa. Lähden Turusta jo kuun vaihteessa.
Mukavaa jutusteluiltaa tielle kaikille.
Voi harmi. Joku toinen kerta…
Voi harmi. Joku toinen kerta sitten.