Juha Ylimaunu: Perämeri. Historiaa, kulttuuria ja luontoa. Atrain & Nord kustannusliike, Kemi. Sivuja 253. ISBN 978-952-315-797-2.

 

Tämä kirja sopii Äänimeren ”Uusia merikirjoja” palstalle, vaikka siinä nimensä mukaisesti on paljon muutakin. Kosolti merkittävää uutta tietoa löytyy merenkulustakin.

 

Allakassa tänään tiistaina 27.1.2026 lukee: ”Holokaustin uhrien muistopäivä”. Muistellaan saksalaisten keskitysleireissä murhattuja juutalaisia. Paljonhan siellä tapettiin muitakin: slaaveja, romaneja, vammaisia, vääräuskoisia, erilaisia. Muistopäivä on rajattu toisen maailmansodan tapahtumiin, eli ei muistella Stalinin ja Maon toteuttamia kansanmurhia. Tässä ”Perämeri” kirjassa aiheesta kirjoitetaan näin:

 

”Pohjanmaan kansanmurhalle ei ole vertailukohtaa Pohjoismaiden historiassa. Muita kansanmurhia muistetaan Suomessa, mutta ei omaa historiaa. Meillä vainojen uhrien muistopäivä muutettiin EU:n suosituksesta tammikuussa 2024 holokaustin uhrien muistopäiväksi… Tällä poliittisesti suunnatulla ja uudella nimeämisellä häivytetään ihmisten muistista muut kansanmurhat kuten Stalinin vainoissa Neuvostoliitossa menehtyneet miljoonat ihmiset… Suomessa olisi perusteltua nimetä päivä uudelleen Isovihan kansanmurhan mustiopäiväksi.”

 

Isonvihan kansamurhassa oli aloitteellinen Venäjän tsaari Pietari Suuri, jonka tärkeimpiä huvituksia oli ihmisten kiduttaminen ja tappaminen. Valloitettuaan Ruotsin koko itäisen alueen eli nykyisen Suomen, hän määräsi Pohjanmaan osalta:”rannikko pitää hävittää kymmenen peninkulman leveydeltä autioksi... nuoret on otettava orjiksi ja aikuiset tapettava”. Tämänhän venäläiset olivat oppineet ollessaan vuosisatoja mongolien vasalleina: tappaminen tehtiin hitaasti ja tuskallisesti, kuten työntämällä eläviä ihmisiä uuneihin tai vaikkapa pilkkomalla ruumiinjäsen kerrallaan tai...

 

Venäjälle joutui orjaksi lähes 30 000 asukasta. Rakenteilla ollut Pietarin kaupunki on noussut orjien ja sotavankien luille. Epäinhimillisyys ja kiduttamisen taito on venäläisillä säilynyt. Siitä nykyisinkin kertovat uutiset kaikkialta, missä venäläiset sotivat.

”Viimeisin jääkausi käynnistyi ilmaston vaiheittain kylmetessä noin 115 000 vuotta sitten. Tätä viimeisintä jääkautta nimitetään Veiksel-jääkaudeksi. Alkuvaiheissa Perämeren seudun ilmasto oli nykyistä viileämpi, koivumetsät vallitsivat... eläimistöön kuuluivat villipeurat ja mammutit.

Muutama vuosisata ennen ajanlaskun alkua nykyisen Suomen mailla puhuttiin saamea. Nykyisen ajanlaskun alettua alkoivat kantasuomen puhujat asuttaa saamelaisten maita. Toistaiseksi ei tunneta ennen saamelaisia aluetta asuttaneita. Heidän sanastoaan ovat jokien nimet Kemi, Vöyri, Kyrö, Ähtävä sekä järvet Inari, Saimaa, Päijänne. Päijänne on tarkoittanut ”vesistön keskusjärvi” ja Kemin merkitys on ollut ”joki”.

 

Geenitutkimus kertoo, että ”valtaosa nykysuomalaisten perimästä on läntistä alkuperää, vaikka kielisukulaisia on vain idässä ja etelässä… Itä- ja länsisuomalaiset eroavat geneettisesti toisistaan enemmän kuin monet keskieurooppalaiset väestöt.”

Ensimmäisissä kartoissa Pohjanlahden pohjoisosa oli nimeltään Kainuunmeri. Merenkurkun ja Ahvenanmaan välissä oli Raumanmeri. Suomen Maantieteellisessä Seurassa keksittiin 1910 uudisnimet Perämeri ja Selkämeri. Edelleenkin virkamiehet ovat ahkeroineet Kainuunmeren alueen nimistön muuttamisessa. Ikimuistoisille asukkaiden käyttämille nimille on räntätty karttoihin uudissanoja, joita karttojen tarvitsijat eivät tunnista. 

 

”Paikannimien muuntelu on paikallisen kulttuuriperinnön hävittämistä ja virkamiesten harjoittamaa kulttuuri-imperialismia.” Ympäri maailman on naureskeltu, kun muuan presidentti halusi puhua Amerikan lahdesta Meksikonlahden sijaan. Helsingin herrat ovat sata vuotta toteuttaneet samaa ilman sen kummempia metelöintejä.

 

Kainuunmeren ranniko tunnettiin nimellä Kainuu, nykyisen Ruotsin puolella Kalix ja Överkalix. Saamelaisille kainulaiset tarkoittivat suomalasia (hämäläisiä/satakuntalaisia), jotka joskus rautakaudella asuttivat silloisen Kainuunmeren rannikot. 

