Raumanmeren Petäjäs ei varmasti tullut kuuluisaksi hyvästä ruuasta,en tiedä tuliko se kuuluisaksi mistään.Ei se kuitenkaan ollut ainoa lajissaan riittihän niitä samanlaisia vanhoja pienvarustamojen tramppeja pitkälti 60-luvulle valitettavasti.Melkein kaikkia niitä yhdisti yksi asia- suunnaton nuukuus.
Vaikka tässä jutussa puhutaan kokista,en häntä kuitenkaan syyllistä,hän teki mitä tehtävissä oli.Kokilla oli pieni "henkilökohtainen ongelma",joka joskus otti vallan.
Eräänä torstai-päivänä söimme hernekeittomme hiukan ihmetellen,oli vähän omituiset mausteet.Mutta soppa tuli syötyä,backtörnikavei meni hakemaan pannaria,ville oli yksin byssassa ja puristeli päätään;tänään ei tule pannaria! Kokki oli tuntenut voimiensa pakenevan,mutissut "jakakaa keskenänne",kaatanut pannaritaikinan hernekeittoon ja sanonut villelle "sekottele vähän aikaa",ja laahusti hyttiinsä.
Armas Aallontie
- Lisää uusi kommentti
- 98 katselukertaa
Hyvä juttu kun menivät
Hyvä juttu kun menivät pannarit ja hernekeitot sekaisin. Olihan sitä joskus vaikekaa laittaa sapuskaa, kun oli aamulla slagsidassa tultu laivaa ja päästy byssään otsanahkaa rypistämällä. Sen verran oli ammattiylpeyttä, että jo ennen satamaan tuloa oli ruoat laitettu puolivalmiiksi jott´ei tarvinnut alkaa väsätä sapuskaa laitatuulessa. Kummallista kyllä aina selvittiin nipin napin pöperöt valmistaa olihan byssåporukkaa parhaimmillaan kolme keittiössä. Ruokahaluakaan ei useimmilla skönöillä messeissä juuri ollut. Nykyaikana tuskin saa laivoissa olla kännissä kuin ennen. Usimmissa laivoissa missä olen seilannut ei tullut lemppuja kunhan teit työsi kunnolla. Tappajatate
Olin kyseisessä Petäjäksessä
Olin kyseisessä Petäjäksessä -61 - 62 n.10kk junkkina.
Ei siinä silloin mitään moittimista ruuan suhteen ollut.
Iltaleikkeleitä oli vähän knaftisti ja ne oli syöty jo 20.00