Taisi olla vuotta 1968 kun oltiin porukalla äänestetty Nipan Pursiseura lakkoon ja saatiin näin hiukan ylimääräistä vapaata.

Olin silloin EFFOA´n HEROS´ssa puolikkaana ja maattiin Helsingin Jätkässä lakon kourissa.  Kaverini, niinikään Riihimäen kundeja, oli siinä vieressä saman yhtiön vanhassa S/S SIRIUS´ssa matruusina. Siitä sitten illansuussa langongivehkeet päälle ja Stadin yöhön tarkoituksena nauttia lakkopilsneerit. Ensin suuntasimme matkaa voittavat askeleemme vanhaan tuttuun Merenkulkijoiden kulttuuriyhdistykseen, ravintola Kannakseen. Siellä oli tosin jo sen verran moni ehtinyt ennen meitä lekottaa ankkurin, ettei ollut puhettakaan mahtua sisään. Katsastettiin sen jälkeen tietenkin vielä näköalaravintola Salve mutta siellä tilanne oli sama, ylimääräistä jengiä kannettiin jo tukat silmillä Wärtsilän altaan reunalle lepäämään.    

Janon äityessä lähes kestämättömäksi siirryimme kohti keskustaa ja eksyimme Lihapihan (Kaivopiha) kautta silloiseen ravintola Orsoon joka sijaitsi nykyisen hotelli Presidentin vieressä olleessa talossa. Sattumalta siellä oli esiintymässä jo silloin suuri esikuvani Tapio Rautavaara. Ilta alkoi olla jo lopuillaan ja Tapsakin oli pakannut kitaransa penaaliin ja kun oli pois lähdössä kulki siitä meidän pöydän ohi, jolloin en malttanut olla tokaisematta, että vetäisehän Tapsa meille merimiehille oikein reipas merimieslaulu! Tapsa morjesti takaisin ja istahti pokkana pöytään ja kun tarkkaavainen kyyppari oli tuonut taiteilijalle tilaamani paukun, hamuili hän kitaransa esiin ja vetäisi kylmän viileesti syvällä baritonillaan meille, että: "olen meripoika reipas minä Haitista siellä tarvitse ei näytellä raitista......!"  Muutama muukin laulu siinä irtosi ja otettiin muutamia "lakkopilsneereitä" lisää.

Olin rinta kaarella pitkään, kun voin aina kertoa kavereille, että on sitä vietetty iltaa "Reissumiehen" kanssa ihan livenä! Vielä tänäkin päivänä hän kuuluu niihin suomalaisiin, joita arvostan ja jonka filosofiaa pidän esimerkillisenä. Esim. hänen lausumansa: "tärkeintä on, että olet sinut itsesi kanssa" ja " se paras matka oli kuitenkin aina se kotimatka" ovat legendaarisia ja ne kannatta aina pistää korvan taakse!