 

Islantilainen oppinut Snorri Sturluson kirjasi 1219 Pohjanlahden nimeksi Helsinglandinlahti. Helsinglantilaiset olivat pohjoisin ruotsia puhuva kansanryhmä Pohjanlahden rannikolla. Heidän pohjoispuolellaan oli Kvenland eli Kainuu… ulottui alueellisesti Pohjanlahden ympärille. Vielä muutama sata vuotta sitten kainulaiset puhuivat länsimurretta verrattuna savolaisiin. Cajan eli Kajan on suomen kielen Kainuusta tullut lainasana venäjän kieleen. Tästä venäläisestä nimestä on tullut nimi Kajaani.

 

Kirjailija opettaa muutakin merkittävää historiaa alueelta:

 

• Haltiat ja muinaisusko elivät pitkään Perämerellä. ”Pyytäjä pyysi, ei ottanut. Ihmisten luontosuhde perustui elämän kunnioitukseen ja eläinten tasavertaisuuteen ihmisen kanssa. Eläimet ja ihmiset olivat samaa elämän kiertokulkua, kuulevia ja ymmärtäviä luontokappalieta.” Tämä animismi on säilynyt kristinuskosta huolimatta. Kristinuskohan julistaa, että jumala loi ihmisen kaiken muun elämän valtiaaksi. Oikeus elämään vietiin niin eläimiltä, kuin vääräuskoisiltakin.

 

• Perämeri Euroopan hylkeenpyynnin ja öljyntuotannon keskuksena. ”Närpiöstä löytynyt grönlanninhylkeen luuranko yhdessä harppuunakärjen kanssa upposi noin 5000 vuotta sitten parinkymmenen kilometrin päähän silloisesta rannikosta… Suomen puoleisen Kainuunmeren asukkaiden kevättalvinen hylkeenpyynti ja hylkeenrasvan keittäminen traaniöljyksi oli massivista, minkä takia Olaus Magnus kartassaan 1539 esitteli Kainuunmeren Euroopan hylkeenpyynnin keskuksena... Kuningas Kustaa Vaasan 1550 säätämä hyljevero mieskohtaisine saalisluetteloineen on erinomainen lähde aiheeseen.”
  
  ”1700-luvulla Itämeren hyljetuotteiden hinta laski Euroopassa, koska Jäämerelle suuntautuneet valaan, mursun ja hylkeiden pyyntiretket laivoilla yleistyivät alentaen traaniöljyn hintaa. Yhdessä kasviöljyjen markkinoille tulon kanssa hinnat laskivat pysyvästi. Itämeren hylkeenpyynti alkoi taantua kotitarvepyynniksi Pohjanlahtea lukuunottamatta”.
  
  Vanha ja uusi Kainuu olivat myös Euroopan suurin tervantuottaja. Löytöretket ja muut sodat kasvattivat kauppa- ja sotalaivastoja. Kaikki ne tarvitsivat tervaa.

 

• Tuhansien purjelaivojen Pohjanmaa. ”Pohjanmaan laivaveistämöillä syntyivät tuhannet puiset purjelaivat, jotka seilasivat kaikilla maailman merillä mukanaan monta sukupolvea merimiehiä. Pohjanmaan kaupunkien kauppiassuvut satakertaistivat omaisuutensa laivoilla ja tervalla.”
  
  ”Pohjanlahden laivanrakennus muuttui merkittävästi Kustaa Vaasan luodessa oman sotalaiavastona vuosina 1521-1567. Pohjoisin laivaston veistämö eli kruununvarvi perustettiin Pietarsaaren pitäjään. Veistämö muodostui useammista pienistä varveista… Toimintaa oli johtamassa Venetsiasta pestattu laivanrakennusmestari...Hollantilaiset suurliikemeihet perustivat 1660-luvuvlla oman varvin Pietarsaaren sataman kupeeseen.” Englantilaistakin oppia saatiin.
  
  ”Pohjanmaan merenkulun kultakausi 1700- ja 1800-luvuilla tarkoitti tuhansia purjealuksia ja tuhansia työpaikkoja usealle sukupolvelle...Vähän käytetystä pohjalaisaluksesta sai usein kaksinkertaisen hinnan Tukholmassa verrattuna rakentamiskustannuksiin.

 

• Lohi – kiistojen, väärennysten ja intohimojen kohde. ”Suomessa valtio pitää omanaan Perämeren ja sen jokien lohenkalastusta ja kalastuspaikkoja. Tämä perustuu asiakirjaan, jonka mukaan talonpoikaissääty olisi Tukholman Valtiopäivillä (Helgeandsholmen) vuonna 1282 luovuttanut lohenkalastuoikeudet meressä ja joissa Ruotsin kruunulle. Ruotsissa historiantutkimus selvitti jo 1860-luvulla, että asiakirja on tökerö väärennös 1500-luvun lopulta. Arvellaan kuningas Juhana III halunneen lohen tuomat rikkaudet itselleen. Ruotsin oikeuslaitos ei tuominnut väärennetyn todisteen perusteella. Lohenkalastuspaikat Ruotsissa ovat edelleen yksityisomistuksessa. Suomen oikeusvaltio hyväksyi todisteeksi väärennöksen.

   

• Ruotsin vallan alla pari sataa vuotta noudatettiin merkantilistista kauppaa. Suomalaiset saivat viedä tuotteitaan ulkomaan vientiin vain Turkuun tai Tukholmaan tukkukauppiaille. Tuottajat saivat tuotteistaan, mitä tukkukauppias suvaitsi maksaa. Tukkukauppias sai vapaasti hinnoitella tuotteensa ulkomaankaupassa. Vasta Venäjän vallan aikana saatiin purettua viimeiset ulkomaankaupan rajoitukset.

 

Lisäksi paljon muuta tästä kirjasta oppii Kainuunmeren luonnosta, eläimistöstä ja asukkaista. Nyky-Suomessa on ollut jo pari vuotta isoviha suomalaista kulttuuria vastaan. Jokainen teko suomalaisen kulttuurin turvaamisen puolesta on tärkeä.