TORNADOn jobi (osa15) - kotiin

Lähettänyt TimoSylvänne Pe, 16.12.2022 - 20:24

Curaçao ei ollut Suomessa maalaisille tuttu nimi 50 vuotta sitten. Venezuelan rannikon edustalla olevat kolme saarta Aruba, Bonaire ja Curaçao muodostivat tuolloin Alankomaiden Antillit. Vaikka öljypisnes oli merikittävää, kasvoi matkailu voimakkaasti. Nykyisin suomalaisissa matkailumainoksissa erityisesti Aruba näkyy olevan suosittu.
Tankkilaivaporukoille saaret olivat tuttuja. Vaasa Linen laivat bunkrasivat Aruballa matkallaan länsikustille. Suomen ensimmäiset mukavuuslippulaivat ABHA ja BURAIDAH oli liputettu Alankomaiden Antilleille kotisatamanaan Curaçaon Willemstad. Laivat rakensi Rauma Repola vuosina 1977 ja 1978 YIT:n Saudi-Arabian liikenteeseen. Vielä edellisellä vuosikymmenellä Suomi oli mukavuuslippumaa, johon Ruotsista liputettiin vanhoja rahtihöyryjä.

Moottoritankkilaiva TORNADO ajoi Jalmarin päivänä 1973 Willemstadin kuivatelakkaan vuosittaista remonttia varten. Ikäviä oli laivaväelle telakoinnit. Meteliä, törkyä, maalinkatkua, vierasta väkeä, vedet ja viemärit suljettu. Karibian lämmössä ei sentään tarvinnut palella.

Aika kauas kuivatelakan päähän sai marssia vessaan ja suihkuun. Ei ollut miesten ja naisten vessoja. Oli päällystön ja miehistön vessat ja suihkut. Päällystön toiletissa oli kolme erillistä kopperoa. Ensimmäisellä käynnillä oppi, että keskimmäinen pönttö syyti sisältönsä lattialla, kun narusta veti.

Täkkikolmosemme oli touhukas eläkeikäinen mies. Messissä lähes joka aterialla tai kahvilla hänellä oli selostettavana jotakin kahinaa telakkaväen kanssa. Suurin tropelli oli, kun telakkaväki alkoi hiivaamaan ankkurikettinkiä ylös laivaan ja kolmonen koitti panna vastaan. Ei siinä vanhuksen - eikä nuorukaistenkaan - hauikset olisi riittäneet nostamaan edes yhtä ketjun lenkkiä. Vanha merenkulkija ei pystynyt oppimaan asioiden hoitoa virkatietä pitkin.

Oli kolmosella paljon muutakin juttua. Kuten ruokapöytätarinana marjareissulla iskenyt ripuli, jolloin muun ohessa sammalmättäälle purkautui metrikaupalla lapamatoa. Puoliso oli ollut apuna kiskomassa.

Campo Alegre – Iloinen Leiri – lienee saaren maineikkain matkailupaikka. Internetin turistimainokset tietävät, että Campo on maailmankuulu matkailijoiden keskuudessa. Vanhalle armeijan alueelle 70 vuotta sitten rakennettiin mökkikylä, missä ravintolapalveluiden lisäksi pääasiassa nuoriso tarjosi ns. aikuisviihdettä. Näyttäisi korona sulkeneen paikan ja aiheuttaneen konkurssin yrittäjille.

Iltana muutamana olimme kylillä nousemassa taksista, kun väliperämies juosta jolkottaa hätäisenä jonkin nurkan takaa vyöttäen housujaan. ”Äkkiä taksiin ja pois!” Oli opittu, ettei maissa turhia kysellä, kun on kiire.

Telakkaa lähestyessämme perämies selosti hankkiutuneensa aikuisviihdepalveluun. Kun yrittäjä oli siirtynyt sovitun urakan jälkeen suihkuun siistiytymään, kaappasi perämies kamppeensa ja porhalsi maksamatta karkuun. Jo tuolloin taksissa ajattelin, että pitää kääntyä takaisin ja käydä hoitamassa maksu korkojen kanssa. Vaikka eipä olisi ollut mitenkään mahdollista tietää, ketä oli huijattu. Vielä viidenkymmenen vuoden jälkeenkin on tapaus murehdittanut. Kuten huomaatte.

Ehkei nykypäivän suomalainen moista huijausta pidä ihmeellisenä. Eihän ole kuin muutama vuosi siitä, kun eräs Suomen suurimmista yrityksistä halusi yksipuolisesti alentaa henkilöstönsä palkkoja puoleen. Perusteluiksi keksittiin perättömät väitteet kilpailevan firman palkkatasosta. Yritysjohto halusi pienten palkkojen alennuksilla varmistaa itselleen suuret bonukset.

