Väärinkäsityksien välttämiseksi ja tennisväen rauhoittamiseksi teen heti alkuun selväksi, että International Tennis Federation ei mitenkään liity tähän epäammattitaitoiseen journalistiseen ulostulooni.

ITF määrittelee mukavuuslippulaivan seuraavasti:

Mukavuuslippulaiva on alus, joka purjehtii muun maan kuin omistusmaan lipun alla.

Aluksella oleville työntekijöille tämä voi tarkoittaa:

• erittäin alhaiset palkat

• huonot olosuhteet aluksella

• riittämätön ruoka ja puhdas juomavesi

• pitkiä työjaksoja ilman kunnollista lepoa, mikä johtaa stressiin ja väsymykseen

Lipputtamalla laivanvarustajat voivat hyötyä:

• minimaalinen sääntely

• halvat rekisteröintimaksut

• alhainen tai ei lainkaan veroja

• vapaus palkata halpaa työvoimaa maailmanlaajuisilta työmarkkinoilta

Mitä yhteistä on IITEEÄFFÄLLÄ ja Venäjällä? Molemmat esittävät suurta ja voimakasta, mutta kuoren alta paljastuu korruption mädättämä sisus. ITF:n noin 170 jäsenvaltiosta iso osa on köyhiä kehitysmaita, joiden paikalliset tarkastajat ovat helposti ostettavissa. Paljonko saartoja on raportoitu Afrikan rannikkovaltioiden satamista? Saksalaisomisteisien laivojen perässä lukee Mogadishu, mutta Somalia ei ole edes ITF: n kokoamassa mukavien lippujen joukossa. Norjalaiset liehuttavat Singaporen ja Hongkongin lippuja. Kumpikaan ei esiinny luettelossa jne. Kuinka tuo istuu ITF:n mukavuuslipun määritelmään?

Kyproksen lippu on ollut jo neuvostovallan ajoilta lähtien merkittävä venäläisten mukavuuslippu ja Limassol neukkuyhtiöiden bulvaanien toimintakeskus. Tuurasin saudifirmassa (Mideast Shipmanagement) superintendenttiä Dubain toimistolla ja erilaisissa työhön, kuin myös vapaa-aikaan liittyvissä istujaisissa puhuttiin peittelemättä neukkujen Kypros-liittymistä ja ITF:n tarkastajista (jopa niiden oikeilla nimillä), jotka olivat venäläisten talutusnuorassa.

Viimeisten kahden vuoden aikana Venäjä on luonut Kyproksen bulvaanien kautta päivänvaloa kestämättömistä hylkypöntöistä tankkerilaivaston,”shadow fleet”, jonka koosta on erilaisia arvioita liikkuen 600 ja 1000 tankkerin välillä. Iso osa Kyproksen lipun alla. Miehistöinä muun muassa Wagner palkka-armeijan Afrikasta pakottamia ja salakuljettamia ’venepakolaisia’. Näitä aavelaivoja seilaa Itämerellä lähes päivittäin ja ajoittain useita päivässä. Määränpäänä Intia, joka rahoittaa Venäjän sotakoneistoa kansainvälisten sopimusten vastaisesti. Itämerta uhkaa joka päivä megaluokan saastuminen. Miten ITF on toteuttanut peruskirjansa julistuksia näiden ihmisoikeuksista ja turvallisuudesta piittaamattomien rikollisten suhteen?

Allekirjoittanut on seilannut neljässä yhtiössä (PDVSA,Venezuela – MOL,Japani – TEEKAY, Kanada – Mideast Shipmanagement, Saudi Arabia) yhteensä yli 20 vuotta ITF:n nimeämien ”mukavien lippujen” (Bahama, Panama) alla kohtaamatta yhtäkään työntekijään kohdistunutta epäkohtaa, johon ITF:n olisi tarvinnut puuttua.

Oma palkkani moninkertaistui siirtyessäni 90-luvun aussa suomalaisista Venezuelan valtion öljy-yhtiön Panamaan rekisteröityihin laivoihin(Suomen Nestettä vastaava firma). Siiffin suomalainen kuukausipalkka lisineen oli silloin reilu 5000 FIM . Aloituspalkkani Venezuelassa, Hanseatic miehittäjänä ja teknisenä tukena:

Basic Wages 7100,00 DEM ( 1 DEM = 3 FIM ) Peruspalkka 21.300 FIM/kk

Monthly Leave 15 days/mth 4175,00 DEM Lomaraha/kk 12.525 FIM/kk

Insurance Allowance 1250,00 DEM. Vakuutus/kk 3.750 FIM/kk

Total Monthly Wages 12525,00 DEM Kuukausipalkka 37.575,00 FIM

Työnantajan takaama vakuutusturva:

Kuolemaan johtanut tapaturma 600.000 DEM (1,8 miljoonaa FIM)

Pysyvä työkyvyttömyys 1.200.000 DEM (3,6 miljoonaa FIM)

Kirjoitukseni vahvistukseksi Sopimus/palkkanäytteet nähtävissä linkissä: https://www.aanimeri.fi/piwigo/index.php?/category/1992

Palkka nousi kerran vuodessa ilman mitään ennakkoilmoitusta. Ei niistä tarvinnut kenenkään tapella. Joku voi kysyä, että miksi ihmeessä sitten olet vaihtanut aina muutaman vuoden välein työnantajaa? Rehellinen vastaus on, että ahneuttani. Lomalle tultuani kotona odotti nippu faxeja. Kun tuli parempi tarjous isolta ja luotettavalta ”mukavan lipun yhtiöltä”, otin vastaan.

