1.2.1975 reilu tunti Galvestonin luotsinjätön jälkeen klo 16.55 odotellessamme messissä viiden ruokailua alkoi erikoinen tapahtuma (valokuva-albumin kuvissa päiväys on viikkoa liian aikainen). Panamalainen alus nimeltään MARITIME UNITY kovassa sumussa tulla tupsahti viistosti vasemmalta puolelta MALTESHOLMin kylkeen.Laiva tärähti voimakkaasti jääden heilahtelemaan puolelta toiselle. Panamalainen jatkoi matkaa kuin mitään olisi tapahtunut. Törmäys oli kuitenkin niin voimakas,että tuntuvia vaurioita näkyi vesirajan yläpuolella.Keskilaivassa kontit kasassa,reelinki pahoin vääntynyt ja laiva alkoi kallistua vasemmalle. Aluksen timpuri lähti välittömästi peilailemaan painolastitankkeja.Vauriokohdan painolastitankit olivat ok,mutta nelosruumaan tulvi vettä.
Tilanne oli senverran vakava,että päällikkö Eero Poutanen käski valmistautua jättämään aluksen. Pelastusveneet laitettiin laskukuntoon ja laskettiin reelingin tasolle jotta siirtyminen veneisiin helpottuisi. Kippari oli myös välittömästi yhteydessä US.Coast Guardiin, josta ilmoitettiin heidän pelastusristeilijänsä tulevan paikalle.
Omalla porukalla vuodon estämiseksi ei voitu tehdä mitään, mutta lähettyvillä olisi hiekkapankka (olimme siis vielä Texasin ja Lousianan rannikon läheisyydessä) johon ajamalla ehkä säästyttäisiin laivan kumoon kellahtamiselta.Kallistuminen jatkui joten kippari määräsi porukan pelastusveneisiin. Laivalle jäisi kuitenkin hänen lisäkseen yliperämies Anssi Korpela ja yksi konemestari, tämä urhoollinen oli ykkösmestari Antero Huovinen. MALTESHOLM ei ollut E0-laiva joten konehuoneessa piti jonkun olla vahdissa, myöskään pääkoneen ohjailu ei onnistunut kuin telegrammin välityksellä brygältä konehuoneeseen. Myöhemmin illalla käskettiin myös radiosähköttäjä Seppo Tiljander takaisin laivaan.
Laivan vauhti pudotettiin dead slowŽhun ja pelastusveneet porukoineen laskettiin veteen.Olimme sopineet, että otamme mukaan vain välttämättömät matkatavarat kuten henkilökohtaiset asiakirjat ja passit sekä riittävän vaatetuksen.Aluksen ensikertalaiset messi- ja kokkipojat saapuivat kuitenkin sombrerot päässään ja matkalaukut viirejä vilkkuen pelastusveneisiin. Tilanne oli jotenkin huvittava, mutta mikäs siinä, tärkeysjärjestyshän se olla pitää.Tapahtuipa niinkin,että eräällä puolikkaalla oli ainoana matkavarusteena Smirnoff-vodkapullo jota hän suojeli kuin suurempaakin aarretta.
Olin sb:n pelastusveneessä, jossa toimi kipparina väliperämies. Bb:n pelastusveneen kipparina oli 2.perämies.Seurasimme MALTESHOLMia ja olimme laivaan sekä toisiimme yhteydessä VHF-puhelimilla. MALTESHOLMin vauhti dead slowŽllakin oli kovempi kuin pelastusveneiden joten alus häipyi näkyvistämme sakeaan sumuun. Pahaksi onneksi meidän veneemme moottori teki stopin ja useista käynnistysyrityksistä huolimatta jäimme killumaan sakenevaan sumuun Meksikonlahdelle,myös VHF-puhelimien kuuluvuus päättyi.
Olimme runsaan tunnin paikoillamme. Muutama vanttera kaveri harjoitteli soutamista mielenvirkistykseksi, mutta kun suunnasta ei ollut tietoa ja meri tyyni, niin jäimme vaan odottelemaan Coast GuardŽin venettä joka jo etsi meitä. Jonkin ajan kuluttua Coast GuardŽin nopean etsintäveneen valonheittäjä peilaili sumuista merenpintaa. Vene otti meidät hinaukseen ja suunnistimme Coast GuardŽin emäalukseen jonne toisen pelastusveneen porukka oli aikaisemmin evakuoitu.
Vietimme yön emäaluksessa. MALTESHOLMin naispuoliset merenkulkijat vietiin helikopterilla hotelliin Galvestoniin. Me miesjoukko loikoilimme aluksessa,kuka missäkin kongin nurkassa.Huonosti vietetyn yön jälkeen,tuskin siinä kukaan edes nukkui,aamulla ja sumun osittain hälvettyä näimme MALTESHOLMin vielä pinnalla,mutta pahasti kallellaan bb:n reelinki aivan vesirajassa.MALTESHOLMin kallistuminen oli pysähtynyt,kipparin ei ollut tarvinnut ohjata alusta hiekkapankalle ja försti oli pystynyt laskemaan ankkurin,samoin koneykkönen oli käynyt stoppaamassa pääkoneen. Alus oli siis,tapahtuman vakavuuteen nähden,turvallisesti ankkuroitu.
