Tämä korvaa aiemman Vapaa sana foorumin, joka herkesi toimimasta https-protokollan käyttöönoton jälkeen.
Tänne voi kirjoittaa ilman käyttäjätunnusta ja nimettömänä ja aiempia kirjoituksia voi vapaasti kommentoida.
Vanhan Vapaa sana vieraskirjan tekstit on luettavissa: Vanha Vapaa Sana
Päiväntasaajankaste taitaa jo olla historiaa Suomen lipun alla seilaavissa aluksissa.
Perinne, joka saisi jatkua, joskin ilman nöyryyttämiseen liittyviä elementtejä.
Hei. Isäni on ollut vuonna -39 sillinpyynnissä todennäköisesti s/s Britalla. s/s Brita oli loviisalaisen Nordströmin omistuksessa ja toimi ns. emälaivana kuten s/s Petsamokin. Ernst Lampen kirjoittaa teoksessaan "Sillien kimpussa Islannin vesillä" (1931): ”Koko Suomi on edustettuna laivassamme. Ei ole sitä kolkkaa maassamme, jolla ei olisi edustajaansa. Oulun puolelta on monta. Virolahti on hyvin väkevästi edustettuna. Heitä on 17 poikaa ja tyttöä. Ja heillä on omituiset nimensäkin. On Näkkiä, Tahkoja, Klameja y.m.” Isäni oli juuri mainitulta Virolahdelta ja olisi hauska tietää miten niin monta juuri sieltä päätyi sillilaivalle.
Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan.
Oletettavasti 1930-luvulla oli voimassa sama periaate kuin 1950-luvulla, jolloin sillinkalastusaluksiin pyyntimiehiksi pyrittiin palkkaamaan mahdollisimman monta ammattikalastajaa, jotka sitten puolestaan ammattitaidollaan "opastivat" niitä pyyntimiehiä, joiden tämän sektorin taidot kaipasivat vielä karkeaakin hiomista.
Työ oli parhaana kalastussesonkina urakkaluonteista ja fyysisesti raskasta, jossa merta pelkäävät tai vihaavat, puhumattakaan merisairauteen taipuvaisista, eivät pärjänneet.
Rannikkoseutujen raskaaseen kovaan työtahtiin tottuneet raavaat nuoret miehet olivat näin ollen haluttua työvoimaa sillinpyyntialuksiin. Monilla oli lisäksi jonkinlaista kalastuskokemustakin.
Mikäli näille aluksille palkattiin naisia, olivat he keittiön aputyöväkeä, mutta pääosin alusten miehistöt olivat kyllä miesvaltaisia kokki/kokit mukaan lukien.
Pelkästään puutteelliset ja vähäiset majoitustilat olivat viimeistään esteenä naisten mukaanotolle.
Mitä sitten Virolahteen tulee, on se jokseenkin lähellä Loviisaa, jotenka saattaa hyvinkin olla, että 1930-luvun alussa on esimerkiksi jossakin itäisen etelärannikon paikallislehdessä haettu lehti-ilmoituksella porukkaa sillinpyyntihommiin ja joku virolahtelainen on kenties innostunut asiasta ja on esimerkillään saanut liudan muitakin ihmisiä mukaansa.
Se s/s Brita, joka v. 1939 osallistui sillinpyyntiin, pääosin ilmeisesti emäaluksena, oli kooltaan ja hyttitiloiltaan ihan toista luokkaa kuin 1950-luvun sillinpyyntialukset, joista sekä Eila että Merilokki olivat pieniä puualuksia eikä Saukko-laivatkaan olleet koollaan pilattuja, joskin ne teräslaivoina saattoivat olla hieman merenkulkuominaisuuksiltaan puualuksia parempia.
On siis mahdollista, että s/s Britalla on työskennellyt 1930-luvun lopulla muutamia naisia sillinperkaajina, sillä naiset pienikätisempinä ja näppäräsormisina hallitsevat tämän työsektorin miehiä paremmin, joskin valtaosa perkuuhommiinkin osallistuneista on ollut mitä ilmeisemmin aluksen varsinaista miespuolista sillinkalastusporukkaa.
Mikähän aikoinaan - ilmeisesti 1950-luvulla - oli se Wihurin paatti, jossa kalaruokia oli sapuskana paljon useammin kuin liharuokia?
Lisäksi liha-annokset lienevät olleet määrältään/kooltaan jokseenkin niukkoja?
Suomessa toki elettiin silloin vielä sodan jälkeistä niukkuuden aikaa. Ehkäpä tämä lienee ollut osasyynä tähänkin "ravinto-ongelmaan"?
