Vapaa Sana

Asensin erinäisiä tuoreita ohjelmistoversioita, joissa oli tietoturvapäivityksiä.
Otin käyttöön aiemmin kokeillun valokuvaohjelmiston toisenlaisen version, joka erottaa samalla näytöllä olevat kansiot ja valokuvat toisistaan. Lisäksi näytöllä on enemmän kuvia nähtävänä.

Jos muutosta pidetään huononnuksena aiempaan, voisi laittaa viestiä. Muutoksen saa helposti pois käytöstä.

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Ent. res. alik. mieltä lämmitti katsoa telkkarista itsenäisyyspäivän paraatia. Monenlaista tahtia ja eri jalkaa oli marssijoilla. Eikä olleet jonotkaan viivottimella vedetyt. Osoittaa meillä ymmärretyn, ettei itsenäisyyttä puolusteta paraatimarssilla, vaan omatoimisella ja itsenäisellä päätöksenteolla tilanteen mukaan.

Monissa laivoissa saattaapi syntyä melkoista napinaa, mikäli nyt julkaistujen ravintosuositusten mukaista sapuskaa aletaan jatkossa tarjoamaan laivoissakin. Pahinta tässä suosituksessa lienee lihan olematon osuus, sillä 350 gramman viikkosuositus on osalle "lihanhimoisista" vähemmän kuin yhdellä aterialla tähän asti syöty lihamäärä.
Vihannesten ja hedelmien osalta ongelma ei ole välttämättä yhtä polttava, sillä osalla laivoista ne ovat jo vuosikymmeniä sitten olleet elimellinen osa jokapäiväistä ravintoa, eritoten villillä linjalla seilanneissa laivoissa. Tällöin ei toki ravintosuositukset olleet johtotähtenä, vaan niiden helppo saatavuus ja ennenkaikkea halpa hinta niin Etelä-Euroopassa kuin ennenkaikkea Kauko-Idässä.

Helsingissä Lauttasaaressa Särkiniementie 5 sai 18 opiskelijaa radiosähköttäjän II luokan pätevyystodistuksen 17.12.1971. Heihin kuuluivat Eero Hankkio, Risto Poutanen ja Timo Sylvänne. Eero Hankkio tapasi Ristoa erilaisten jatkokoulutusten merkeissä. Ohessa Eeron muisteluita.

Jotakin Risto Poutasesta.

Helsingin Lauttasaaressa pidetyn radiosähköttäjäkoulutuksen ( --71) jälkeen tapasin Risto Poutasen v. 1981 Rauman merenkulkuoppilaitoksen sähköttäjille järjestämässä koulutuksessa ja sen jälkeen monilla lyhyillä kurseilla Muistan Riston erittäinen huumorintajuisena, leppoisana ja hyväntuulisena. En muista, että hän olisi koskaan sanonut pahasti kenellekkään. 

Risto oli Raumalla Matti Karin kämppäkaverina. Näytti siltä, että kaverukset olivat usein kierroksella Raumalaisissa anniskelupaikoissa, mutta aina olivat aamulla koulussa. Mikäli Karin Matti vielä talloo tällä pallolla, hänellä saattaa olla muisteloita paljonkin. Rauman koulutus kesti 9 kuukauttaa. Muutama muistelu:

Rauman koulutuksessa seisoskelin välitunnilla pihalla parin kaverin kanssa. Risto tuli paikalle ja alkoi puhua ruotsia. Puhui pitkän tovin ja sitten muka havahtui: "Jaa mutta tehän puhettekin suomea" Kun tähän vielä lisätään, että hän osasi esiintyä ja puhua kuin englantilainen lordi, kohteliaasti ja hienoin sanakääntein, niin ainakin minua huvitti.

