BISNESTÄ :  Tapasin 60 - luvun alussa Teneriffalla nuoren rihkamakauppiaan Pedron, joka kävi laivassa äitinsä kanssa myymässä turistikamaa. Myöhemmin tuli valikoimaan viinat ja tupakat. Kokeneet bisnesmiehet pyysivät minulta rahaa tupakkabisnekseen. Olin silloin messipoika. En nähnyt tupakoita mutta Boniksessa sain rahat yli tuplana. En nähnyt osto - enkä myyntitapahtumaa. Enkä tiennyt mihin tupakat oli jemmattu. Tätä jatkui pari vuotta.

Tuli kevät ja porukka lähti vuosilomalle. Minua pyydettiin bisneksen "sisäpiiriin". Kippari oli täysillä salakuljetusta vastaan. Teneriffalla kaikki perämiehet vartioivat ettei bisnestupakkaa tule laivaan. Petrosta oli kehittynyt kovan luokan bisnesmies. Hän leikkasi tupakkakeissit pitkittäin halki ja tuli veneellä ahteriin. Me vedettiin kastliinalla ruorikoneen venttiileistä tupakkaa niin paljon ettei ruorikonetta näkynyt. Sitten näin ensimmäistä kertaa mihin tupakat jemmataan. Se oli kannattavaa puuhaa. Chesterfield regular keissi (50 kartonkia ) maksoi 56 USD. Boniksen poliisipäällikön poika maksoi 145 USD / keissi. Kun laiva tuli Bonikseen ostajat tulivat heti laivaan. Heillä oli kassi täynnä Argentiinan pesoja. He kyselivät kenellä on tupakkaa. He maksoivat osan etukäteen varmistaakseen ostokset. Yleensä he tulivat hakemaan tupakat viikon päästä. Ei tarvinnut nostaa vastakirjalla palkkarahoja. Kun puolikkaita keissejä lekotettiin kaijalle oli siinä melkoinen meteli yön hiljaisinpina aikoina. Ostajat pelasivat varman päälle. Satamaa vartioivat marinerot. Jokainen marinero sai 10 pesoa /kartonki. Sattui kerran tapaus ettei edes oma porukka päässyt laivaan kun lekotus oli menossa. Siitä tuli sanomista.

Olin ollut kolme vuotta putkeen ilman vuosilomia. Lähdin armeijaan moottorimiehenä. Armeijan jälkeen olin PA. Sain jobin samaan laivaan. Onneksi menimme bunkraamaan Teneriffalle. Petro tuli ja kysyi paljonko laitetaan. Ei ole rahaa sanoin. Ei se ole ongelma. Maksat sitten myöhemmin. Oli se ihme että bisnestupakkaa sain luotolla. Onneksi kaikki meni hyvin ja pääsin taas alkuun.

25 DE MAYO :  (myöh. sinkko ) Tätä katua on pidetty synnin pesänä. Se on kuitenkin vain muutaman korttelin pituinen surkea kadunpätkä. Jos puhutaan synninpesästä niin St. Pauli ja Reeperbahn on kaikilla mittareilla huijareiden ja sutenöörien paratiisi. Suomalaisille merimiehille sinkko - katu ja sen baarit ovat tulleet tutuiks etenkin Sylvia - baarin ansiosta. Hyvät pojat menivät merimieskirkkoon kuulemaan Boniksen viimeiset uutiset. Pahat pojat menivät sinkolle Sylvia - baariin kuulemaan samat uutiset. Uutiset kertoi puhtaalla suomen kielellä aina ihana Cristina. Ja aina muistetaan makeat naurut.