"Onks Joukoo näkyny?" Nyt joukolla ratkaisemaan tämä vuosisadan ravinto-ongelma. Selvisikö vihdoinkin tarkoin varjeltu syy Wihurin kaatumiseen? Pihistikö Wihuri sapuskoissa, jotta pystyi jakamaan miehistölle joululahjat ja lähettämään kotiosoitteisiinkin lahjapaketit? Haihduttiko kenties tämä ruokaskandaali kirjoittajan haaveet merille lähtemisestä?
Täältä löytyy yksi.
Olin m.s. Wiirissä 1967-1968 ja siinä kyllä oli "kilpailu kykyiset" ruuat.
Jouluksi tuli vastakirjalle suoritus.
Kerran olen saanut saanut paketin jouliksi kotiin. Se oli viimeinen laiva urallani.
En tiedä isojen vesien murkinameiningistä mitään, mutta ainakin eräässä Itämerellä seilaavassa koksihöyryssä oli yleislakkovuonna 1956 tarjolla kanaa niin usein, että välillä oli tuntunut, että pian taitaa tukan sijaan päähän alkaa kasvamaan höyhenet.
Ei tainnut olla tekemistä provianttien kanssa? Yhtiössä konetarkastajana 1970-luvun lopulla toiminut kertoi, että velkataakka mt Wisasta kaatoi yhtiön. Muitakin taseeseen ja tulokseen liittyviä syitä lienee ollut.
Olen pahoillani, kun sorruin syvästi äimistyneessä mielentilassani vaikeasti ymmärrettävään sarkasmiin. Minun olisi kuulunut ottaa osaa nimettömän kirjoittajan syvään huoleen paljastamalla itseäni vuosikymmenet askarruttanut asia. Olin nimittäin kuullut, että jossain nimeämättömässä yhtiössä joku nimeämätön stuju (kautta emäntä) olisi useammin kerran tarjonnut hernerokkaa (ruåtsiksi ärtsoppa) jonain muuna, kuin torstai-päivänä. Vieläpä ilman murskattua raakasipulia. HUH!!!
Eräs yli 30 vuotta kokkina ja stuerttina seilannut sukulaiseni kertoi aikoinaan, että on olemassa ainakin kolme kotoista ruokalajia, joita hänen työuransa aikana, lähinnä kaukomeriliikenteessä, verrattain harvoin valmistettiin, nimittäin: hernekeitto, maksalaatikko ja tilliliha.
Hernekeiton osalta syynä oli kuivattujen herneiden huono saatavuus ja heikko laatu Euroopan ulkopuolella.
Maksalaatikon osalta taasen ongelmana oli maksan epämääräinen alkuperä ja huono säilyvyys.
Tillilihaan tarvittavaa lihaa oli kyllä saatavilla lähes kaikkialla, mutta tämän ruokalajin ongelmana oli sen valmistamiseen tarvittavan ajan puute, sillä siinä vaiheessa kun kokkeja oli isoissakin laivoissa enää vain kaksi, ei tarvittavaa työaikaa löytynyt. Toista oli ne ajat, jolloin kokkeja oli parhaimmillaan neljäkin, mutta silloin elettiin vielä 1950-lukua edeltänyttä aikaa.
Tosin eräässä laivassa oli ollut 1960-luvulla jouluaaton pääruokana kinkun ohella tillilihaa, mutta sen valmistaminen oli vaatinut erikoisjärjestelyjä, lähinnä työajan käytön suhteen ja ehkä silläkin seikalla, että aluksen päällikkö oli ollut tillilihasta pitävä herkkusuu, saattoi olla vaikutusta asiaan.
Villin linjan laivoissa tienasin elantoani lähes koko 70-luvun. Torstaisin päivällä useimmiten oli hernekeitto ja pannukakku.
Semmoinen oli yksi laiva, että pyssässä tehtiin provianttiin ruskeaa kastiketta koko viikoksi. Päivittäin vain potut keitettiin. Ja joka aamu oli kauravelliä. Ainoa mikä vaihteli oli hernekeittopäivä.
Hernekeitto on siinä mielessä sukkelaa syötävää, että siihen tulee ilmeisesti jonkinlainen riippuvuus, sillä kyllä sitä joka viikko kaipasi, vaikka toisaalta olikin sitä mieltä, että äveriäät laivayhtiöt saisivat tarjota laivaporukalle sapuskaksi päivittäin vuorotellen joko liha- tai kalaruokia.
Halpa ruokakin voi kuitenkin olla hyvää.