Muutamaan laivaan menin töihin sen jälkeen, kun hän oli ollut sähköttäjänä. Igloo Norse-laivassa muisteltiin hyväntatoisestii nauraen seuraavaa: Risto oli kerran tuonnut pokeri-peliin laivan koko kassan. Makaili päivähuoneen lattialla ja lisäsi välillä panoksia ( Neste Oyn rahoja ) En tiedä ,miten hän lopuksi selvitti tilanteen, mutta rahat hän tietenkin palautti kassaan. 

Igloo Norsessa oli miehistönvaihto. Uusien miesten oli mentävä antaamaan henkilötietonsa kipinälle. Radiohytin ovelle alkoi muodostua jonoa. Risto pyysi ensimmäiseltä passin, lääkärintodistuksen ym. paperit. Kirjoitti tiedot ylös. Laittoi sitten paperit passin väliin ja paiskasi koko nivaskan roskakoriin: Seuraava! 

Lunni- laivassa muisteltiin: Lunnin seuraava satama oli Helsinki. Risto oli sopinut keittiöhenkilökuntaan kuuluvan tytön kanssa, että Helsingissä mentäisiin yhdessä sinne ja sinne. Oltiin tulossa perille kun Risto ilmestyi keittiöön ja lordimaisesti ilmoitti: " Hovimestarini soitti juuri". Kohteliaasti hän perui treffit. 

80-luvun loppupuolella hän oli Neste Oyn henkilöstöosatolla. Jouduin usein soittamaan hänelle miehitysasioissa. Puhuimme joskus pitkäänkin Nesteen laskuun. Eräässä puhelussa hän kysyi, olisiko kiinnostunut lähtemään Igloo Norseen. Hän oli ollut Norsessa vähän aiemmin. Lupasin lähteä. Muutama viikko meni. Risto soitti ja kertoi Norsessa olevan nyt paikka auki. Hän sanoi tulevansa Helsingin rautatieasemalle vastaan ja voisi viedä minut lentokentälle. Niin tapahtui. Matkalla Hki - Vantaalle hän kertoi millaista Norsessa tulisi olemaan; kapteeni ym. vakituinen porukka. Poikkesimme kahville eräälle huoltoasemalle ja siellä hän kertoi käyneensä juuri lääkärissä. Sydämessä jotain. Erityisen huolestuneelta hän ei vaikuttanut. Ehdin olla Igloo Norsessa pari viikoa, kun kapteeni laivan yhteismesissä aamiaisen yhteydessä kertoi Riston menetyneen edelliseenä iltana. Sydänkohtaus junassa. Tuli aika hiljaista. Monet tunsivat hänet. Ymmärsin että hän oli pidetty mies. 

En liioittele, kun sanon, että Risto Poutanen oli miehistä parhain. Tietenkään en tiedä kokonaisuutta, kun en tavannut häntä kotioloissaan. Se Risto jonka tunsin oli luotettava ja rehellinen. En muista hänellä olleen mitään vaikeuksia selvitä niistä koulutuksista ja kursseita, joilla olimme samaan aikaan. Tein siitä päätelmän, että hän oli aika fiksu, toisin kuin meikäläinen!, joka tuskaili radiotekniiikan ym. parissa. Mutta se on toinen tarina. 

Terveisin Eero Hankkio

Äänimeren albumeista muutama kuva Risto Poutasesta

Helsinkiradiossa Keimolassa. Eetu Pitkäpyrstöllä on asiaa Ristolle.

Radiosähköttäjä laivassa ABACO STAR. Kuva: Reijo Saarinen

Radiosähköttäjien perämieskoulutus Raumalla

Viime nostalgiareissun paluumatka jäi Raimo Lappalaiselta kesken, kun terveysongelmien takia hänet kuljetettiin sairaalaan. On päässyt jo Ruotsista kotiseudulle Suomeen. Kuntoutus on kohentanut vointia siinä määrin, että Rami pystyy jo lukemaan tekstiviestejä. Terveisiä passaa lähetellä. Ramilla on ainakin Messenger ja WhatsApp (+358405244354).