Muutama vuosi aiemmin ns. SOS-hallitus aloitti kautensa kiristämällä kaikilta palkansaajilta palkan ja muiden etujen alennuksia. Silloinkaan perusteet eivät pitäneet paikkaansa.

Historioitsija ja professori Yuval Noah Harari on kirjoissaan todennut Homo Sapiensista, eli meistä nykyihmisistä:

"Uskoo mielellään pötypuheita”. Siitäpä usein seuraa, että mieluusti halutaan sahata naapurin heikompaa oksaa huomaamatta omankin oksan huteroituvan.

Merenkulkijoilla oli neljä ammattiliittoa ja jokaisella erillinen työehtosopimuksensa. Jos varustamo tai päällikkö pyrki toteuttamaan omia yksipuolisia käytäntöjään, välitettiin viestiä ammattiliitoille ottaa yhteyttä varustamon johtoon. Yleensä sillä tasolla ymmärrettiin, tuleeko yhtiön tienesti siitä, että laivat kulkevat vai siitä, että laivaväeltä saadaan pihistetyksi sovittuja korvauksia.

Curaçaon kuivatelakan laiturilla oli iso korjaushalli. Avoimella ovella hehkui sepän ahjo muine kalustoineen. Joskus iltaisin jäätiin kipinän ulkoterassille seuraamaan töiden sujumista pajalla. Kuten kaikkialla maailmassa tiedetään, me suomalaisethan olemme kovia työmiehiä, joille muut eivät pärjää. Pajalla oli iltavuorossa isokokoinen musta mies, jolle jopa laivamme koneporukka antoi tunnustusta hikisestä uurastuksesta. Monta kaljapurkkia katsojilta ehti tyhjentyä sinä aikana, kun seppä taukoamatta takoi jotakin kapistusta.

Viikko oli vierähtänyt telakassa kun saapui seuraajani. Lentolippuni kotimaahan ei ollut vielä samalle päivälle, joten oli harvinaista herkkua päästä pitämään nokkakusoa toisen radiosähköttäjän kanssa. Jos koneporukka vapaa-ajallaan haalasi ja teki muuta koneremonttia, niin kyllä kollegan kanssa melkoisesti puhuttiin radiokeleistä ja sähkötysyhteyksistä maailman eri rantaradioihin.

Hilkan päivänä iltapäivällä tuli meklarin autokuski kuskaamaan lentokentälle. Yksin ei tarvinnut matkata, kun Suomeen oli lähdössä myös moottorimies. Lentokentän terminaali oli täynnä jenkkituristeja. Enempi vähempi punoittavaa väkeä. Joillakin laastarilla peiteltyjä palovammoja.

Koska oltiin lentoasemalla hyvissä ajoin, ehdotin motorille siirtymistä baarin puolelle. Muuten kävi, muttei käynyt, kun ei hänellä ollut rahaa. Minulla oli dollareita. Leppoisasti kului odotusaikamme oluiden äärellä.

Illansuussa lähti lento, hollantilainen KLM-yhtiön DC-8 merkkinen kone. Ensimmäinen välilasku oli Caracas Venezuelassa. Seuraava Trinidadissa. Sitten hurautettiin veden yli Portugaliin, Espanjaan, Sveitsiin. Kun lopulta saavuttiin Amsterdamiin, oli Finnairin jatkoyhteys jo jyristellyt kohti Helsinkiä.

Koneesta ei matkan aikana päässyt pois edes lentokentillä bunkrauksen aikana. Yhtäjaksoista istumista 23 tuntia. Poislukien muutama vessassakäynti. Vessaan oli lyhyempi matka, kuin telakalla.

Siihen aikaan olivat tulleet muotiin lentokonekaappaukset. Eiköpä meidänkin edessämme koko matkan kälättänyt saunapyyhkeet päässä hulmuten sen näköistä porukkaa, mitä oli nähty lehtien kaapparikuvissa. Onneksi liehuvien kaapujen kätköistä ei pommeja poimittu.

KLM-lentoyhtiö järjesti hotelliyöpymisen, koska Helsinkiin pääsisi jatkamaan vasta seuraavana päivänä. Hotellihuoneessa matkaseuralainen motori pyysi, josko järjestäisin hänelle puhelun kotiin. Meinasin, että puhelut maksavat. Ei ollut maksullisuus este: taskusta löytyi nyrkin kokoinen tukko Amerikan dollareita.

Aimon päivänä laskeuduimme Helsinki-Vantaan lentokentälle, vai mikä sen nimi tuolloin marraskuussa 1973 olikaan. Keskuskatu seitsemään henkilöstöpäällikkö Pentti Ojamiehelle vein postit ja terveiset Karibialta. Illalla lähti lento Kuopioon ja kohta olin kotona.