Kuten Timo ohessa mainitsi, niin hernekeittoa riitti villinkin linjan laivoussa torstaisin. Siitä huolimatta, että kuivattujen herneiden saanti maailmalla lienee vaikeata. Kerrankin oltiin aasialaisessa suurkaupungissa etsimässä keittoherneitä "ärtsäriä" varten. Käytössä oli auto ja paikallinen kuljettaja. Auringon laskiessa n. klo 18 emme olleet löytäneet edes keltaisia kuivattuja herneitä, olut lajeja sitäkin enemmän... Mistä/miten niitä herneitä silloin laivoihin saatiin, niihinkin jotka eivät koskaan käyneet Suomessa ?888
Pentti Ojamies 17.3.1932 - 15.3.2024. Siunaus Viikin kirkossa 19.4.2024 klo 1200.
Keräsimme nimiä muistoaddressiin. Nimilista alempana kommenttina
Pentti Ojamiehen muistoa kunnioittaen
Jukka Vanhanen
Timo Sylvänne
Soile Leskinen
Soili Peiponen-Sundberg ja Stig Sundberg
Esa Litja
Arnold Kallio
Markku ja Tarja Qvist
Lauri Virtanen
Roni Kagan
Jarmo Virta
Jorma Kaipainen
Hannu Toropainen
Pekka Karppanen
Maija ja Heikki Kelkka
Esko Laukkanen
Tapani Eskola
Seppo ja Anita Savolainen
Timo Silvennoinen
Matti Rapp
Martti Aaltonen
Timo Venäläinen
Aapo Varis
Timo Kropsu
Eero Myllynen
Raimo Mäkinen
Juhani Tikkanen
Hannu Hassinen
Kurt ja Liisa Ståhle
Olli Pantsar
Pekka Pyrhönen
Jukka Sulkunen
Arja ja Jarmo Elovaara
Tapio Kytömaa
Kari Loveson
Peter Thesleff
Tuula Tuomi
Lea ja Jörgen Melander
Jouni Kuusinen ja Tarja Malja-Kuusinen
Tuomo Niemelä
Hannu Vartiainen
Jouko Tompuri
Kalevi Vaitti
Veikko Tarnanen
Ingemar Åberg
Seppo Santala
Sirpa ja Tapani Jalkanen
Aarno Niemi
Hannu Saarela
Jouko ja Ilona Hietala
Anneli ja Reijo Saarinen
Helga Sandhu
Pirjo Haranen
Lasse Jokinen
Pekka ja Aulikki Parkkonen
Kari Eskola
Pekka A.E. Husgafvel
Marko Lindström
Martti Heikinheimo
Aarno Häyrinen
Riitta Kukkonen
Mikko Mattila
Tapio Räsänen
Esa Nykänen
Marja-Leena Karunko
Arto Atti
Anders Wikström
Mika Muhli
Teemu Koskinen
Bertil ja Lea Bergqvist
Mauri Aho
Markku Mylly
Ari Mylly
Antti Narinen
Martti ja Ulla Pirhonen
Juha Rautakorpi
Björn ”Nalle” Roos
Pekka Vuoristo
Pentti Huttunen
Keijo Nevalainen
Esko Ahola
Olavi Louna
Tapani Karhuvaara
Vuokko Tuovinen
Heikki Wallenius
Pertti Härkönen
Tapio Malin
Veli-Matti Miettinen
Raimo Lappalainen
Leena Kuusisto
Pirjo Sirainen
Roope Liekari
Kalevi Toivola
Ari Juntunen
Seppo Järvinen
Olavi Kivilähde
Erkki Rouvari
Lasse Rikala
Ruben Sulka
Hannu Leppänen
Eino Pansio
Matti Kivistö
Antti Niskala
Jukka P. Heinonen
Erkki ja Seija Heijari
Hannu Huhtanen
Leila ja Lauri Eskola
Oiva ja Terttu Nurmela
Helena Auvinen
Kimmo Östermark
Hannu ja Helena Melto
Jari Väisänen
Kristiina Väisänen
Jori ja Tarja Mikkola
Jarmo Rissanen
Nimilista on päivitetty maanantaina iltapäivällä 1.4.2024.
Voit pyytää nimesi lisäämisen addressiin 1.4.2024 (lykkäsin aikaa pääsiäisen loppuun) mennessä sähköpostilla timo.sylvanne@gmail.com.
Jos huomaat listassa korjattavaa tai puutteita, ilmoita sähköpostitse.
