Moottorioppilasaikana 1967 FÅA:n Hesperuksessa työhöni kuului myös konepuolen hyttien ja konekongin siivous. Arkipäivisin petasin oman, neljän moottorimiehen sekä dunkin ja sähkön punkat. Samalla suoritin pienehkön järjestelyn hyteissä.

Konekongin turkki pestiin kolme kertaa viikossa. Kongin turkki oli päällystetty vaaleilla linoleumilaatoilla. Kone- ja täkkikongi yhtyivät ahterikantissa. Laattoja oli yhtymäkohdassa epätasapari, niinpä junkki-Kaitsun (myöhemmin huippuvirassa Helsingin kaupungilla) kanssa sovimme, hänellehän kuului täkkikongin siivous, että pesemme keskimmäisen rivin kahteen kertaan, näin ei jäisi turhia rantuja.

Perjantaina iltapäivällä sekä lauantaina aamupäivällä suoritettiin hyteissä viikkotorppaus ja liinavaatteiden vaihto. Samalla jaoin viikon saippuapalan sekä joka toinen viikko pyykkipulveripaketin.

Ensimmäisellä reissulla emäntänä oli Tyyne Pohjanmaalta. Hän oli reilu emäntä, sain itse hakea liinavaatevarastosta uudet lakanat ja pyyhkeet, joskus jopa muutaman ylimääräisenkin. Jostakin "syystä" hänellä oli tapana ottaa punkassaan "ilmakylpyjä" juuri silloin, kun kävin pyytämässä häneltä liinavaatevaraston avainta. Avain löytyi aina punkan vieressä olevalta yöpöydältä, joten jouduin näkemään kaikki "kalleudet". Tilanne oli ujolle pojalle kauhistuttava, vähintäänkin kiusallinen.

Tyyne oli vikaeeraaja ja seuraavalla reissulla tuli vakituiseksi stuertiksi Ragu Ahvenanmaalta. Tieto kulki, että hänkin piti nuorista pojista. Oh hoh, on tämä meininkiä näissä paateissa, ajattelin.

No, matka jatkui, kuin myös siivoukset. Tuodessani likaista pyykkiä, ensimmäinen kerta uuden stujun aikana, pyysin herralta liinavaatekomeron avainta, sehän ei onnistunutkaan. Hän itse lähti ottamaan vastaan likapyykin, laski jokaisen lakanan ja pyyheliinan, ja näitä vastaan antoi puhtaat liinavaatteet. Itse seisoin kongin puolella, tietoisuus herran mieltymyksistä pelotti.  

Stuertista vielä eräs kertomus: Olimme Algerissa ja tullessamme puoliltaöin laivaan, laivan paikallinen arabiyövahti toivotti hyvät yöt, kysäisten iltamme sujumista kaupungilla. Saatuaan meiltä lyhyet  "very fine"-vastaukset hän naurahtaen totesi:"Chief stuert, no finlandes", samalla hän taputti takapuoltaan. Tähän moottorimies Kake vastasi välittömästi: "Chief stuert, swedish". Näin yritimme säilyttää suomalaisten merimiesten maineen.