Yön aikana Coast Guard oli vienyt laivaan agregaatin ja uppopumpun, jonka avulla ruumaa tyhjennettiin.Ulkosivulle vuotokohtaan oli laskettu jokin patja, jolla yritettiin hydrostaattisen paineen avulla tukkia vuotoa. Ruumassa oli käynyt joku rohkea jenkki ja suorittanut sille puolellekin jonkinlaisia toppauksia.MALTESHOLMin kippari ilmoitti haluavansa muutaman vapaaehtoisen avustamaan Coast GuardŽin kavereita.Lähdin parin moottorimiehen sekä täkkärin kanssa alukselle, myöskin laivan stuju Pekka Tuhkanen tuli mukaan järjestämään tuoretta sapuskaa,sillä edellisillan onionpihvit olivat jääneet lautasille messien pöydille. Auttelimme Coast GuardŽin porukkaa kantamalla kanistereilla laivan dieselöljypäivätankista löpöä agregaatin polttoainesäiliöön. Kun laiva oli pahasti kallellaan liikkuminen aluksen torpparakenteessa oli vaikeaa. Vielä vaikeampaa se oli konehuoneessa sekä kansilastina olevien öljynporauslauttatarvikkeiden päällä jonne agregaatti oli nostettu.
Vuorokausi vaihtui, vesimäärä ruumasta väheni inhottavan hitaasti eikä laiva suoristunut,joten aloimme suoristamaan laivaa painolastitankeilla. Laivan suoristaminen oli tärkeää sillä emme kallistuneena pystyisi siirtymään Galvestoniin jonne tarkoituksemme oli mennä suorittamaan vaurioiden korjaus.Varustamon teknillinen johtaja saapui myös alukselle. Hän tuli pikakomennuksella Suomesta johtamaan pelastus-ja korjausoperaatiota.Painolastipumppaus oli kellontarkkaa hommaa, kun siirsimme painolastivettä sb:n tankkeihin niin laiva kallistuikin sille puolelle.Ruumassa oleva vesimäärä pääsi vapaasti liikkumaan puolelta toiselle koska painolastitankkien tapaista väliseinää ei ruumassa ollut.Muutaman kerran vekslattuamme saimme laivan siihen asentoon, että pystyimme lähtemään Galvestoniin omalla konevoimalla, mutta Coast GuardŽin valvonnassa.
Satamassa Galvestonissa alettiin purkamaan kolmos- ja nelosruumien konttilastia.Suurin osa konteista saatiin ehjänä ylös, mutta muutama napsahti keskeltä poikki. Yksi sellainen sisälsi valkoista jauhetta joka paljastui kasvinsuojelumyrkyksi.Kun kontit saatiin puretuksi aloitettiin laivan kyljen korjaus siten,että sukeltajat hitsasivat ulkosivulle noin metrin verran vesirajan alapuolella olevaan vuotokohtaan laatikon. Myös sisäpuolelle tehtiin vahvistus.
Korjaustöiden aikana törmäyksen aiheuttanut alus "löydettiin" New Orleansista. Laivan kreikkalainen kippari ei aluksi ollut myöntänyt mitään,mutta kun aluksen keulassa olevat vauriot olivat paljastuneet USA:n viranomaisille oli kipparinkin myönnettävä tapahtuma. Oikeutta käytiin myöhemmin ja MARITIME UNITY-alus todettiin syylliseksi yhteentörmäykseen.
Kun väliaikaiskorjaus saatiin päätökseen ja saatu USA:n merenkulkuviranomaisilta lupa Atlantin ylitykseen,lastattiin ehjänä säilyneet kontit takaisin alukseen.Jätimme Galvestonin 11.2.1975,otimme vielä Vera CruzŽin hevoslihajäälastin kumppaniksi sitrusmehujäälastin Floridan Tampasta ja Eurooppaan saavuimme maaliskuun alkupuolella.
Laivan vasemmalla kyljellä ulkonevan laatikon aiheuttamana oli valtavat pyörteet,jotka pudottivat jonkinverran laivan vauhtia. Eurooppaan kuitenkin saavuttiin ja purkaussatamien jälkeen jotka olivat Glasgow,Rotterdam,Esbjerg Tanskassa,Oslo ja Helsingborg suoritettiin kolmiviikkoinen telakointi KielŽissä.
5.4.1975 alus oli jälleen työntouhuissa ja lastaussatamien jälkeen matkasimme Atlantille ja Meksikon gulffille.
- Lisää uusi kommentti
- 250 katselukertaa
Hieno juttu hurjasta tapauksesta.
Hei,
oli hieno lukea juttu tapauksesta, jossa oli meidänkin perhe mukana. Isäni oli tuohon aikaan Finnlinesilla ja muistaakseni konemestarina Maltesholmilla ja tuolla kyseisellä reissulla oli äiti ja isoveljeni mukana. Jossakin albumissa joskus muistan nähneeni kuvia, kun Maltesholm oli kallellaan törmäyksen jälkeen.
