Eskil Engdal & Kjetil Sæter. Salakalastajien jäljillä. Like 2018. Kääntäjä Jonna Joskitt-Pöyry. Sivuja 333.
333 s.

Tätä tikustelua tarjosin erääseen lehteen kahdeksan vuotta sitten, muttei ollut silloin tarpeellinen.

Norjalaiset toimittajat Eskil Engdal ja Kjetil Sæter olivat jokunen vuosi sitten kirjoittaneet lehtijutun salakalastuksesta. Tarina sai Norjassa niin suuren suosion, että aihe päätettiin laajentaa kirjaksi, joka ilmestyi viime vuonna. Suomenkielellä teosta päästiin lukemaan heti tänä vuonna (2018). Kääntäjä Jonna Joskitt-Pöyry on onnistunut erinomaisesti.

Meillä Suomessa on vuosien mittaan saatu lukea uutisia islantilaisten, japanilaisten ja norjalaisten laittomasta valaanpyynnistä ”tieteellisiä tutkimuksia” varten. Japanilaiset ovat lisäksi saaneet mainetta delfiinien joukkoteurastajina. Tämä kirja kertoo rikollisesta hammaskalan pyynnistä kylmillä ja myrskyisillä Antarktiksen vesillä.

Hammaskala ui syvissä merissä ja saattaa elää 50-vuotiaaksi. Kala kasvaa parimetriseksi ja painaa yli 100 kiloa. Kauan on tiedetty hammaskalan olevan merenelävistä maukkain: kuuluu maistuvan hummerin ja kampasimpukan välimuodolta.

Mittava salakalastus on alkanut kolmisenkymmentä vuotta sitten Etelä-Amerikan vesillä. Sitä mukaa kun jokin valtiovalta on häätänyt troolarit pois alueeltaan, on saalista löydetty muilta vesiltä. Kun kulinaristeille levisi tieto, että hammaskala on häviämässä sukupuuttoon, ravintolamaailma keksi hammaskalalle uuden nimen Chilean seabass ja kaupankäynti jatkui hyvällä omallatunnolla.

Salakalastuksen vuosituotoksi arvioidaan 20 miljardia dollaria. Indonesian vesillä uskotaan uistelevan 5000 laitonta kalastusalusta, joiden saaliin arvoksi mainitaan 5 miljardia dollaria. Hammaskalaa rosvoavan troolarin arvioidaan tuottavan hyvänä vuotena 5 miljoonaa dollaria.

Hammaskalan hävityksen ohessa albatrossit ovat katoamassa meriltä. Kun salakalastaja laskee pitkääsiimaa syötteineen, albatrossit hukkuvat jäätyään kiinni koukkuihin. Kerrotaan jopa 100 000 albatrossia tapetun vuosittain tässä pyynnissä. 

Sea Shepherd Conservation Society (SSCS) on 1977 perustettu meren elämää suojeleva järjestö. Suomessa Greenpeace on tunnettu reippaasta toiminnastaan. Sea Shepherd toimii vielä suoremmin ja tarvittaessa vastaa merielämää tuhoaville rikollisille samalla mitalla.

Kirja kertoo Sea Shepherd organisaation BOB BARKER aluksen seurantamatkasta THUNDER salakalastustroolarin vanavedessä 110 vuorokauden ajan. Toistaiseksi 110 vuorokautta laivajahtia on maailmanennätys. 

BOB BARKER on alunperin 1950 valmistunut norjalainen troolari POL XIV. THUNDER on Norjassa rakennettu troolari, 20 vuotta nuorempi, alunperin färsaarelainen VESTURVON. Sittemmin nimiä on kertynyt melkoisesti: ARCTIC RANGER, RUBIN, TYPHOON 1, KUKO, MING NO. 5, WUHAN NO.4, THUNDER. Lippuvaltio on muuttunut tarpeen mukaan, koska väärennettyjä rekisteröintidokumentteja on ollut puurissa tarpeen mukaan. Laivan nimi on vaihdettu nopeasti kääntämällä ahterissa roikkuva puulevy ympäri.

Sea Shepherd etsii tietolähteidensä ja laivojensa avulla laittomia kalastajia ympäri maapallon. Tavoitteena on estää salakalastus. Nostetaan ylös kymmenien kilometrien verkkojatoja ja siimoja. Ajetaan hengenvaarallisesti kalastus- ja huoltoalusten väliin, jolloin bunkraus ja proviantinsiirto on mahdotonta. Yritetään saada troolarit palaamaan satamiin toiveissa, että viranomaiset voisivat puuttua laittomaan kalastukseen.

Kuten maissa, on merelläkin ongelmana, että viranomaisten toimivaltaa on rajoitettu monenlaisin direktiivein. On useita edunvalvontayhdistyksiä, kansainvälisiä liittoja, poliisi, Interpol, merivartiosto, laivasto, tulli, satamaviranomaiset, jotka tietävät rosvolaivoista, mutta joiden puuttuminen rikolliseen toimintaan on lainsäädännöllä kahlittu. Rosvojen puuhia eivät kahlitse mitkään direktiivit. ”Hyvät” joutuvat syytteeseen, jos ovat yrittäneet valvoa lakeja jonkin direktiivin vastaisesti.

