Kirjoittaja Mariam Naiem, kuvittaneet Julija Vus & Ivan Kypibida. Pitkän sodan lyhyt historia. Suomentanut Eero Balk. Tammi 2025. ”Kirjan teossa ei ole hyödynnetty tekoälyä”. Kuvateos Ukrainan historiasta 800-luvulta nykypäivään. ISBN 978-952-04-7525-3.

Tämän kuvateoksen löysin kirjastosta. On niin selkeä tietoisku, että kävin kirjakaupasta ostamassa oman kappaleen. Siksikin, kun kirjassa lukee:”Tuotto ohjataan Suomen Unicefin kautta lyhentämättömänä Ukrainan lasten hyväksi”.

Kirja kertoo elämästä Ukrainassa venäläisten epäinhimillisen ja järjettömän hyökkäyksen kohteena. Välillä kerrotaan Kiovan ruhtinaskunnan alkuajoista yli tuhat vuotta sitten. Valotetaan parinsadan vuoden takaisia Venäjän valtiaan Katariina Suuren valloituksia nykyisen Ukrainan alueilla. Myös selviää Neuvostoliiton diktaattorin Stalinin toteuttamat nälänhädät ja kansanmurhat. Ukrainan aluehan ei ollut ainoa Neuvostoliiton alueista, missä kansalaiset näännytettiin nälkään tai muuten murhattiin.

Kiovan ruhtinaskunta (Kiovan Rus) oli Euroopan suurin ja vaurain valtio. Mongolien hyökkäys 800 vuotta sitten hajotti Kiovan Rusin. Itäosat jäivät valloittajien verotettaviksi. Kiovan Rusin länsialueet liitettiin Liettuaan, joka laajeni Euroopan suurvallaksi. Liettuan liitto Puolan kanssa säilyi 1700-luvun lopulle asti.

Moskovan ruhtinaskunta syntyi Moskova-joen soisille rannoille jonkin aikaa ennen mongolien hyökkäystä. Mongolit sopivat Moskovan ruhtinaiden kanssa valloitettujen alueiden veronkannosta. Mongolien väkivalta ja epäinhimillinen julmuus juurtui venäläisiin veronkantajiin ja vallanpitäjiin. Mongolien verojen lisäksi ryöstettiin alamaisilta loppuomaisuus ruhtinaskunnan valtiaille ja alue nimettiin suuriruhtinaskunnaksi. Veronkanto mongoleille kesti satoja vuosia. Venäläisten lähteiden mukaan vielä Pietari Suuri maksoi veroja Krimin kaanille. 

Moskovan suuriruhtinaskunnassa ymmärrettiin loisteliaan historian merkitys. Jo kuusisataa vuotta sitten ympäri aluetta perustetuissa luostareissa kirjoitettiin suuriruhtinaita ja sotasankareita ylistäviä kronikoita. Jokainen hallitsija on halunnut oman Eskon puumerkkinsä todistamaan omaa erinomaisuuttaan.

Venäläiset eivät itsekään pidä kunniakkaana valtionsa syntyä mongolien julmina verokarhuina. Mongolitausta halutaan kiistää ja monenlaisin kommervenkein pyritään piirtelemään perintökaavioita Kiovan Rusiin. Olihan siellä oltu kristittyjä yli 1 000 vuotta sitten. Silti toisesta suupielestä venäläiset kyseenalaistavat koko Ukrainan ja ukrainan kielen olemassaolon.

Jos kiinnostaa oppia aiheesta lisää, kannattaa lukea Pekka Lehtosen kirja ”Myyttien ja utopioiden maa. Venäjän historiaa ja aatteita penkomassa”. Kirjoittaja on ollut vankka tosiuskovainen kommunisti. Herätyksen todellisuuteen koettuaan hän on kiinnostunut selvittämään, kuinka asiat ovat oikeasti. Eräs tiivistys aiheesta:”Venäjä on aina perustunut valheelle!”