Syksyllä 1973 ajoimme tankkipaatin telakalle Curacaoon. Kun ei joka ilta viitsitty lähteä maata tallaamaan, vietettiin iltaa kipinän kuistilla. Kipinä majaili pasiseerihytissä, mikä oli styyrpuurin puolella heti salongista ahteriin päin. Hytissä oli sopivalla hollilla venttiili, jonka kautta hyvin kuistilta ylettyi ottamaan jääkaapista juomista. Jääkaappejahan ei firman puolesta asuinhyteissä ollut, mutta moniin oli porukka ostanut itse käytettyjä laitteita. Ulkokuisti oli umpinainen fööriin päin, joten oli tuulensuojainen paikka.
Kylmät kaljapurkit kourassa oli hyvä nojata reelinkiin ja seurata telakan iltavuoron askareita. Erityinen suosikkimme oli suurikokoinen neekeri (siihen aikaan suomen kielen virallinen sana kuvaamaan tummaihoista ihmistä - myöhemminhän jenkit senkin pilasivat), joka teki isolla lekalla milloin mitäkin takomishommaa, että tuli leiskui ja kipinät sinkoilivat. Vähitellen keräännyttiinkin vain silloin iltakuistille, kun tämä musta mies oli hommissa. Kilvan kehuttiin miehen työtahtia, pidettiin melkein suomalaisen veroisena.
Merimiesjutussani ulosvientiä muistelen mm. tätä laivaa, missä ulosviennin hoito oli kipinän kontolla. Ransuuni oli tiukka: pullo tai keissi viikossa. Ransuuni ei koskenut slabin hoitajaa, joten kulutus oli melkoinen, kun kyläilijöitä hytissä ja kuistilla riitti.
Kuivatelakassa ei laivan vesijohdot eikä vessat toimineet, joten asiolle piti tallustaa maihin. Telakan rakennuksessa oli erikseen päällystön ja miehistön vessat. Toinen päällystön kopeista oli sellainen, että kun oli sieltä valmis poistumaan ja veti pöntön huuhteluketjusta, kaikki viemäriin tarkoitettu levisi lattialle. Kopissa oli betoninen lattia ja reunat vähän korkeammalla. Aika nopeasti ensimmäisellä kerralla siirteli kenkänsä näille reunoille. Toisella kertaa osasi käyttää viereistä koppia. Jäi vähän mysteeriksi, oliko telakalla joku siivoja stby puhdistamaan lattian, kun aika moni oli kokenut saman hämmästyksen siistiin koppiin ensimmäistä kertaa mentyään.
- Lisää uusi kommentti
- 28 katselukertaa
Wc käyttäytymisestä
Eipä ollut kiva Kielin HW-telakankaan vessan pytyille istahtaa. Telakassa samaan aikaan huollettavana olleen turkkilaisaluksen porukka suoritti pytyillä ns. kyykkypaskat. Istuinrengas oli jalanjäljistä ja jätöksistä sellaisessa kunnossa, että päätimme jo ottaa omat istuinrenkaat mukaan. Asia korjaantui telakan toimesta siten, että koppiin ilmestyi ohje miten toimitus pytyllä suoritetaan. K.H.
Hävettää vieläkin
Iltaa istuttiin Campo alegrella minne ei ollut pitkä taksimatka telakalta. Yksi porukasta lähti hoitoa saamaan. Kohta juoksee takaisin ja pihalla huutaa että äkiä kaikki taksiin. Etelän maissa oli totuttu että parempi tehdä eikä kysellä. Taksissa tämä huutaja sitten alkaa nauraa että kun tyttö meni pesulle hän tempaisi housunsa ja muut tavaransa ja livahti ulos maksamatta. Kuvitteli tehneensä oikein hyvän pilan. Minua on tämä jäänyt vielä vuosien taakse hävettämään, ettei ollut silloin kanttia käskeä taksia ajamaan takaisin ja maksattaa saadusta palvelusta,
Hämmästyttävää
Hämmästyttävää ja ihailtavaa, että kun nykyisin kaikki on pelkkää waalroosia, joku pystyy häpeämään vääryyttä. Vääryyttä, mikä on tapahtunut kauan sitten ja minkä joku muu on tehnyt.
Joskus aikanaan laivaväen tärkein arvo oli rehellisyys. Ei varastettu eikä lukkoja suvaittu. Jo 70 - 80 luvulla oli laivoja, missä oli parempi pitää arvoesineensä lukon takana. Ehkäpä jos varastaa maissa jättämällä saamansa palvelun maksamatta, varastaa myös laivassa.