PS. Lähetän addressin Pentti Ojamiehen omaisille ja liitän liitteeksi nimilistan addressiin. Ei maksua, koska näin lukuisan ryhmän maksu olisi vain senttejä henkilöä kohden.
Muutamana viime vuotena on ollut epämääräisyyttä Äänimeren päivityksissa. Olen ollut leikkausjonossa varaosien vaihtamiseksi kuluneiden alkuperäisten tilalle. Huomenna 10.1. on jälleen varaosavaihto, josta toipuminen saattaa hyvässä lykyssä sujua muutamassa viikossa.
Roskapostien vuoksi laitoin kommentointeihin moderoinnin eli ilmestyvät, jahka pääsen taas naputtelemaan.
Hyvää loppuvuotta, kuten täälläpäin pruukataan toivottaa tässä vaiheessa vuotta.
Tauko päättyi:
alkaa istuminen taas sujua ja kävelykin. Tietoturvapäivityksiä on aluksi ohjelmassa. Sen jälkeen taas kuvia vähitelle.
70 luvulla oli kavereita ja tuttuja laivalla, ovat teillä tietymättömillä.
Pekka Heinonen kotipaikka>Pihlajavesi olisiko ollut kokkina?
Ari Mäkinen kotipaikka>Pihlajavesi
Myllymäki "atte" kotipaikka ? >Haapamäki ? hänen juttuja pienenä poikana kuuntelin kun vietti kesälomia, hän oli vissiin ikänsä laivanpäällä
Jyrki Lausamo ainakin -82 pallaksessa kotipaikka>Pihlajavesi
Jyrki Kaakkomäki kotipaikka >Pihlajavesi
Keuruulta ja Haapamäeltä oli myös muitakin?? osuuko kenenkään muistiin.
terv petri heinonen > peeveeheinonen(at)gmail.com
Vanhoja seilauskavereita saattaa löytyä erilaisissa merimiestapaamisissa. Salvessa on aika ajoin ilmeisen suosittuja tapaamisia, eri varustamoilla samoin. Merikouluja käyneille lähinnä luokkatapaamisia, mm Kotkan seudun konemestareilla kai aika aktiivista touhua. Näistäkin saattaa löytyä kavereita.
Linkistä pääsee KUUNTELEMAAN juttuni. Tämähän ei ole tyhjentävä totuus, vaan se on totuus siitä miten minä sen muista, mitä muistan.
Onneksi tässä tapauksessa ei tarvitse äänestää totuudesta. Vuosi on täytynyt olla -73
Alla lista nimistä, mitä olen etsimällä etsinyt, kaikki ei varmaan ollut samaan aikaan laivan päällä minun kanssa. Olen siis Petri Heinonen ja hyttikaverini oli Lasse Porkka
linkki : https://youtu.be/Wz87Sj_Oe7U
Kemijärven junkki,Jussi Erkkilä.
Pemma,
Veijo Järvensivu
Riitta Leskinen kokki,
Jokke raumalta,
Lasse Porkka.
Aarnold Piippo,
Hannu Tamminen,
Pentti Hänninen
Jouko Toivanen,
tunkki oli Ville, sukunimi hukassa
Teemu Lingsfist.
.Uffari kalle oli Veijo Järvensivu.
förstin, Keijo Salonen
konekakkosen Raimo Kasurinen.
| Liite | Koko |
|---|---|
| muokattu Petri Pollux laivalla 1 430.jpg | 61.4 KB |
| muokattu Petri Pollux laivalla 2431.jpg | 62.63 KB |
Pena terve. olipas hyvä kirjoitus mukavista laivoista.Tuli mieleen eräs tapahtuma Sköldvikistä ennen eläkkeelle jäämistä. Porvoossa oli 50000tonninen alus bensaa lastaamassa,alus oli Hong kongin lipun alla.Siinä oli kokonaan Intialainen miehistö.Kysyin livan poosulta hänen palkkaa,oli jotain 1500 taalaa kuussa.Seuraavana yönä tuli Intian lipun alla olva panamax luokan alus missä oli täysin intialainen porukka,kotipaikka oli mumbai,kysyin tältä poosulta hänen liksaa,oli noin530taalaa kuussa,joka on hyvä liksa paikallisen mittapuun mukaan.Mutta kolminkertainen liksa toisen lipun alla,se on paljon.Hyvää vuodenvaihdetta sivuston lukijoille.
Onkohan ketää sammon neitsytmatkalla vuonna 61kemiin olleita linjoilla
Mielipiteet otsikkoaiheesta vaihtelivat aikoinaan suuresti. Osa seloreista nautti näistä reissuista, eritoten siihen aikaan kun laivat viipyivät pitkään eksoottisissa satamissa.