Jobin kesto 324 päivää ajalla 8.1. - 27.11.1973

Jokunen vuosi myöhemmin toisessa laivassa värkkäsin laulun Kuopio Valssi. Saa kuulumaan, kun alla olevaa sinistä riviä klikkaa.

http://www.rautalaiva.fi/musiikki/KuopioValssi.mp4

 

Ilkka Ylikojola (ei varmistettu)

To, 05.01.2023 - 19:43

Koska en pitänyt päiväkirjaa enkä tehnyt muistiinpanoja ovat kertomukseni muistin varassa.
Telakointi oli 70 - luvulla. Olin valvomassa telakointia konetarkastajana. Telakka järjesti auton käyttöni , joka oli puoliautomaallinen kupla - volkkari. Sillä sitten tehtiin matkoja ympäri saarta. Hyvin paljon Camp Alegreen.
Saarella oli ilmasto hyvin kuuma. Otin yhteyttä varustamoon ja pyysin, että minulle ja päällikölle annettaisiin lupa mennä hotelliin viikonlopuksi. Lupa annettiin ja meklari varasi huoneet Hiltton hotellista.
Ruvettiin viettämään viikonloppua. Onnistuimme löytämään tummat tytöt ja kun saavuimme hotellin aulaan hotellin turvamiehet sanoivat, että tytöt eivät pääse huoneisiin. Sitten mietittiin uusi strategia. Huomattiin, että valkoiset miehet ja tummat tytöt eivät sopineet turvamiehille. Niimpä uuteen tyttöjahtiin. Sopivat seuraneidit löytyivät ja turvamiehet eivät reagoineet mitenkään.
Hotellihuoneissa oli pikkupullo automaatit ja käytävällä jääkuutioautomaatti. Viikonloppu meni mukavasti.
Telakointi kesti pitkään ja olosuhteet laivalla eivät olleet hyvät. Oma porukka teki työnsä hyvin vaikka kuumuus oli riesana. Runkoluokitus ja tankkijobit yliperämies hoiti erinomaisesti.
Kun palasin suomeen ja konttoriin rupesin miettimään, että tuleekohan siitä sanomista kun Curacaon meklarilta tulee lasku ja sen myötä Hilttonin lasku. Kukaan ei kuitenkaan tullut asiasta puhumaan.
Ilkka Ylikojola

H. (ei varmistettu)

La, 07.01.2023 - 12:39

Olimme mt Enskerin kanssa Curacossa purkamassa raakaöljylastia, jonka olimme tuoneet Nigerian Bonny-riveriltä. Oli tulossa iso vaihto; noin puolet porukasta oli lähdössä lomille. Eräiden työtörni taisi lähennellä vuotta, ja lomatunnelmat olivat sen mukaiset. Lähtijöinä olivat myös yliperämies ja konepäällikkö, joka oli kumppaniensa(?) kanssa päättänyt viettää iltapäivän ko. jutussa mainitussa "nuorisoleirissä" ja tulla sieltä suoraan lentokentälle KLM:n iltalennolle AMS/HEL. Päälliköllä oli asiasta eri näkemys, kuten myös nautintoaineista joita konepäällikkö oli päivän siinä vaiheessa jo tovin nauttinut. Kuulin seuraavan monologin miitsepistä, ollessani venttiilivahdissa sen ahterikantissa, se siis kuului jopa lastiturbiinien ujelluksen yli;

TÄNNE SE PASSI, - PERKELE! SINULLA EI OLE OIKEUTTA PITÄÄ SITÄ. SE ON HENKILÖKOHTAINEN ASIAKIRJA, SAATANA...! Tämä ei liene ollut ensimmäinen kerta ja tilanne jossa näillä herroilla ja hidalgoilla oli erimielisyyttä. Hän ja kumppaninsa taisivat saada passinsa ja lähtivät kyseiselle "leirille"...Seuraavan kerran näin hänet Curacaon lentokentällä illan suussa. Hän oli sen verran vauhdissa, kuten eräät muutkin, että nykyaikana olisi saarella oleskelu jatkunut. Yliperämies oli raivoissaan. Hän taisi olla jkl matkanjohtajan epäkiitollisessa roolissa. Hiki valui hänen kasvoillaan ja kaljun päälle kammattu tukka roikkui korvilla. Olo sinisessä rippikoulupuvussa oli muutoinkin tukala hänen seuratessaan maailman miehen - konepäällikön - tintturointia ja touhuilua terminaalissa... Vaan taisi se yyliperämies itsekin ottaa ryypyt, muiden lailla, ennenkuin oli koti-Raumalla...?
Mutta se olisi toinen tarina!