Niin maalla kuin merelläkin menestyvän rikollisuuden edellytyksenä on riittävä korruptio. Lahjotaan viranomaisia, rekisterinpitäjiä, vakuutusyhtiöitä, rahoittajia ja muita asianosaisia. Jos jossain on saatu laiton kalastaja haaviin, löytyy vapautukseen riittävästi rahaa. Jos jossain saadaan tuomio aikaiseksi, ei sakkoja tarvitse maksaa, eikä linnatuomioita istua. Joissakin maissa laivarekisterit on ulkoistettu yksityisille yrityksille, jotka rekisteröivät mitä tahansa sopivasta maksusta.

Troolarien suosima rekisterin pitäjä on Mongolian Ulan Batorissa. Jos salakalastaja on pidätetty johonkin satamaan, viranomainen joutuu odottelemaan kuukausia kyselyynsä rekisterinpitäjältä, joka ei välttämättä ole ymmärtänyt kysymystä. Jos vastaus tiedusteluihin joskus saadaan, on kalapaatti jo jonkin muun yhtä osaamattoman valtion rekisterissä.

Ihmiskauppa eli orjuus on käytössä troolareiden miehityksissä. Köyhistä maista kurjista oloista houkutellaan muhkeilla eduilla miehistöä. Autoritääriset valtiot kauppaavat kansalaisiaan laivojen omistajille. Valtio takaa, ettei seuraamuksia koidu työntekijöiden epäinhimillisestä kohtelusta. Jos kalastusmatkalla kuolo korjaa, ei perään kysellä. 

Troolari THUNDERin omistus selviää vasta kirjan lopulla. Hammaskalan laitonta pyyntiä organisoidaan Espanjan Galiciasta useiden kunnioitettujen sukujen voimin. Perheillä on arvostettuja liikeyrityksiä, jotka saavat laillisille pisneksilleen miljoonittain valtion ja EU:n tukia. Rikollinen kalastusraha kierrätetään ympäri maailmaa. Toki rosvoperheet ovat syvästi uskovaista kirkkokansaa lahjoittaen niin seurakunnalle, kuin hyväntekeväisyyteenkin.

Kirjassa seurataan 110 päivän takaa-ajon aikana elämää BOB BARKERilla, kuin myös jossain määrin rosvotroolari THUNDERilla. Pidempäänkin takaa-ajoon olisi resursseja, kun proviantti riittäisi kahdeksi vuodeksi. Paljon muuta salakalastukseen liittyväää kerrotaan merimatkan ohessa. Tosin jäi epäselväksi, mitä on laillinen hammaskalan pyynti.

Monia laivoja kirjassa mainitaan. Pientä herätyskelloa kilkuttaa reefer SUNNY JANE, joka keräsi Barentsin mereltä kaliningradilaisilta troolareilta luvatonta tonnikalasaalista. Viranomaisten havainnot laittomuuksista estivät reeferin pääsyn useimpiin Euroopan satamiin. Lopulta SUNNY JANE ankkuroitui Espanjan Galician Ria de Arousa jokisuistoon Venäläinen 13 hengen laivaporukka oli rahaton. Ei ollut bunkkeria, eikä provianttia. Oli 600 tonnia laitonta tonnikalaa. Viimeistä palkanmaksua ei enää muistettukaan. Entinen Gustaf Eriksonin Uudessakaupungissa rakennettu FISKÖ (2) hylättiin Ribeiran satamaan, missä se ylösmakasi kolme vuotta ennen romutustaan. 

Lue FISKÖ historia ja katso kuvia:
https://www.aanimeri.fi/piwigo/index.php?/category/53

Kun tämän kirjoittaja on nuoruudessaan tienannut omakotitalon hintaa rahtilaivolla ymmärtää, että pikkuiset troolarit ja reeferit ovat oma erilainen maailmansa. Kirjan laivoilla kalastuspäällikkö on lenkki omistajan ja laivan välillä ja määrää laivan kulusta. Kovin moni ei laivan omistajaa tiedäkään. Troolarin päällikkö on se joka naulataan ristille, jos laiva sattuu jäämään kiinni. Muu miehistö jätetään heitteille.

Jotkin asiat jäivät mietityttämään. Jos kalastajat ajavat kuuden solmun nopeudella, kuinka matkaa vuorokaudessa taittuu 200 mailia? Välillä tutka näyttää maksimissaan 12 mailia, välillä 20 mailia. Joskus hyvässä säässä jokin alus lähestyy kalapaattia ja havaitaan vasta kolmen mailin päästä. Ja tokihan entistä kipinää häritsee simplex radiopuhelinliikenteessä jokaisen puhevuoron vaihdon jälkeen sanottu ”loppu”.  

Kalastus on levinnyt kaikille merille. Mittavan ylikalastuksen vuoksi kaupallisesti tärkeimpien kalakantojen arvellaan romahtavan lähivuosina. 

Kirjaa lukee hyvillä mielin siltä osin, että maailmassa löytyy vapaaehtoisia suojelemaan sukupuuttoon tapettavia vedeneläviä. Samalla tulee tuumineeksi, mitenkä meillä direktiivien Suomessa? 

Suomen kaloista 12 on luokiteltu uhanalaisiksi. Kuitenkin niitä saa lain mukaan pyytää. Suomen tunnetuista eliölajeista uhanalaisiksi on arvioitu 2247. Tärkeimpiä uhanalaisuuden syitä ovat rakentaminen, sellumetsänhoito, soiden ojitus, vesien rehevöityminen. Kaikki laissa sallittua tuhoamista, minkä estäminen on lain vastaista. Suomessakin on pieni joukko rohkeita ihmisiä, jotka pyrkivät suojelemaan luonnon ja sen elämän säilymistä jälkipolville jopa rangaistusten uhalla.