Euron muututtua käteismaksuvaluutaksi vuonna 2002 multipalkat romahtivat, koska taala ja euro tulivat lähes saman arvoisiksi, mutta silti palkat jäivät ja ovat pysyneetkin reilustikin tuplana suomalaisiin verrattuna.

Filpparimiehistöllä ei asiat olleet yhtään huonommin. Omistivat riisiviljelmiä, bussifirmoja, kukkotappelu- ja urheilujoukkueita, hotelleja. Rakensivat taifuuninkestävät tiilimuurilla ympäröidyt kivitalot, joita vartioi aseistetut vartijat. Kotona hääri pari palvelijaa. Vaimot kävivät Pariisissa ostoksilla ja mukulat opiskelivat Amerikan yliopistoissa. Voiko mitenkään verrata suomalaisen matruusin, moottorimiehen tai kokin perheen elintasoon?. ”Mukavat” varustajat olisivat maksaneet enempikin, mutta esimerkiksi Filippiinien ja Vietnamin hallitukset kielsivät korkeammat palkat.

Seuraavaksi kommentoin ITF:n ehdollista (voi…) pelottelulistaa.

HUONOT OLOSUHTEET.

• Asuintilat eivät poikenneet yhdessäkään ”mukavassa laivassa” Nesteen uusimpien laivojen tiloista.

RIITTÄMÄTÖN RUOKA JA PUHDAS JUOMAVESI.

• Taso ei missään tilanteessa ollut suomalaista heikompi. Byssä ja varastot jopa siistimpiä. Pöytiin vaihtui aina illalla seuraavan päivän menu. Yleensä kaksi eri vaihtoehtoa, Oriental ja European joista sai valita mieleisensä. Ja jos nekään eivät houkutelleet, sait esittää oman toivomuksen.

PITKIÄ TYÖJAKSOJA ILMAN KUNNOLLISTA LEPOA, MIKÄ JOHTAA STRESSIIN JA VÄSYMYKSEEN

• Filppareiden yleinen törni oli 10 kk. Palkallista lomaa 2-3 kk. Kun heidän törni alkoi lähestyä loppua, porukka anoi jatkoaikaa. Varustamo kieltäytyi ja näki paljon vaivaa saadakseen porukan ymmärtämään, että kysymys oli turvallisuudesta eikä halusta päästä porukasta eroon.

• Päivittäisiä lepo- ja työaikoja valvottiin vähintäänkin yhtä tiukasti, kuin suomalaisissa laivoissa.

• Turvallisuudesta ei tingitty. Esimerkiksi palo- ja pelastusveneharjoituksissa kellojen pärähdettyä porukan piti ilmestyä kokoontumispaikalle täysissä varusteissa kolmen minuutin sisällä. Ensimmäisestä myöhästymisestä puhuttelu, toisesta päiväkirjamerkintä ja kolmannesta lentolippu.

• Pitkien lomien aikana vikaeerasin suomalaisissa laivoissa. Yhdessäkin laivassa laukaisin palohälytyksen. Porukka valui kokoontumispaikalle kusiluistimissa, sortseihin ja T-paitaan pukeutuneina. Kesti 20 minuuttia viimeisen henkilön saapumiseen paikalle.

• Laivalle tullessa yli kahdeksan tuntia kestävän matkustamisen jälkeen tulija majoitettiin hotelliin ja haettiin seuraavana päivänä levänneenä työmaalle. Saudi-komppaniassa laivalle päin lento business luokassa, koska piti olla freesi kun astui palvelukseen. Kotiin päin lennettiin ekonomiluokassa, mutta lentämistä edelsi aina päivä tai kaksi hotellissa.

• Törnin venytykset tapahtuivat ainoastaan suomalaisissa aluksissa. Ei koskaan ”mukavissa”.

Miksikö ryhdyin tähän vuodatukseen? Minua närästää ITF:n ja varsinkin suomalaisten merenkulkijoiden etuja valvovien liittojen tapa tuoda paljastamiaan epäkohtia julkisuuteen. Asioista huonosti perillä olevan median ulostulot mustamaalaavat moitteettomasti toimivaa enemmistöä laivanvarustamoista. Olen kohdannut henkilökohtaisesti useita nuoria suomalaisia junioriseiloreita, joita olisi kiinnostanut kansainvälistyminen ja sen mukana saavutettavat kehitysmahdollisuudet, mutta ovat suoraan myöntäneet, että ovat pelänneet lähteä, kun ei tiedä minkälaiseen mukavuusyhtiöön joutuu. ITF ei ole koskaan selventänyt (ainakaan tarpeeksi tosissaan) että ongelmia aiheuttaa vain kärpäsen paskan kokoon verrattava rupusakki.

ITF:n tulisi arvioida uudelleen strategiansa ja suunnata kovasti mainostamansa lobbausvoiman lippuvaltioiden rekisteröintikriteereihin, niiden standardisointiin ja jatkuvaan auditointiin. Silloin karsiutuisi pois Vanuatut ja vastaavat postilaatikkorekisterit. Jäljelle jääneet, samaa standardia noudattavat lippuvaltiot kilpailisivat jollain muulla, kuin työntekijöiden ja turvallisuuden kustannuksella. pelkästään rekisterimaksuillaan, eivät työntekijöiden etujen ja turvallisuuden kustannuksella.

Haiskahtaako utopistiselta???