Tämä korvaa aiemman Vapaa sana foorumin, joka herkesi toimimasta https-protokollan käyttöönoton jälkeen.
Tänne voi kirjoittaa ilman käyttäjätunnusta ja nimettömänä ja aiempia kirjoituksia voi vapaasti kommentoida.
Vanhan Vapaa sana vieraskirjan tekstit on luettavissa: Vanha Vapaa Sana
Bore ravintolalaiva tarjosi perjantaita 31.10.2025 meidän tapaamis ajankohdaksi. Jos kiinnostusta riittää katsotaan ja neuvotellaan menu. Laita viesti jos olet tulossa. Laita vastaus vain uhteen foorumiin. Facebookissa on sama ilmoitus. Terveisin Tapani
Vanhaan lauluuni värkkäilin musiikkivideon. Näkyy youtubessa.
Timo: "Äänimeri-sivusto on siirretty uuteen veppihotelliin uudelle palvelimelle. Vielä ei ole asennettu ohjelmistoja äänitteiden kuuntelua varten."
Tuota odotellessa voisin uhkarohkeana jakaa yhden kauniin merimieslaulun äänitteen 1980-luvulta Nestefox -nimiseltä kaasutankkerilta. Äänite tehtiin "Daugava Dixie Tigers" -nimimerkillä kahden surkean kasettinauhurin avulla. Sittemmin digitoitu ja remasteroitu vain alkuperäiset ääniraidat muassaan.
Taideteos on coveri "Cotton Fields" (also known as Cotton-Eyed Joe) -nimisestä laulelmasta, joka kertoo orjatyövoiman elämästä Yhdysvaltojen Louisianassa. Laulun tekijäksi jossain lähteissä mainitaan Huddie Ledbetter (Lead Belly), joka sen ensimmäisenä levyttikin v. 1940. Biisin alkuperä lienee kuitenkin vanhempi jo 1800-luvulta orjien peltomarssina ja sittemmin kansanlauluna.
Tekijänoikeudelliset seikat eivät siis nähdäkseni estä tämän äänitteen jakoa pienelle piirille.
Esiintyjien nimiä ei kuitenkaan paljasteta, sillä he uhkasivat vetää minut kölin ali, jos sen teen. Suomenkielisen sanoittajan lupa on.
Nauramista kaikille!
t kari a
https://drive.google.com/file/d/1pVFmKI9LNa5pA7t59OPIxNG6v4Bh7EgR/view?…
Miten tuo proomu puhdistaa laivan pakokaasut?
Californiasta tuo kuva ja siellähän on hyvin tiukat päästöpykälät. Maasähköä pitäisi käyttää,mut kyseisessä paikassa ei ole niin tuo häkkyrä hinattu paikalle.
| Liite | Koko |
|---|---|
| libertyRLiekari800_0.jpg | 108.11 KB |
Tästä ARIADNEsta kysely oheisessa kommentissa:
Oulu-laivan historiaa on aloitettu kirjoittamaan jo vuodesta 1963, jolloin alus laskettiin vesille Reposaaren Konepajan telakalta Merenkulkuhallituksen tilaamana tarkastusaluksena. Tuolloin alus sai nimekseen T/A OULU ja toiminta-alueekseen Oulun luotsipiirin, joka kattoi Perämeren rannikkoalueen Torniosta Kokkolaan ja tehtävänä merenkulun turvalaitteiden ylläpito ja huolto.
Tässä tehtävässä alus toimi OULU nimisenä vuoteen 1980 siirtyen sen jälkeen SOISALO-nimisenä Saimaalle ja myöhemmin vielä VALVOJA- nimisenä Ilmavoimienkin käyttöön. 1988 alus luovutettiin Merivoimille, saaden nimekseen FNS KUSTAANMIEKKA. Laiva varusteltiin sen ajan huipputarkoilla ilmatilan, vedenpäällisen sekä vedenalaisen liikenteen valvontalaitteilla. Laiva valvoi Suomenlahtea.
Merivoimat luopui aluksesta v. 2007 toukokuussa, jolloin Oulun ja sen ympäristön merenkulkijoiden perustama Merellinen Oulu ry osti aluksen. Hinta oli kohtuullinen, mutta piti sisällään velvoitteen aluksen hyvästä ylläpidosta ja sen perinteiden kunnioittamisesta. Tämän lisäksi kauppakirjaan kirjattiin kielto myydä alus muualle kuin romuttamoon. Tällä varmistettiin, että nimelliseen hintaan ostettua laivaa ei voi velvoitteiden vastaisesti käyttää myyntivoiton tavoitteluun.
Merellisen Oulun aktiivit ottivat aluksen heti siipiensä suojaan. Ensitöikseen alus maalattiin valkoiseksi maston huipusta vesirajaan eli laivaston harmaista alkuperäisiin väreihin. Telakoinnin jälkeen alus palasi takaisin juurilleen Toppilaan juhannuspäivänä 2007. Laituriin , johon se oli saapunut ensimmäisen kerran syyskuussa 1964. Laiva sai takaisin nimen OULU.
