Takavuosina eräässä valtio-omisteisen öljy-yhtiön suurtankkerissa oli ahvenanmaalainen eli kongolainen päällikkö. Merimieskielellä ”Kongon Oskari”. Miehistön ja päällikön välit olivat tulehtuneet. Tilannetta ei helpottanut se, että päälliköllä oli omituisia tapoja. Hän oli ymmärtänyt päällikön tehtävät väärin.

Satamissa hän päivysti miitsepin ahterikantissa olleessa ns. ”kukkasalongissa” ja kiikaroi innokkaasti gangwayn päähän, odotellen porukoiden maista tuloa. Salamana tämä merimiesurheilijanakin kunnostautunut päällikkö oli täkillä kontraamassa maista tulijoiden kasseja. Löytäessään pullon hän riemuitsi: ”Jaa, mine otta tämä!”

Hänellä oli tiettävästi miitsepissa takavarikko-varasto, jossa oli runsaasti ”vuosikertapulloja”. Niitä hän saattoi joskus juhlapäivinä jaella messeihin periaatteella; yksi samentunut ja laimentunut pullo per pöytä. Erityisesti on jäänyt mieleen San Miguel -olut, joka muutaman vuoden ikäisenä ja taskulämpimänä on oluen ystävän makuelämys.

Silti siis reilu päällikkö. Mutta porukkaa sapetti. Eikä vähiten se, että satamissa hänellä roikkui kaulassaan walkie-talkie ja hän kuunteli ja sekaantui välikommentteineen lastivalvomon ja vahti- sekä pumppumiehen väliseen radioliikenteeseen. Kiirettä piti, kun gangwaytakin oli tarkkailtava. Tässä tarvittiin sitä ”multikapasiteettia”, jonka perään sittemmin merenkulkualallekin pesiytyneet erilaiset rekrytointikonsultit nyt perään kuuluttavat.

Kyseinen päällikkö lienee kuitenkin ollut visionääri. Nythän tankkialuksissa ei kai saa olla hallussa edes Tabac Original -partavesipulloa. Sehän on tankkilaivamiehen suosikki- ja perinnepaukku.

Kerran sitten Rotterdamissa tällaisessa tilanteessa eräältä matruusilta paloi pinna lopullisesti. Hän huusi walkie-talkieensa: ”Haista Vittu Kongon Oskari!”, päällikön sotkeuduttua radioliikenteeseen. Matruusin walkie-talkietasta kuului: ” Mitä sine sano, mitä sine tarkotta...?” Kyseinen matruusi otti pikaulosmaksun; pakkasi kassinsa ja tilasi taksin sekä lähti Amsterdamin lentokentälle. Kerrotun mukaan hänellä olisi ollut jotain vaikeuksia Schipolissa, kun hänellä oli ollut vain merimiespassi. Siinä olisi silloin pitänyt olla Jokipoliisin maastapoistumisleima. Kotimaanhan hän kai kuitenkin pääsi...

Mutta, nyt syksyn kunnallisvaalien alla on keskusteltu ja bloggailtu myös Ahvenanmaasta eli Kongosta, ja myös sen asukkaista, eli siis Kongon Oskareista.

Googlasin sanalla ”Kongon Oskari”. Se antoi saman nimisen romaanin, jonka Vilho Sorvari on kirjoittanut ja Otava julkaissut v. 1945. Wikipediasta löytyy tietoa kyseisestä kirjailijasta. Hän vaikuttaa mielenkiintoiselta. Nettidivarit näyttävät myyvän tätä kirjaa, mutta se löytyy myös Pasilan pääkirjaston varastosta. Haen sen lainaan ensi tilassa. Kongon Oskari -niminen kirja ei voi olla huono!? Muisteli ja aprikoi; Hank

Lainaus kirjan takakannesta:

Kirjan tapahtuma paikka on suuri Uuterin(kuvitteellinen) satama. Kaikista maan ääristä sinne tulee laivoja ja merimiehiä ja tulee kerran myös Kongosta kotiutuva Oskari. Hän palaa kotisaarelleen kahdenkymmenenviiden vuoden poissaolon jälkeen pennittönmänä, mutta ei neuvottomana. Maailmaa matkatessaan hänessä on syntynyt voimakas yrittäjähenki: hänen kunnianhimoisa unelmansa on saada valtaansa koko Uutterin tärkeä salmi. Oskarin ällistyttävät liiketoimet menestyvät loistavasti, mutta ylvästelynsä vuoksi hän ei pääse luontevaan suhteeseen kotikyläläisiinsä.  Vain kaunis, norjalaista merimiesrakastettuaan haaveellisesti odottava Utopian Elli, joutuu läheisesti vaikuttamaan hänen kohtaloonsa.