You are here

Pentti Huttunen

Pentti terve.Kiinnostaa,miten päädyit PDVSA:n laivoihin?Kerro lisää!Nyt ei taida buulaagista olla paljoa jäljellä?

Forums: 

Kysyit, että miten päädyin PDVSA:n laivoihin. Suoraan sanottuna lemppujen kautta. Olin vuonna -93 siiffinä ATC'n Alandia Tide nimisessä arkussa. Saatiin Sisiliassa Shellin vettarilta puolen metrin mittainen huomautuslista, jonka faxasin Marianhaminaan. Vastauksena tuli Shellin rahtausosaston osoite ja määräys ilmoittaa viikon päästä suoraan sinne kaikki vettarin kirjaamat viat ja puutteet korjatuiksi. Kieltäydyin, koska mitään korjauksia ei oltu tehty. Tulin maininneeksi samassa viestissä, että laiva on todellinen aikapommi. Tämä tulkittiin rantaruotsiksi pommiuhkaukseksi ja tuli välittömästi lemput. Sain kaksi tuntia aikaa pakata. Minua jopa yritettiin huomaamattomasti vahtia siihen asti, kunnes agentti tuli hakemaan pois alukselta. Dahlman ei arvannut, kuinka suuren palveluksen teki minulle, kun järjesti minut pois yhtiön kustannuksella kesken sopimuskauden.  

Se lyhyestä pohjustuksesta. Kotiin päästyäni laadin elämäni ensimmäisen CV'n ja faxailin englantilaisille alan välitystoimistoille. Silloinhan ei vielä tunnettu internettiä, puhumattakaan sähköposteista. Faxini alkoi raksuttaa päivittäin ja haastattelukutsuja tuli ensimmäisen viikon parin aikana puolenkymmentä. Yksi, kyproslainen Hanseatic Shipping Company, oli niistä ylitse muiden.

PDVSA'n laivat toimivat pääsääntöisesti Venezuelan ja jenkkien välisessä liikenteessä. Laivat olivat joutuneet Coast Guardin mustalle listalle, jolloin PDVSA oli pakotettu palkkaamaan eurooppalaiset "senior officerit" sekä filippiino miehistön ja sitä varten ulkoistamaan laivojen miehityksen. Kävin Limassol'ssa haastattelussa ja muutaman päivän perehdytyssession varustamon kurssikeskuksessa ja siitä sitten lento ensimmäiseen laivaani, juuri Koreassa valmistuneeseen M/T Icaroon, n.100,000 dw. Siitä alkaneella viiden vuoden jaksolla valmistui Icarolle seitsemän sisarta, joista neljässä ( Proteo, Teseo, Parnaso ja Eos ) ehdin palvella, joissakin useammankin törnin vuoteen -97 mennessä, jolloin vaihdoin japanilaiseen MOL-varustamoon. 

Muutama muukin suomalainen mestari, joista muistan ainakin Krister Heleniuksen ja Raimo Latvalan, palveli noissa saman sarjan aluksissa. 

  

Tämä oli mielenkiintoinen tarina ja kertoi myös miten joissain varustamoissa asioita hoidettiin.
Kansi- ja konepuolen työpaikat Suomen lipun alla lienee enää murto-osa siitä mitä ne olivat Suomen merenkulun "kulta-aikaan".
Olisi kiinnostavaa kuulla muiltakin tarinoita miten ovat päätyneet seilaamaan muiden lippujen alle.