Alus liitettiin museoviraston ylläpitämään perinnealusrekisteriin sekä kauppa-alusrekisteriin.
Merellinen Oulu ry , aluksen omistajana , joutui nyt viranomaisten määräyksestä harkitsemaan aluksen käyttötarkoituksen mukaista katsastusta. Matkustaja-alukseksi katsastaminen olisi vaatinut suhteettoman suuria investointeja. Päädyttiin katsastaa alus erikoisalukseksi ( SPS, Special Purpose Ship ) tarkastajien suositusten mukaisesti. Jotta aluksella voitaisiin harrastaa edes jonkinlaista tuloja tuottavaa toimintaa, ryhdyttiin tuumasta toimeen.
Ensimmäinen tehtävä oli nostaa aluksen paloturvallisuus vaatimusten mukaiseen tasoon. Rakennettiin koko aluksen kattava sprinkler palosuojelujärjestelmä. Hankittiin pelastautumisvälineet 50 hengelle ja uudistettiin komentosillan navigointi- ja radiovarustusta. MOB-venekin sai paikan keulakannella. Lastiruuma muutettiin koulutustilaksi ja laivan suurin hytti varustettiin navigoinnin simulaattorilla. Toimintojen tavoitteeksi asetettiin merenkulkuun liittyvien koulutuksien järjestäminen sekä pienimuotoisten merimatkojen myynti yleisölle Oulun edustalle.
Koulutusohjelmat ovat Traficom’in auditoimat, tarkoittaen, että kurssit läpäisseet opiskelijat voivat hakea pätevyyskirjoja Merellinen Oulu ry:n kirjoittamilla kurssitodistuksilla, joilla on hankittu tai uusittu 200-300 pätevyyskirjaa. Kotisivuilta löytyy kurssirepertuaari. https://merellinenoulu.com/
Valtion huoltovarmuuskeskus ja suomalaiset varustamot ovat julkisesti ilmaisseet huolensa suomalaisten merimiesten katoamisesta ja nuorten vähäisestä kiinnostuksesta meriammattiin. Oulu-laiva on tehnyt ja tulee jatkossakin tekemään ’lähetystyötä’ ja antamaan alalle aikoville perusopetusta Vaasan napapiirin pohjoispuolella.
Korona katkaisi aluksen ylläpidolle elintärkeän kurssitoiminnan. Kuten myös matkojen kysynnän. Kolmen vuoden toimintakatkon aikana laivasta oli kuitenkin pidettävä huolta. Ylläpito, josta leijonanosa on talviajan lämmitystä, nakersi rahakirstun pohjan pois. Matkatkaan eivät SPS alukseksi katsastetulla, max 12 matkustajaa, paljon auta kolmen katovuoden jälkien siivouksessa. Siihen kun vielä sattui pakollinen kuivatelakointi. Kalliissa telakoinnissa voidaan nähdä jotain positiivistakin. Saatiin laiva monen venkulan kautta katsastettua uuteen perinnelaivaluokkaan ja sitä kautta kelvolliseksi kuljettamaan 35 matkustajaa. Hyöty alkaa tuntua taloudessa vasta vuosien päästä.
Arvaattekin, hyvät kolleegat, että apuahan tässä pyydetään. Ja samalla oikaistaan joidenkin väärämielisten ja -kielisten levittämää myyttiä oululaisten merimiesten yksityisestä pakoluolasta, kun kotona alkaa kyllästyttää.
Painotan vielä, että tässä ei olla hakemassa apua huonosti menevään liiketoimeen. Tavoitteena on pitkittää kunniakkaasti Suomen merenkulun ja valtakunnan rajojen turvaajana toimineen perintökalun joutumista Tornion terästehtaan kuumaan uuniin.
Linkki jäsenyyttä harkitseville: https://merellinenoulu.com/yhdistys/liity-jaseneksi/
Poliisihallinnon myöntämä valtakunnallinen varainkeruulupa Nro. RA/2023/1590
Rahankeräystili: FI21 1840 3000 0209 21
Viite nro. 1119
Suuresti Kiittäen
Merellinen Oulu ry
Joskus 70 - luvun alkupuolella Sveitsiläinen monialayhtiö Sulzer halusi Suomen varustamoista, telakoista ja merenkulkuhallituksesta edustajia vierailulle yhtiön tehtaille Winterthuriin Sveitsiin. Saatiin kasaan 16 miehen porukka. Vierailu kestäisi viikon ja sveitsiläiset esittelisivät saavutuksiaan.
Kun olimme majoittuneet hotelleihin ja tervetuliaispuheet pidetty alkoi viikon ohjelmat. Tunsin Helsingin telakoiden useita työnjohtajia mutta yksikään ei ollut mukana. Telakoiden edustajat olivat kovan luokan suunnittelijoitta. Esimerkiksi Martin Saarikangas (myöh. Iso-Masa). Myös Merenkulkuhallitusta edusti arvostettu yli-insinööri Oso Siivonen.
