Rabaul,New Britain,Australian Papua New Guinea Territorio,nyt oltiin aussien vieraina ja sen huomasi heti rennosta aseenteesta,shortsihousuiset virkailijat ottivat asiat rennosti.Rabaulissa hoidettiin viralliset asiat ja lastauspaikka oli laguuni saaren toisella puolella,josta ei ollut kuin käsin piirretty "spesiaali",aussit kehoittivat meitä rentoutumaan ja tutustumaan Rabauliin, lähteä ehtisi ennen pimeän tuloa,kuljetus maihin oli"on the house".Näin tehtiin,ja seuravana aamuna aloimme lähestyä laguunia,tutkassa alkoi näkyä kaikuja jotka osoittautuivat kalastusaluksiksi ja niiden emälaivaksi johon saimme VHF:llä yhteyden,he ilmoittivat laguunin sisääntulon merkityksi kahdella tyhjällä öljytynnyrillä,näin oli,ja ajoimme sisään heidän toiveidensa mukaan,kun olimme ankkuroineet valmiiksi ajoivat he meidän sivullemme,siin sattui pieni kämmi heille ja ja meidän reelinki sai vähän koilhuja mutta ennenkuin me olimme saaneet satamaklaaria kunnolla tehtyä olivat heidän repairinsa jo korjaamassa vaurioita.Emälaiva oli Japanilainen erittäin hyvin organisoitu ja sain luotua hyvät suhteet heihin,mm.heidän kipinänsä hoiti meidä radioliikenteemme milloin oli tarpeellista,laivassa oli paljon eri alojen ammattilaisia jotka eivät varsinaisesti kuuluneet miehistöön.Eräs sukeltaja,ei laitesukeltaja,oli pyydystänyt suurimman simpukan mitä minä olin koskaan nähnyt,ehkä 50x80 cm,yritin tehdää kauppaa siitä mutta sukeltaja vain naureskeli,minä olin ehkä heppoinen ostajaehdokas,muut kohtelivat tätä miestä kunnioituksella,oli ehkä alansa huippua.

                                Tonnikalojen jäädyttäminen tapahtui niin että saalis pistettiin ensiksi jonkinlaiseen kemikaaliliuokseen jonka jälkeen se stuuvattiin jäärumaan ja sitten edelleen meille,tämä vei aikaa ja alkoi näyttää että lastauksesta tulisi pitkä mutta hätäkös meillä oli.Otettiin joskus Japanilaisten kipparin ja förstin kanssa päiväkaljat ja he kyselivät oli olut hyvää,minä myöntelin ja sen jälkeen hyttini oven eteen ilmestyi joka aamu koppa kaljaa.Mehän olimme aikarahdattuja joten mitään makuuaikoja eikä lastauspäiviä laskettu,mutta alkoi näyttää siltä että tämä lastaus venyisi rahtaajan mukaan turhan pitkäksi,ja rahtaaja alkoi tiedustella halujamme tiettyihin kompromisseihin,lähinnä siten että emälaiva antaisi lastille kemikaalikäsittelyn sitten vähän kuivumisaikaa ja lasti meidän jäädytettäväksi.Minä vihjaisin Japanilaisille että ehkä koppa kaljaa chiiffille voisi edistää asiaa,hän kun oli katsonut vähän vinosti minun saamiani kaljakoppia,neuvottelimme Kippari,chiiffi ja minä asiasta ja päätimme kokeilla yhtä satsia,joka onnistui hyvin,kalat jäätyivät odotusten mukaan mutta sitten oli vielä kustannuskysymys,meillä pyörivät kompurat jatkuvasti.Kippari vaihtoi sähkeitä Tukholman kanssa,Japanilaisten radiolla,ja lopputulos oli se että me jatkoimme lastin jäädyttämistä.

                               Aloimme aavistella timechartauksen loppumista sentähden että näitä kapasiteettivaikeuksia oli ollut ennenkin,laivan ja varastojen sopivuus ei oikein mätsännyt.Ninpä en ollut yllättynyt kun seuraavaksi lossaus-satamaksi ilmoitettiin Cambridge Md,oli tullut aika sanoa hyvästit näille kauniille saarille.Vielä kerran Rabauliin klaaraamaanulos ja sitten Havaijin ja Panaman kautta Valtoihin hiukan tuli haikea olo olivat nämä saaret tehneet suuren vaikutuksen.