Linjakaste

”Pitäis sitte lähtee”, totesi matruusi Matti Toivanen radiohytin kynnyksen takaa gongilta. Jussin (Helsinkiradio/OFJ) trafiikkilista oli juuri loppunut, eikä sieltä meitä kukaan kaipaillut. Kiinalaisella rahtaajalla Shanghai radiossa ei ollut meille asiaa. Ei voinut muuta kuin kirjoittaa radiopäiväkirjaan vahti loppuneeksi ja lähteä matruusin saattelemana laskeutumaan ahteriin päin kohti nelosen luukkua.

 

Olimme lähteneet toukokuun lopulla Pohjanlahden rannoilta selluloosalastissa kohti Kiinaa. Tuhdilla kahdentoista solmun vauhdilla oli ETA Shanghai elokuun alussa. Bunkrauspaikkoja matkalla olivat Las Palmas, Port Louis Mauritiuksella ja Singapore. Freshwater ja proviantti olivat myös ostoslistalla. Yleensä merellä viikon parin matkan jälkeen vesi laitettiin ransuunille: hanoista tuli vettä vain määrättyinä aikoina.

Las Palmasin jälkeen päiväntasaajan kaste tuli yleisimmäksi puheenaiheeksi. Olin ajellut vain Euroopan ja Pohjois-Amerikan vesillä ja kuuluin suosiolla kastettavien listalle. Osa porukasta oli kiertänyt maailmaa niin ristiin rastiin, ettei heidän linjan ylityksiään kukaan kyseenalaistanut. Sitten oli joitakin arveluttavia tapauksia, jotka epätoivoisesti yrittivät selostaa seilauksiaan ja vakuuttaa kuuluvansa kastettujen joukkoon.

Nelosen ruuman luukulla oli kastajaiset jo lopuillaan ja tunnelma sitäkin korkeammalla. Neptunus joukkoineen riemastui, kun vielä yksi onneton tuotiin kiusattavaksi.

Riisuutuminen kävi nopeasti, kun siirsi muoviset kusiluistimet pois varpaanvälistä ja tiputti shortsit päältä. Sitten konttaamaan nelosen pressulle levinneeseen valkoiseen vaahtoon. Ensimmäisellä rastilla piti tähystää taivaalle niska kenossa kiikariksi sidottujen kaljapullojen läpi. Silmien kirvelystä päätellen kaljan sijaan pulloihin oli varmaankin vaihdettu suolavettä.

”Mitäs sieltä näkyy?” tivattiin tiukasti. Kun ei ensimmäisellä kerralla näkynyt mitään, piti tähystää uudelleen, muttei näkyvyys siitä parantunut. Kolmannella kiikaroinnilla joku kuiskasi ”Etelän Risti” ja tosiaan: Selvästihän sieltä näkyikin etelän risti ja niin oli ensimmäinen tutkinto läpäisty.

Seuraavalla suorituspaikalla tuli reilusti valkoista vaahtoa päälle. Ilmeisesti koko loppuvarasto, kun olin viimeinen kastettava. Suolavettä taisi olla tässäkin shampoossa, kun ei silmien kirvellys hellittänyt. Silmäpuoli rättipäinen Neptunuksen parturi kolkutteli suurilla puusaksilla päätä. Apumies tökki erilaisilla putkenpätkillä sinne sun tänne selkään ja mahaan ja oli tarkasti kuulostelevinaan.

Konttaus jatkui Neptunuksen puhvettiin. Kauhalla työnnettiin suuhun pari epämääräistä mönttiä jotakin väkevää sotkua. Olihan se myönnettävä, että tulista oli ja niinpä kyytipojaksi kaadettiin vielä väkevämpää litkua. Jälkeenpäin kuulin, että muille riitti yksi annos. Jakelijana toiminut puolikas oli minulle varannut tuplamäärän. Ehkäpä siksi, kun olin lokannut hänen rahatilauksensa Las Palmasissa, kun saldoa ei enää ollut.

Sitten oli viimeinen konttaus kuninkaallisten eteen. Neptunuksen vaimon varpaat oli varmaankin uitettu pilssivedessä hajusta ja mausta päätellen. Itse Neptunus oli niin liikuttunut ja uupunut, ettei enää jaksanut tuomiotaan julistaa. Kokeet oli varmaan läpäisty, kun pari levankimiestä veteli jäteöljyn näköistä bitumia kokovartalopesuna. Kun oli tarpeeksi harjattu, käsistä ja jaloista kiinni ja ”yks, kaks kolme hiiop” huudoin lensin selälleni luukun vieressä olevaan suureen vedellä täytettyyn laatikkoon.

Kasteen jälkeen suurin urakka oli yrittää päästä eroon näistä kaikista sotkuista iholla. Sitkeä saunominen ja tarmokas harjaaminen porukassa muiden kastettujen kanssa irroitti enimmät tervat lauteille. Kahden tunnin vapaavahdilta ehdinkin seuraavaan radiovahtiin vaatteet päällä. Mutta vielä puolen vuoden päästä löytyi jostakin ihopoimusta muistoja tervauksesta.

WHITE ROSEsta kastetodistus. Ansaittu perinteisessä kastejuhlassa, ei housut jalassa kumartamalla. Allekirjoittaja Gunnar Sjöblad.

Myöhempinä vuosina päiväntasaaja ylitettiin useimmiten ilman kummempia juhlintoja. Joskus taas kastejuhlajärjestelyitä piti perua ankaran vastustuksen vuoksi. Päällikölle vietiin vetoomuksia ihmisoikeuksien loukkauksesta lähetettäväksi Yhdistyneitä Kansakuntia myöten.

Joskus hyvässä yhteishengessä saatiin juhlat järjestetyksi. Sellainenkin harvinaisuus tapahtui, että ollessani Neptunuksen seuruessa edessäni konttasi vanha seilauskaveri, joka oli ollut omassa kasteessani tervaamassa selkääni. Hänkään ei ollut silloin aiemmin ylittänyt linjaa, mutta oli vakuuttavilla tarinoillaan saanut muut uskomaan päinvastaista. Vaan mieltä oli jäänyt jäytämään, ettei semmoinen ole mikään oikea skönäri, jota ei ole päiväntasaajalla tervattu.

PS. Olen lähettänyt Mauritiukselta kirjeen kotiin, päiväys 9.7.1972. Päiväntasaajankasteesta olen muistellut seuraavaa:
Päiväntasaajalla pitivät niitä kasteitaan. Ovat vain niin saamatonta väkeä, että oli vähällä jäädä pitämättä. Mutta kun kovasti jankutin asiasta niin sitten saivat järjestetyksi. Oli monenmoista ahtia ja neptunusta ja piti konttailla ympäri kantta. Sitten piti katsoa kiikarilla ja nähdä Etelän Risti. Kiikari oli tehty kahdesta kaljapullosta, jotka olivat täynnä saippuavettä. Oli pahanmakuista pilleriä ja vielä pahempaa juomaa. Ja terva oli niin sitkeää että puoli tuntia sai käyttää vahvoja pesuaineita ja seistä suihkussa, ennenkuin lähti pois. Sitten kirjoitin tervatuille todistuksen. Siitä tuli kai hieno, koska aikaisemmin ylittäneet ja ilman todistusta olevat (ja luultavasti tervaamattomat) sitä hinkuivat myös kovasti. Muttei anneta ilman tervausta. (kastetodistuksen olin tilannut Merimiespalvelutoimistosta)