You are here

FÅA – SHO - EFFOA

Julkaistu Mepan lehdessä Vapaavahti 4/2020. "Aikajana" Suomen Laivahistoriallinen yhdistys r.y:n lehti Laiva 4/2020. Rami Wirrankoski FÅA:sta Tallink Siljaan.

Hackmanin kauppahuone Viipurista oli rakentamassa Suomen ensimmäistä höyrylaivaa 1833. Viisikymmentä vuotta myöhemmin Hackman & Co oli tekemässä kauppamerenkulun historiaa. Liikemiehet Eugen Wolff ja Wilhelm Hackman olivat saanet valtion lainan ja Helsingissä 23.4.1883 pidetyssä kokouksessa perustettiin Finska Ångfartygs Aktiebolag (FÅA). Varustamon nimeksi vaihtui 1937 Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö – Finska Ångfartygs Aktiebolag (Finland Steamship Co. Ltd.). Vuonna 1976 käyttönimeksi vaihdettiin Effoa ja 1980 viralliseksi nimeksi muutettiin EFFOA-Finska Ångfartygs Ab.

Hackmanilaiset omistivat noin 40% uuden varustamon 120 osakkeesta. Muita osakkaita löytyi Helsingistä, Turusta, Vaasasta. Helsinkiläinen Lars Krogius & Co sijoitti viiden osakkeen verran. Merikapteeni ja valtiopäivämies Lars Thiodolf Krogius oli purjehtinut päällikkönä ympäri maailmaa ja toimi tuolloin Suomen Merikoulun johtajana. Hänet valittiin uuden yrityksen toimeenpanevaksi johtajaksi. Krogiuksen suku oli varustamon johdossa vuoteen 1969.

FÅA:n ensimäiset uudisrakennukset SIRIUS ja ORION höyrysivät jo seuraavana vuonna Etelä-Suomen satamista Hulliin. Kymmenen vuotta aiemmin Wasa-Nordsjö oli aloittanut ensimmäisenä suomalaisena varustamona säännöllisen linjaliikenteen Hulliin. Yhtiöt neuvottelivat keskenään sopimuksen, jolloin yhdeksän päivän välein oli lähtö Helsingistä. Lastina oli puutavara, lankarullat, paperi ja voi. Voin vienti Britanniaan kasvoi niin merkittäväksi, että senaatti myönsi verovaroista kymmenen vuoden tuen FÅA:lle viennin hoitamisesta. Suomalaisten ja venäläisten siirtolaisten muutto Amerikkaan lisääntyi voimakkaasti. Varustamo kuljetti seuraavan 50 vuoden aikana lähes puoli miljoonaa maastamuuttajaa Hulliin. Sieltä siirtolaiset jatkoivat Atlantin laivoilla Amerikkaan.

FÅA tilasi lisää uudisrakennuksia - mm. jäissäkulkua parannettiin merkittävästi - tavoitteena ympärivuotinen liikenne. Uusia reittejä avattiin Lontooseen, Newcastleen, Keski-Eurooppaan, Biskajan rannoille ja Välimerelle asti.

Molemmat maailmansodat aiheuttivat varustamolle suuria menetyksiä. Ensimmäinen maailmansota lopetti tuottoisan siirtolaisliikenteen. Venäjä ja Englanti ottivat yhtiön laivoja omiin kuljetuksiinsa ja näistä kahdeksan upotettiin valtamerillä. Kuuluisa brittiläinen matkustajahöyry RMS LUSITANIA ja 1198 ihmistä upposivat saksalaisen sukellusveneen U 20 torpedoon toukokuussa 1915. Saman sukellusveneen hyökkäyksiin tuhoutuivat muutamaa kuukautta myöhemmin FÅA:n LEO ja RHEA. RHEAn väen sallittiin jättää laivansa pelastusveneillä. LEOn miehistöstä kuoli 11 merenkulkijaa. Lisää menetyksiä koettiin Itämerellä. Keväällä 1918 Suomen satamissa punakaartit kaappasivat yhtiön laivoja. Jotkin näistä tuhottiin. Joillakin laivoilla punaiset pääsivät pakoon Venäjälle. Suomen ja Venäjän rauhansopimuksen mukaisesti kaapattuja laivoja palautettiin 1920-luvun alussa. Kaikki vaativat perusteellisen ja pitkäaikaisen remontin.

Itsenäistyneelle Suomelle FÅA:n laivat olivat merkittävässä roolissa kuljettaen Saksasta jääkäreitä kalustoineen Vaasaan. Matkustajalaiva ARCTURUS toi jääkärien pääjoukon. Muita laivoja olivat CASTOR, MIRA, POSEIDON ja VIRGO.

Toisen maailmansodan vuosina menetettiin toistakymmentä laivaa. Sodan jälkeen Neuvostoliitto - kun ei ollut onnistunut valtausyrityksissään - vaati Suomelta sotakorvauksina 23 FÅA:n laivaa ”täysin varusteltuina”. Sotamenetykset eivät verottaneet osakkaiden kukkaroita. Jos tuhottu laiva oli vakuutettu, korvasi vakuutus. Valtio kustansi sotakorvauslaivojen menetyksiä. Sota-aikana rahdit saattoivat nousta kymmenkertaisiksi. Säästöä tuli palkkakuluissakin: laivaväen palkanmaksu loppui upotukseen. Maihin pelastuneet merenkulkijat saivat omin keinoin yrittää selviytyä läpi sodan vaarojen kotimaahan.

