Jeddahissa ollessamme ankkurissa koralliriuttojen keskella, ymparillamme oli paljon hylattyja laivoja eri aikakausilta, jotkut puoliupoksissa juuttuneina kiinni koralliriuttoihin. Hyvin omituinen naky. Olisikohan kenellakaan valokuvaa niista.

Aika siella meni mukavasti, kun uimme laivasta vedessa olevalle matalikolle monena paivana simpukoita ja meritahtia poimimaan. Meren pohjasta loysimme ‘merikurkkuja’, sellaisia pehmeita ison kurkun nakoisia mustia mohkaleita, joilla heittelimme toisiamme. Niita kun kasitteli, niin ne muuttuivat liimamaiseksi, mutta oli silti hauskaa.

Eraana paivana joku mainitsi, etta usein, jos laiva on ankkurissa, niin hait oleskelevat laivan pohjan alla. Niin silloin konemies meni konehuoneeseen (shoppaan) ja vaansi lihakoukun, jonka laskimme narulla laivan sivua alas pohjan tasolle. Heti paikalla sielta syoksyi haita, jopa isojakin. Ajattelin etta hyva etteivat napanneet meita, kun olimme jatkuvasti uimassa heidan vieressaan.

Kohta sen jalkeen olikin jo aika lahtea taas ja lahdimme lanteen Punaisen Meren yli Port Sudaniin. Se oli likainen ja meluisa paikka. Siella oli kansainvalinen merimiesklubi, jonka seinalla oli kadonneita merimiesten nimia, oli suomalaisiakin joukossa.

Yksi tapaus muistuu mieleeni, kun tulimme salonkivillen kanssa vesitaksilla pimealla takaisin laivaan, ehka vahan kippurassa. Siina vesitaksissa meille tuli joku sanaharkka, niin siita ville kimpaantui ja hyppasi yli veneen laidan. Vesi oli mustaa pimeassa ja viela hyvanlainen matka laivaan ja rantaan, ainakin puolikilometria. Salonkiville oli pitkaan veden alla, mutta onneksi pullahti pintaan, niin sain hanet vesitaksikuskin kanssa raahattua takaisin veneeseen.

Neljas juttu jatkuu takaisin kohti Eurooppaa. Osa IV

Esa Nieminen, Port Colborne, Kanada. Email:  info@esastudiogallery.com

Katso kuvia Äänimeren RAUNI-albumista