Tuo waalroosimaisuus on levinnyt kirkkoonkin: seurakunta pelasi pörssissä ja hävisi haltuunsa uskotun testamentin varoja. Testamentin tuotto oli tarkoitettu vähävaraisille vanhuksille, jotka jäivät pörssikeinottelun vuoksi avustuksetta. Keinottelijat kylläkin nostivat vuosittain tuhansien eurojen "testamentinhoitopalkkiot".
Erosin kirkosta, kunen arvosta seurakunnan edustamia waalroos-arvoja. Liityin Merimieskirkon tukijaksi. Veppiosoite www.merimieskirkko.fi
HVK ennustaa myrskyä
Ei kai tuossa ole mitään häpeämistä, asiassa on sellainenkin kääntöpuoli että jos maksu olis suoritettu etukäteen niin luultavasti asiakas olis tullut vastaanotolta korkokengän kuva ahterissa
ja housut perässä, silloin hävettäis vielä enemmän.
Nimimimerkki "kokemusta on "
Käymäläkulttuuria
Olimme Tramontanan kanssa Valparaisossa. Läksin messityttö Raijan kanssa olusille johonkin rantasappiin. Jossain vaiheessa hänelle tuli asiaa veskiin. Kyyppari näytti erästä ovea. Pienen hetken kuluttua tyttö tuli silmät pyöreinä takaisin pöytään. Komerossa ei kuulemma ollut muuta kuin reikä betonilattiassa ja sen molemmin puolin maalattu jalankuvat osoittamaan mihin asettua kyykistelemään. Hätä oli mennyt sen sileän tien ohi, kuulemma jaksaisi kyllä odottaa, että pääsee laivalla kunnon toilettiin. Toinen huussijuttu tulee mieleen Koreasta. Busanin Texas Streetillä asuskelin vapaa-ajat yhden pimun yksiössä baarin yläpuolella. Muistan vielä kapakan nimenkin, Town House. Siellä joutui käyttämään baarin yleistä vessaa. Pönttö oli jo keksitty ja huuhtomasäiliö. Viemäröinti taisi puuttua, koska pönttö oli aina piripintaa myöten täynnä. Siellä isomman asian toimittaminen vaati jo jonglöörin taitoja, seisaallaan piti homma toteuttaa. Kun huomautin tytölle asiasta, hän sanoi systeemin olleen aina tuollainen, "kyllä siihen tottuu".
Kolmas huusijuttu Koreasta Inchonista
Altaano lossasi viljalastia Inchonissa Etelä Koreassa alkuvuonna 1978. Maan tavan mukaan lastin lossaaminen kesti pitkähkön rupeaman. Lisäksi henkilökunnan hyvinvointiin vaikutti alueelle määrätty ulkonaliikkumiskielto, joka alkoi puoliltaöin jatkuen aamu kuuteen. Useaammallakin henkilökunnan jäsenellä yökortteeripaikaksi valikoitui huoneisto paikallisen vihannaskaupan yläkerrasta. Vihanneskauppa oli laajentanut liiketoimiontaansa myös jalkakäytävälle ja myyntipöydät oli katettu aaltopellistä tehdyllä lipalla. Yläkerran huoneistoissa ei ollut vessoja ja alakerran kauppa oli öisin kiinni, joten kostean illan jälkeen öiseen hätään oli keksittävä muita ratkaisuja. Tyttöystävien mielestä asiassa ei ollut mitään ongelmaa. Jos oli pienempi hätä, niin tarpeet suoritettiin suoraan ulos yläkerran ikkunasta, tosin alapuolen aaltopelti piti pirunmoista meteliä. Isompaan hätään ratkaisu oli jo hieman monimutkaisempi. Tyttö toi keskelle lattiaa toisesta päästään kokonaan avatun KokaKola purkin ja kehoitti kyykistymään sen päälle itse siirtyen lattialla maaten ohjaamaan purkkia oikealle hollille. Hätä keinot keksii ja kaikki onnistuu. Tosinn muistelen, että eräällä isokokoisella matruusilla oli hieman vaikeuksia.
Hieno tarina. Itse en ole
Hieno tarina. Itse en ole käynyt Curacaolla, mutta olisi hienoa sinne joskus päästä.
Terveisin Ormax