Argentiinassa vaihtui usein hallitukset ja kenraalit olivat vallankahvassa. Poikkeusoloissa syntyi lakeja joita Cristina selvitti merimiehille. Kaduilla kulkeminen oli joskus onglma. Ryhmäkoot oli määrätty. Jos porukkaa oli liikaa ryhmä hajotettiin. Sinkko - kadun kapakat joissa oli naisseuraa olivat poliisien tarkkailussa. Portsareiden tärkein tehtävä oli antaa hälytys valomerkillä. Jos hälytys tuli tarjoiliat herättivät sammuneet vanutupolla jossa oli raakaa ammonjakkia. Se oli varma konsti herättää sammunut.

Sinkon ja Vaimote - kadun kulmassa oli kreikkubaari joka erosi muista "erityispalvelulla". Minulle tuli tavaksi mennä aikaisin nukkumaan ja herätä kolmen aikaan yöllä. Sitten lähdettiin sinkolle koska kapakat suljettiin klo. 4. Aikaisemmin oli sovittu naisen kanssa jatkolle lähtemisestä.

Kerran sattui ikävä tapaus. Olin tulossa selvin päin Texas - baariin. Baarin edessä oli poliisiauto ja takaovi oli auki. Sisällä istui laivan säkäkokki. Kun kysyin mitä sä siellä teet niin samalla minutkin työnnettiin autoon. Poliisiasemalla otettiin pois kaikki ylimääräiset kengännauhoja myöten. Putka oli kylmänkostea ja lähes pimeä. Olimme olleet putkassa 12 tuntia. Kun sitten poliisit tulivat hakemaan oli ohjelmassa papereiden allekirjoitus. Minulle lyötiin eteen toistakymmentä sivua koneella kirjoitettua lehteä. Jokaisen sivun a. lakulmaan piti laittaa allekirjoitus. Yritin lukea mistä on kysymys. Poliisi huusi "rapidamente". Olisi se kiva tietää minkälainen rikollinen olen Argentiinan rikosrekisterissä. Kaikki tavarat ja rahat annettiin takaisin. En pidä sinkko - katua kovin pahana turvallisuuden suhteen . Pahimmat henkirikokset ovat tapahtuneet satama - alueella. Huijaukset ovat pieniä verrattuna esim. St. Paulin tapaiseen synnin pesään.

MENNÄÄN  SYÖMÄÄN : Ajan kuluessa tuli tavaksi käydä syömässä lähes joka ilta. Vakiopaikaksi tuli La Estancia Lavalle - kadulla. Ainoa oikea pihvliha tulee härästä joka syö vain luonnonlaitumella. Asiantuntevat kokit sanovat , että sen näkee lihan rasvan väristä. La Estancialla on oma karja ns. Pampaksella.

Lavalle - kävelykadulla on paljon nähtävää ja hyviä ravintoloita ja baareja. Toinen tapa syödä lounasta on lyöttäytyä yhteen satamaan rahtia tuovien autokuskien kanssa. Puerto Nuevossa oli kymmenittäin vilja-, rehu- ja omenarahtareita. Melkein jokaisessa autossa oli hiiligrilli. Silloin satamassa oli tilaa parkkeerata ja oli myös nurmikenttiä. Kun laivassa oli tärkeimmät työt tehty (esim. männänhaalaus) ei enää ollut mitään kiireitä. Lähdettiin pienellä porukalla "pitkälle lounaalle" viinipullot mukana. Kyseltiin autokuskeilta pääseekö porukkaan. Aina onnistui. Maksettiin pihvit ja grillmestari aloitti työnsä. Pihvit maistuivat ja hauskaa oli. Espanjan kieltä opittiin siinä samalla. Voi niitä aikoja !

Tässä tulee mieleen, että nykyiset merimiehet eivät pääse nauttimaan siitä mitä takavuosina on ollut. Satamat ovat aidattuja ja vartioituja eikä ulkopuoliset pääse satama - alueelle. Ennen Boniksessa sunnuntaina argentinot tulivat katsomaan laivoja perheittäin.                                                                                                                                                                                                                            Hyvää Joulun odotusta !  Ilkka Ylikojola