Hyvin pian huomasin, että on parempi pysyä vain kuunteluoppilaana sillä telakoiden suunnittelijat etunenässä Iso-Masa olivat porukkamme parhaita keskustelijoita. Muistan kun Iso-Masa esitti kysymyksiä sveitsiläisille, eikä heillä ollut valmista vastausta. Vastaus tuli seuraavana päivänä.
Päivittäin ajoimme bussilla ympäri kaupunkia ja vierailimme eri tehtaissa. Päähuomio oli kuitenkin Sulzer laivakoneiden uusien tuotteiden ja ratkaisujen esittely. Näissä asioissa Iso-Masa sai monta keskustelua aikaan.
Oli aamiaista, lounasta ja päivällistä. Viikon aikana FÅA:n ja Wihurin konetarkastajat olivat alkaneet ryypätä ja heitä sai aina odotella, että saisivat lasinsa tyhjiksi. Eivät nämä kaksi toisista välittäneet Ihmetellä piti miten rauhallisina sveitsiläiset pysyivät.
Ja sitten viimeinen ilta. Olimme juhlasalissa ja iso pöytä oli u-kirjaimen muotoinen. Istumajärjestys oli sellainen, että kahta suomalaista ei istunut vierekkäin. Aina oli sveitsiläinen vieressä.
Yli-insinööri Oso Siivonen piti saksan kielellä päätös-ja kiitospuhetta kun FÅA:n konetarkastaja oli sammuneena. Puheen aikana hän heräsi, nousi ja teki Hitler-tervehdyksen ja huusi, että Sultzer on täyttä paskaa. Silloin Iso-Masan pinna petti. Hän olisi varmaan heittänyt miehen ulos huoneesta. Sveitsiläiset saivat kuitenkin tilanteen rauhoitettua
Minulla hiki nousi pintaan ja sen huomasi vierustoveri kaikkien lisenssivalmistajien johtaja Mr. Wolf. Johtaja kertoi, että he ovat kutsuneet vieraat kansakunnittain. Viime viikolla olivat norjalaiset. Heilläkin yksi sai paljon pahaa aikaan. Norjalainen oli sammunut pöytään, jossa oli majoneesilla maustettuja kalavateja. Kun hän heräsi hän oli kauttaaltaan majoneesissa. Illan edetessä muut vieraat olivat myös majoneesissa. Johtaja Wolf Kertoi tapauksen sen takia, että osataan sitä muissakin maissa.
Voit suurentaa kuvaa painamalla tarpeeksi monta kertaa näppäimistöstä yhtä aikaa kahta näppäintä Ctrl +
Kirjailija Tapani Tukiaiselta on ilmestynyt neljästoista teos, Messikallesta merimiespapiksi. Kirja perustuu hänen 1980-luvun lopun kokemuksiinsa. Tankkilaiva Nunnalahden ruorissa seisominen lukioikäisenä vaihtui aikuisena asemanhoitajan pestiin Italian merimieskirkolla. Merimiespappi kompuroi kirkon ovella, juoksi lentolippujen, hajuvesien ja sataman portilla vaadittavien lupien perässä. Missioonan vaatimattomalla lukusalilla viihdyttiin, juotiin Birra Morettia ja soitettiin lankapuhelimella Suomeen. Roomassa piispa keskusteli latinaksi taksinkuljettajan kanssa ja suurlähettiläs arvosti itse tehtyä pastaa. Maassa asuvat suomalaiset iloitsivat toistensa tapaamisesta. Tukiainen näki ympärillään leikkiä ja iloista vallattomuutta, vaikka pilviä kertyi taivaalle. Välimeren suolaisuutta ei hävittänyt mikään.
Tukiainen, Tapani (2024). Messikallesta merimiespapiksi. Kurikka: Valmiixi. 248 s. Kannen kuvat: Tapani Tukiaisen kotialbumi.
Etukannessa Nunnalahden venttiili-ikkunamaisemaa ja Savonan satamaa hinaajineen ja Torretta-torneineen, takakannessa Missioonan minibusa. ISBN 978-952-5965-81-0. Ilmestymisaika: 12/2024 Luokitus: UDK 894.541, YKL 84.2
Asiasanat: merimiespapit, merimieskirkot, merimieslähetys, Suomen merimieskirkko, Kirkon ulkosuomalaistyö, Merimiespalvelutoimisto; säiliöalukset, M/T Nunnalahti, Suomen Joutsen, Neste; roomalaiskatolinen kirkko, ekumenia, paavit, birgittalaiset; Rooma, Pohjois-Italia, Italia; romaanit, kaunokirjallisuus, tietokirjallisuus.
Kirjan kansien kuvat, esittely ja lisätiedot: http://www.valmiixi.fi/2024/12/tapani-tukiainen-messikallesta.html
| Liite | Koko |
|---|---|
| Messikallesta merimiespapiksi Valmiixi 2024 | 89.54 KB |
Mikähän lienee ollut ensimmäinen Suomen lipun alla seilannut matkustaja-alus, jossa oli evävakaimet? V. 1966 valmistuneessa m/s Fenniassahan niitä ei vielä ollut.
