Nimimerkki "Tulitikkupuntin kirjaaja" merkinnyt muistiin oheisen:
Vanhanajan siiffien kielitaito on aluksissa ollut yleisenä naurun aiheena. Kerrotaan juttua, että siiffi tilasi 200 litraa öljyä, niin tulikin 200 metriä kettinkiä.
Mutta tämä juttu on tosi. Aluksessa oli roskanpolttouuni eli krematorio. Uunin kyljessä ollut öljypoltin oli ajat sitten siirretty syrjään ja roskat sytytettiin tulitikuilla. Tikut olivat loppumassa, niinpä kirjoitimme tilausvihkoon "puntti tulitikkuja". Laiva oli menossa Rotterdamiin, joten siiffin piti tehdä tilaukset englanniksi.
Rotiksessa käytiin ja proviantti sekä konetarvikkeet toimitettiin laivaan. Konetarvikkeiden joukosta tulitikkupunttia ei kuitenkaan löytynyt. Laiva lähti ulos ja jäimme ilman tulitikkuja, niin luulimme. Laivan stuju ilmoitteli, että kuivaproviantin turkilla on kaksi laatikkoa, jotka eivät kuulu heille. No, eipä muuta kuin tarkastamaan paketit. Ensimmäinen paketti avattiin ja kas kummaa sieltä tulitikut löytyivät, peräti 50 punttia ja toisessa paketissa samanverran.
Siiffi ei ollut tiennyt, mikä puntti on englanniksi, joten hän pisti "case" ja oli kerrankin reilulla päällä ajatellen kylläkai me nyt kaksi punttia voidaan tilata.
Tulitikkupuntin kirjaaja
- Lisää uusi kommentti
- 61 katselukertaa
Toinen kirjaaja
Vähän samanlaisia tapauksia lintulaivassa 80 luvun alussa.
Shiiffi (nyttemin jo edesmennyt,rauha hänen muistolleen) tilasi pelastusveneiden moottoreissa käytettäviä
starttipatruunoita hyvinkin riittoisasti.
-Ajatellaanpa,että koekäytettään kaksi moottoria kerran viikossa,se tekee sataneljä starttia vuodessa. 8000:lla patruunalla onnistuu jo 76 vuoden startit.
Toisessa tapauksessa tuli akselikytkimen puoleinen pääkoneen
pääty. On ne saksassa mahtaneet miettiä mitä siellä puuhataan. Hämäräksi jäi missä kohtaa kielitaitoa olisi kannattanut petrata.
Ps. tilaaja ei ollut Rantasen Pekka, joka käsittääkseni on vielä elossa, ja voi toivottavasti hyvin.
Tilauksista merelle
Eräässä öljy-yhtiössä oli konetarkastaja, joka tunnettiin varaosa-W:nä. Hän oli tarkan markan miehiä. Yhtiön alus oli Cape`n ulkopuolella matkalla Eurooppaan. Koneessa tarvittiin mm. ruuvimeisseliä, sellaista normaalia kokoa olevaa. Asiasta käytiin puolen tunnin HF-keskutelu; "Pitääkö sen olla iso vai pieni..?" Seuraavassa satamassa tuli yksi miniatyyri ja toinen varsinainen maxi-meisseli, oikea jööti!
Tulitikkutilaus
Sattuihan noita mokia urani alussa minullekin. Aloittelin perämiesurani melkoisen heti merikoulun jälkeen G. Eriksonin reefereissä kakkosena, jolle kuului ulosvientiasiat silloin. Ensimmäinen mokani oli Saarilla Las Palmasissa, kun tilasin jengille tavaraa ja erehdyin kipparin privaatti-listan kanssa. Enkä uskaltanut nuorena kloppina mennä kysymään ukolta itseltään. Hän oli "liemiruokien vannoutuneena ystävänä" tilannut itselleen myös juoppojen vatsalääkettä eli Fernet Brancaa, muttei kai kehdannut tilata mokomaa redarin laskuun (vaikka kyllä hänen dieettinsä tunnettiin Oolannissa asti) vaan antoi mulle. Luin hänen listaltaan 36 fls (eli flaskor), kun oikea tulkinta olisi ollut 3 btls (bottles). Naurattaa vieläkin, kun matruusi leidareilla keissejä kantaessaan mutisi itsekseen:"Onpa juoppoa sakkia täällä!" No, se sitten sovittiin kyllä, kun otin itsellenikin yhden 12 pullon keissin. Vaan sinne jäivät koskemattomana, kun läksin paatilta.
Siitä tunnettuisuutta kuvaa myöhempi, vuosia myöhempi juttu, kun kerran Turun kadulla tuli muutama tuttu Eriksonin mies vastaan. Siinä kuulumisia vaihdellessa kysäisin myös, että miten Ullella menee. Vastaus kuului tietäväisenä: "Ulle on kuivumassa!" Eli olisi se kippari silloin voinut ottaa tilaukseni myös melkoisen ilkeänä vihjailuna... Capt. I. Laaksonen, Sevilla.