Sodan loputtua varustamo aloitti vilkkaan jälleenrakennuksen, mitä kesti seuraavat neljäkymmentä vuotta. Laivoja tilattiin niin Suomesta, kuin muualtakin Euroopasta, sittemmin myös Japanista ja Koreasta. Yli kymmenen aluksen sarjoja saattoi olla tilauksessa. Suurimmillaan Effoan laivastossa oli yli 70 rahti- ja matkustajalaivaa. Kaikkiaan yhtiön lippua on liehuttanut lähes kolmesataa alusta. Uudisrakennuksissaan yhtiö oli eturivissä kehittämässä lift-on/lift-off, roll-on/roll-off järjestelmiä ja autolauttoja.

Matkustajaliikennettä varten FÅA, Bore Turusta ja Svea Ruotsista perustivat Siljavarustamon Turkuun. Yhtiön nimissä Suomen lipulla ehti olla yhdeksän laivaa, ennen kuin 70-luvun alussa varustamo muutettiin markkinointiyhtiöksi Silja Line. Jäljelläolevat laivat siirrettiin osakkaille. Kymmenisen vuotta myöhemmin Siljan omistajina olivat Effoa ja ruotsalainen Johnsonline, ex Svea.

Effoan korsteenimerkki kaksi valkoista rengasta mustassa savupiipussa oli Suomessa yleisesti tunnettu. Merenkulkijat puhuivat nälkärenkaista. Yhtiön laivojen keulassa oli keltaiset tähdet: provianttisilmät etsivät merestä syötävää. Laivoja seuraavilla lokeilla oli selkärepussa omat eväät. Kuitenkin väki viihtyi varustamossa. Kuvaava on pettyneen konemiehen lausahdus, kun 16 vuoden seilauksen jälkeen laiva myytiin:”Tämän jos olisin tiennyt, en olisi jobia ottanut”.

FÅA:n perustamisen ajoilta liike-elämässä oli käytössä keinot, mistä nykyisinkin voi lehdistä lukea: valtion tuet, kartellit, polkuhinnoittelu, monopoli ja kilpailijoiden ostaminen pois markkinoilta. Kymmeniä kilpailijoiden laivoja siirrettiin FÅA:n lipun alle, tai myytiin saman tien pois. Vasta Euroopan unioni alkoi luoda lainsäädäntöä, mikä tarkoituksena oli suitsia vapaan kilpailun estämistä vapaassa markkinataloudessa.

Effoan rahtilaivat siirrettiin 80-luvun loppupuolella Finnlinesin lipun alle. Keväällä 1990 ilmoitettiin Effoan ja ruotsalaisen Johnson Linen yhdistymisestä. Uusi EffJohn oli maailman suurimpia matkustajalaivavarustamoita, jolla oli tytäryhtiöitä ja matkustajalaivoja ympäri maailmaa.

Alkutaival oli vaikea. Muutama vuosi aiemmin ahvenanmaalainen – aikanaan Suomen suurin – Algot Johanssonin Sally-varustamo oli epäonnistunut matkustajalaivapisneksissään ja joutunut rahoittajapankin hoitoon. Pankki siirsi tappiollisen varustamon Effoalle ja Johnson Linelle. Lisäksi Wärtsilä Meriteollisuus teki konkurssin ja kahden rakenteilla olleen matkustajalaivan hinta lähes kaksinkertaistui. Samaan aikaan poliitikot olivat johtamassa maatamme historian pahinpaan talouslamaan. Muutaman vuoden kuluttua eestiläinen ESTONIA upposi myrskyssä ja Itämeren matkustajaliikenne hyytyi.

Lukuisten yritys- ja matkustajalaivakauppojen ja monien nimenmuutosten jälkeen yhtiön hallinta myytiin vuonna 1999 nimellä Silja amerikkalaslähtöiselle Sea Containers yhtiölle. Kun uutta omistajaa uhkasi konkurssi vuonna 2006, oli seuraava ostaja Tallink Grupp. Yhtiö tunnetaan nykyisin nimellä Tallink Silja Oy. Uutisista voi seurata, millaisia vaikutuksia korona-ajalla on tämän FÅA:n seuraajan menestykseen.

Aikajana Suomen Laivahistoriallinen yhdistys r.y:n lehti Laiva 4/2020. Rami Wirrankoski FÅA:sta Tallink Siljaan.

Katso kuvia Effoan laivoista

 

Lähteet:

Navis Fennica II

Matti Pietikäinen, Bengt Sjöström: The ships of our First Century – The Effoa fleet 1883 – 1983.

Thure Malmberg: Laivoja ja ihmisiä

Ulkomatala-verkkolehti numerot 5/2011 ja 6/2011

Lisää kommentti

Filtered HTML

  • Lines and paragraphs break automatically.
  • Web page addresses and e-mail addresses turn into links automatically.

Plain text

  • No HTML tags allowed.
  • Web page addresses and e-mail addresses turn into links automatically.
  • Lines and paragraphs break automatically.