Lähettänyt ArmasAallontie

s/s Yrsa  ex Mafalda,oli englannissa 1949 rakennettu alus,vaikka oli englannissa rakennettu se oli melko mukavan näköinen paatti,3500 DWT,öljystimmi.Sen ensimmäinen omistaja oli norjalainen Norsk Transatlantic,joka oli ajanut sitä jonkinlaisella sekamiehistöllä,koska hyttejä oli paljon,meillä oli jokaisella oma hytti ja vielä oli muutama kahdenhengen hytti tyhjilläänkin.Ajelimme kesän erilaisia puutavara lasteja,mutta Yrsa ei ollut erikoisen hyvä tällaisille lasteille,joten varustamo rahtasi laivan länsi-Afrikan ja Genovan välille,ajamaan puutavaraa? Sen verran varustamosta että se taisi olla siihen mennessä ainoa suomalainen varustamo jonka johdossa oli nainen,Aslög Nylund,joka oli isänsä jälkeen ottanut varustamon hoitoonsa.

Lastasimme aarniometsän tukkeja Nigeriasta ja Kamerunista,Nigeriassa ajoimme Benin-riveriä ylös niin pitkälle kun pääsi,Sapele-nimiseen pikku kaupunkiin,vähän pitemmällekin olisi kai päässyt ottamaan pikku osan lastista tyhjänä,mutta silloin olisi pitänyt ottaa stuuvarijengi mukaan,sivistys loppui Sapeleen.Meidän kannaltamme lastaus oli melko raskasta aikaa,24/7-työtä,meitä oli seisemän miestä plus timppa,joka oli päivämies,siis kolme miestä 12-tunnin vahdissa,kastblogeja piti käydä ruumassa muuttamassa vähän väliä,tukit painoivat tonnista 10-tonniin,sen lisäksi paikalliset tekivät kaikkensa saadakseen vehkeet rikki mutta Yrsassa oli vahva riki,kuulimme että jostain vaasalaisesta paatista oli tullut riki alas.kaikki paikat oli pidettävä lukittuna joten hyteissä oli kohtalaisen kuuma.Pupalla pyöri jatkuvasti joku päivystämässä,löytyisikö jotain vietävää,me olimme melko liberaaleja mutta kerran oli joku Paulinin-laiva siellä yhtä aikaa,siellä oli pupalle tulijat heitetty armotta jokeen,sen joutui hengellään maksamaan laivan italialainen messipoika joka oli myös päätynyt jokeen,virta oli niin voimakas että mitään mahdollisuutta ei ollut selvitä,vaikka paikalliset olivat kuin kalat joessa.Paulinin pojat haeskelivat hänen ruumistaan joen rannoilta mutta turhaan,pyysivät meitäkin mukaan mutta meillä oli kädet täynnä omissa hommissamme.Kamerunista lastasimme loppulastin komeasti kaijasta,kaupungin nimi oli Douala.

Doualasta piti ajaa Genovaan mutta Benin-joella Chieffi oli saanut kuningasajatuksen,säästetääään ja otetaan kattilavettä joesta jokivesi oli kyllä makeavettä mutta mutaista kuin Vantaanjoessa.Nyt mennään pois mukavuusalueelta,mutta koetan kertoa,tuubit alkoivat vuotaa,niitä manglattiin ja vaihdettiin mutta omin voimin ei niitä kuntoon saatu.kattilaremontissa käytiin Dakarissa ja Gibraltarissa mutta tuloksetta,tämän enempää en tästä aiheesta kerro kunnei tiedot riitä,tätä jatkui koko talven.

Genovaan tulo noudatti aina samaa kaavaa,ensin luotsi toi laivan ankkuripaikalle,kun hän oli poistunut lähti satamasta pikavene,pari,kolme ukkoa tuli täkille ja kysyi onko tupakkaa? Me kulutimme merellä aikaamme pelaamalla korttia panoksena tupakkaa,joten röökiä oli,sitten hierottiin kaupat,röökit veneeseen,yksi ukko jäi pantiksi,eikä kestänyt kauaakaan ennenkuin rahat olivat laivassa.Sen jälkeen saapuivat tullit ja muut viranomaiset,Minulla oli kerran käynyt sen verran tuuria että oli myydä koko keissi,,siis koko ympärireissun aikana,keissistä sai muistaakseni miljoona Liiraa,Liiran osto voima oli vähäinen mutta kuulostihan miljoona köyhälle miehelle paljolta.Niin tai näin,via Gramsille ne jäi.

Katso laivan kuvia

ArmasAallontie

Ke, 16.04.2014 - 18:11

Tuli täsä mieleen olisiko 50+-vuotta tehnyt tepposensa.Ajattelen nyt sitä röökikeissin hintaa,paljolta tuntuu mutta toisaalta Liira oli roskavaluuttaa.Ajattelin kuitenkin kylvää itse pienen epäilyksen siemenen Ennenkuin joku Vanha Salakuljettaja Laitinen lyö pöytään kylmät luvut.Siihen saakka:Kirjoitin mitä kirjoitin.

Simo Tuomaala (ei varmistettu)

Ma, 06.07.2015 - 17:31

Nuo Yrsan kattilan perusongelmat juontavat juurensa erääseen edelliseen kesän viikonloppuun ja Turkuun. 

Silloin kohtuullisessa kännissä ollut patavahti laittoi tulet tyhjään kattilaan. Laivan onneksi hän kuitenkin alkoi hätyytellä naispuolista kokkia, joka puolestaan nosti vainoamisesta hirveän metelin. Seurauksena oli, että poliisit hakivat patavahdin putkaan.

 Konehuoneeseen mennyt koneykkönen huomaisi homman ja uusi patavahti etsittiin töihin. Koko episodin kulku tuli minulle sangen selväksi, koska oli messikallena, jonka hytti oli samalla kongilla kokin ja konehuoneen oven kanssa. Kaikki asiat selvitettin sillä äänenvoimakkuudella, että varsinaista salakuuntelua ei tarvinnut harrastaa. 

Toisen epäonni on toisen onni: Patavahti sai tietysti lemput ja koneoppilaasta tehtiin lämmittäjä ja minusta koneoppilas.

Vähän ennen joulua yksi lämmittäjistä otti ulosmaksun ja pääsin lämmittäjäksi. Opisaikaa oli takana vain puoli vuotta, mutta koska olin ollut verstaalla toissä kaksi vuotta ennen seilausta niin tarvittava kokemus tuli täyteen samoin kun 18. vuoden ikä.

Kattilan tuubivuoto tosiaan vaivasi talvireissujen ajan sen jokiveden oton jälkeen. Ilmesisesti joku oli kuitenkin tullut pohdinnoissaan tehokkaan krapulanhoidon ohjeeseen: Sillä se paranee millä on tullutkin. Muutama päivä Gibralttarista lähdön jälkeen kun vuoto alkoi uudestaan, niin ykkönen käski ottaa merivettä kattilaan. Siinä vahdin aikana sitä sitten muutaman kerran pumpattiin kattilaan ja välillä kuunneltiin fyyrin luukusta lakkaako suhina. Ja lakkasihan se.

Uusia vuotoja ei ilmaantunut ainakaan kesäkuuhun mennessä, jolloin otin ulosmaksun. Siinä sitä  tuli opittua ainakin se tosiasia, että kattilan vedenlaadulla on merkitystä. Sitä oppia on joutunut opettelemaan vielä myöhemminkin, mutta se on eri juttu.