Terveisin
Esa Nyström
Terve Esa Nyström. Olin
Terve Esa Nyström.
Olin äitisi, veljesi ja isäsi kanssa samassa pelastusveneessä, jonka moottori - meistä konemestareista huolimatta, tai juuri sen vuoksi - teki stopin.
Äitisi ja veljesi lennätettiin helikopterilla laivan naisporukan kanssa Galvestoniin hotelliin. Terv. Kari Hovi.
Maltesholm 1975-76
Hei! Minulla on myöskin kuva Maltesholmista kun se on slaagsiidassa törmäyksen jälkeen. Itse otin jobin laivaan Haminassa, kesäkuussa -75. Valokuvan sain joltain laivalla olleelta kaverilta.
ps. ne viirit heiluivat "säkäkokin" matkalaukun välistä. Muistan hyvinkin laivan väkeä mm konemestari Nyströmin.
Kiva kuulla näitä vanhoja asioita ja törmätä mahdollisiin tuttuihin !
Terveiset
t. Vimpeli
kOLLI PUTOSI MEREEN
Luin jutun Maltesholmin haverista, ja huomioni kiinnittyi kokki Väisäseen. Hän oli tutun näköinen mies ja uskon, että hän oli säkä kokkina minun ollessani stujuna pariin otteeseen Hawkissa ja Maltesholmina vuosina 66 - 72. Väännettin kattä kovasti ja aina hävisin hänelle.
Olimme Bordeauxissa ja otetiin provianttia. Kokki kantoi paria kaljakeissiä lankonkia pitkin pienessä laitamyötäisi. Kpmpastui ja putosi mereen keissit alimpana ja jalat suorina taivaalla. Täydellinen suorahyppy 10p. Kaveri upposi ja luulimme, että se oli sepän loppu. Parinkymmenen metrin päässä alavirtaan ilmestyi näkyviin verinen pää ja rantsumiehet heittivät endan kokille. Hänet vedettiin tukin päälle joka oli laivan ja kaijan välissä. Säkä oli lyönyt päänsä samaan tukkiin ja onneksi ei taju mennyt. Heti ylös tultuaan hän selitti pitäneensä keissejä käsissä pohjaan saakka ja yrittäneensä pelastaa omat ransuunikaljat.
Hyvä, että henki säilyi, 2- perämies neuloi 6-8 tikkiä päähän ammattitaidolla ilman puudutusta. Pääkipuun tarjosin hyvää juotavaa ja työt jatkuivat.
Parin päivän jälkeen alkoi päänuppi muistuttaa puhallettua kortonkia. Nuppi alkoi mätiä. No piti ottaa muutama tikki irti keittiösaksilla.Mätää tuli todella paljon, mutta armon kokki säilyi hengissä.
Ei siihen aikaan ollut ajatustakaan pyytää sairaslomaa. Työtä tehtiin vaikka pää kainalossa. Jos olet hengissä, niin ota yhteyttä Taisto Inervo gsm +358-400- 717501
Ms Maltesholm - Haaveri 1975
Noh, en minä ainakaan muista että jollakulla Byssän jengistä olisi ollut kapsäkki mukanaan ja sombreero päässään - ei ainakaan BB - pelastusveneessä, jossa itsekin oli. mutta yhdellä puolikkaalla oli Smirnoffipullo vyön alla kun veneeseen mentiin.. ( Olihan päälliköltä tulleet ohjeet selvät: Passit, pätevyyskirjat ja rahapussit sekä vaatetta riittävästi päälle ) Sitä en tietenkään ollut näkemässä mitä SB:n veneessä oli tapahtumia..?
Terv. Myös haaverissa mukana ollut Harri Hälly ps. Tietääkseni Byssässä ollut ketään ensikertalaista - Ainakaan silloin - Ja itse olin seilannut jo yli 5 vuotta joten minulla oli jopa 2 ikälisää kallena, asian voi tarkistaa Tuhkasen Pekalta, Stujulta - oli nimittäin pikku vääntöä siitä ikälisästä, onneksi oli merimiesrekisteristä Merenkulkuhallituselta juuri ennen Maltesholmia tilatut seilausotteet mukana matkassa..
;
Tarkennuksia matkavarusteista
Harri Hälly, muistan sinut ja olit bb:n pelatusveneessä, itse olin sb:n pelastusveneessä. Tää monikkomuoto kokki-ja messipojista ei aivan pidä paikkaansa, mutta säkäkokki, jonka kapsäkeistä ja viireistä on alempana jokin muukin kommentoinut pitää paikkansa. Myöskin se, että säkäkokki oli ensikertalainen pitää paikkansa, tulin hänen ja tään Smirnoff-kaverin samaa matkaa laivan päälle joulukuussa Göteborgiin. Koneessa kaveri kertoi historiikkinsa, eli tuli eka kertaa laivaan. Terveisin Kari Hovi.
Hei,
Hei,
Hieno lukea tuollainen tarina!
Olen Antero Huovisen tytär ja olin itsekin usealla reissulla mukana Maltesholmilla!
Isä valitettavasti menehtyi jo vuonna 2003.
terveisin,
Susanna Kraft
Kiitos tarinasta!