Lähdin vikaeeraamaan sähkömestarikollegaa Fennicalle 20.9.2005. Lentoreitti oli Hki-Pariisi-Malaga. Malagasta pikku-bussilla La Lineaan hotelliin yöksi ja aamulla kävely Gibraltarin puolelle venevaihtoon, laiva oli redillä. Fennica oli matkalla välimereltä Skotlantiin.

Kaikki meni muuten hyvin, mutta perinteisesti Pariisin kentällä oli noin viiden tunnin odotus. Siinä nesteytettiin koko porukalla. Pääsimme lopulta Malagaan ja bussiin. Tietenkin se nesteytys aiheutti omat ongelmansa, pysähdyimme iltamyöhällä moottoritien varrella olevan huoltamon pihaan ja tyhjensimme itseämme. Suurin osa porukasta suoritti tyhjennyksen siinä auton lähistöllä, mutta minä menin metsän reunaan vähän kauemmaksi. Läksin kävelemään bussille, eikä näkynyt enää kuin perävalot. Elikkä jäin ahteriin kyydistä.

Siinä sitten mietin mitä tehdä, arvelin, että kyllä ne kohta huomaavat puuttumiseni. Siihen tuli nuoripari tankkaamaan, ajattelin että pyydän niitä lähtemään takaa-ajoon. Mutta totesin, että parempi pysyä paikoillaan.

Minulla oli känny mukana, mutta ei kenenkään numeroa, joten herätin konttorin tytön ja pyysin ilmoittamaan, että olen jäänyt pois kyydistä. Hetken päästä känny soi ja joku kokin kaveri soitti Suomesta, että tulevat noutamaan. Kokki oli soittanut kaverilleen Suomeen ja pyytänyt etsimään numeroni ja soittamaan.

Siinä sitten odottelin ja näin kun bussi meni kohti Malagaa torvi soiden. Siellä ei ollut kovin tiheään liittymiä, missä pääsee kääntymään, joten siinä meni jonkun aikaa ennen kuin bussi pääsi kääntymään takaisin Malagan suuntaa ja uudelleen Gibraltarin suuntaan. Siinä sitten vaan odottelin ja kaikki päättyi onnellisesti, noutivat minut ja menimme hotelliin.

Jutun opetus oli se, että en ollut vakio vaihtoporukkaa, vaikka tunsinkin kaikki aiemmin. Mutta kulkuri pärjää, passi, kukkaro ja känny mukana niin ei ole mitään hätää.