Monet jopa tietoisesti hakeutuivat aluksiin, jotka olivat aikaisemmin tehneet Villin linjan keikkoja ja joiden oletettiin tai ainakin toivottiin niin tekevän jatkossakin.
Vaikka määritelmä Villi linja tarkotti ja tarkoittaa edelleenkin kaikkea hakurahtiliikennettä, niin kyllä monien vanhojen merimiesten mielestä laivan pitää kyllä seilata kauas Euroopasta ennen kuin voidaan puhua Villistä linjasta.
Ainakin Etelä-Amerikkaan, mutta mielellään Afrikkaan päiväntasaajan eteläpuolelle ja kaikkein mieluiten Kauko-Itään.
Purjelaivakauden loppumisen myötä Australiassa käynti jäi toteutumattomaksi haaveeksi monelle Villin linjan konkarille.
Kyllähän maailman laajuisesti näitä keikkoja tehdään edelleen, jopa enenevässä määrin ja eritoten suuret raakaöljytankkerit ja bulk carrierit huseeravat ansiokkaasti tällä merenkulun sektorilla.
Linjaliikenteen lisääntymisen ja Suomen kauppalaivaston kutistumisen - laivojen määrän vähentymisen - myötä, ilmeisesti oikeastaan ainoat suomalaiset Villiä linjaa säännöllisesti seilaavat laivat tänä päivänä löytyvät Ahvenanmaan supertankkerilaivastosta.
Tosin osalla näistäkin vaikuttaa olevan säännölliset lähtö- ja tulosatamat, jotenka ne on luokiteltava linjaliikenteessä oleviksi.
Tietenkin osa Suomesta ulosliputetuista bulk carriereistä saattaa seilata näillä markkinoilla eurooppalaisilla päällystöillä ja kehitysmaiden miehistöillä.
Montako tällaistä suomalaista alusta on, sitä ei tiedä juuri kukaan?
Vaan eipä nuo ahvenanmaalaiset öljypaatitkaan seilaa Suomen lipun alla, vaan Bahaman lippua liehuttavat.
Omanlaisensa porukka viihtyi villeillä linjoilla. Lomalle pääsystä ei tiennyt. Vesiransuunit olivat säännöllisiä ja tropiikissa oli kuuma ilman jääilmaa. Pääsi kumminkin näkemään monenlaisia satamia ja kaupunkeja.
Tulevaisuudessa olisi kastettavia
Ne, Kiinassa rakennettavat laivat, jotka Eurooppaan seilatessaan eivät käytä Suezin kanavaa, ylittävät Intian valtamerellä jossakin kohtaa päiväntasaajan, jotenka kastettavia kyllä löytyisi.
Osa laivoista saattaa jopa ennen Malakan salmea koukata hiukan etelään Indonesian vesille, jolloinka päiväntasaaja saattaa ylittyä jo aikaisemmin.
Kun Kiinasta on ajettu…
Kun Kiinasta on ajettu Eurooppaan Afrikka etelästä kiertäen - tai päinvastoin - on menty joko Malakan-salmen tai Sunda-salmen kautta. Mahtaakohan matkojen pituuksissa olla kummoista eroa.
Nopeampi, mutta vaarallisempi
Reitti Sunda-salmen kautta on toki nopeampi, mutta vaarallisempi sekä yllättävien merivirtojen että jonkinasteisen merirosvovaaran vuoksi. Lisäksi merenalaisten maanjäristysten uhka alueella on suurempi kuin pohjoisemmalla alueella, siis Malakan-salmen reitillä. Potentiaalisen maanjäristyksen suurempi uhka on toki tekijä, jota laivanvarustamot tuskin huomioivat.
"Kahden kerroksen väkeä"
Ainakin Kiinassa rakennetuissa Suomen liikenteeseen tulevissa matkustaja-aluksissa on niiden Eurooppaan tulomatkalla mukana monenkirjavaa joukkoa ei-merimiehiä. Monen sortin asentajia ja "viimeistelijöitä" sekä siivoojia ym. sakkia.
Varsinaisia merimiehiä on tuskin työlainsäädännön edellyttämää minimimäärää enemmän.
Päiväntasaajankaste on merimiehille tarkoitettu traditio, jotenka jos se kuuluu matkan "ohjelmaan", jää suurin osa mukanaolijoista kastamatta. Hyvä niin, sillä jos perinteitä noudatetaan, ei "vapaamatkustajien" osalta pidä tehdä poikkeusta.