14.10.2024: Soili Peiponen lähetti kuvan:"Terveisiä Lappalaisen Ramilta. Olimme iloisesti yllättyneitä hänen hyvästä kunnostaan, puhe on vielä hakusessa mutta hiljaa hyvää tulee."

Tokkopa nykyisissä Tallinkin ja Viking Linesin aluksissa on enää pelkästään aluksen oman miehistön ruoanlaitosta vastaavia kokkeja, kuten oli vielä 1960-1970 -vuosikymmenten vaihteessa. Joutuivathan hekin toki joskus välillä tuuraamaan matkustajapuolen kokkeja sairaslomien ja ehkä myös joidenkin kesälomien aikana.
Näistä tuuraushommista eivät kaikki pitäneet, vaikka työaika oli selvemmin määritelty, mutta tällä oli kokonaispalkkaa pienentävä vaikutus, sillä tuurausajalta ei ilmeisesti saanut miehistökokkien normaalia ylityökorvausta.
Lisäksi työskentely miehistökokkina oli omatoimisempaa ja vapaampaa eikä ollut yhtä paljon erilaisia esimiehiä niskaan hönkimässä ja soppakauha kädessä hoputtelemassa.

Teknisen ongelman vuoksi koko sivusto piti palauttaa veppihotellin varmistukselta. Jokunen tuore kommentti saattaa olla jäänyt uupumaan. Samoin eilen lisätyt valokuvat piti hävittää ja lisätä uudelleen.
Ei siis ole kyse sensuurista, jos kommentoija ihmettelee katoamista.

Asensin kokeiltavaksi uuden pulikan valokuvien katseluun.
Tavoitteena on, että valokuva-albumit ja valokuvat erottaisi toisistaan. Uutuuden tuoman muutoksen huomaa viimeisimmässä albumissa Valokuvaajat, missä samalla näytöllä on albumeita ja valokuvia.

Kun klikkaa auki albumin, valokuvien pikkukuvia (thumbnail) on nyt enemmän ruudulla nähtävillä. Kun hiiren kursorin vie valokuvan päälle, näkyy valokuvan otsikko, valokuvan teksti ja katsomiskertojen lukumäärä. Kun pikkukuvaa klikkaa, aukeaa valokuva isompana. Muutoin kaikki on ennallaan.

Nyt yhdellä ruudulla valokuvien pikkukuvia näkyy 32. Määrää voi lisätä tai vähentää.

Voidaan palata vanhaan, jos muutos ei ole hyödyksi.

Päiväntasaajankaste taitaa jo olla historiaa Suomen lipun alla seilaavissa aluksissa.
Perinne, joka saisi jatkua, joskin ilman nöyryyttämiseen liittyviä elementtejä.

Hei. Isäni on ollut vuonna -39 sillinpyynnissä todennäköisesti s/s Britalla. s/s Brita oli loviisalaisen Nordströmin omistuksessa ja toimi ns. emälaivana kuten s/s Petsamokin. Ernst Lampen kirjoittaa teoksessaan "Sillien kimpussa Islannin vesillä" (1931): ”Koko Suomi on edustettuna laivassamme. Ei ole sitä kolkkaa maassamme, jolla ei olisi edustajaansa. Oulun puolelta on monta. Virolahti on hyvin väkevästi edustettuna. Heitä on 17 poikaa ja tyttöä. Ja heillä on omituiset nimensäkin. On Näkkiä, Tahkoja, Klameja y.m.” Isäni oli juuri mainitulta Virolahdelta ja olisi hauska tietää miten niin monta juuri sieltä päätyi sillilaivalle.
Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan.

Mikähän aikoinaan - ilmeisesti 1950-luvulla - oli se Wihurin paatti, jossa kalaruokia oli sapuskana paljon useammin kuin liharuokia?
Lisäksi liha-annokset lienevät olleet määrältään/kooltaan jokseenkin niukkoja?
Suomessa toki elettiin silloin vielä sodan jälkeistä niukkuuden aikaa. Ehkäpä tämä lienee ollut osasyynä tähänkin "ravinto-ongelmaan"?