Karibialla

Elokuun loppupuolella 1976 lähdimme Euroopan satamien lastausten jälkeen kohti Karibianmeren saaristoa. Alus oli edelleen "taimseerattu" Vaasa Linelle. Laivan lasti oli varsin sekalaista, oli kontteja, maatalouskoneita ja kaikenkokoista nyssäkkää.

Atlantti ylitettiin ja syyskuun alkupäivinä saavuimme Barbadoksen saarivaltion pääkaupunkiin Bridgetowniin. Satamapaikkamme oli varsin ahdas, siihen sopi vain kaksi noin 150 metristä alusta. Kuinka ollakaan nämä kaksi alusta olivat molemmat suomalaisia. Meidän aluksemme Nielsenin Solano ja porvoolainen Svanö. Svanö oli tullut Kanadan Quebecistä ja matka kuulemma jatkuisi Etelä-Amerikkaan. Svanön stujulta kotkalaiselta Hassiselta olivat perunat päässeet loppumaan, joten vierailtuaan aluksessamme lähti hän 50-kiloinen perunasäkki olkapäällään omalle alukselleen. Matkahan ei ollut pitkä ja kaveri raamikas, joten kantaminen ei varmastikaan tuottanut vaikeuksia. Homma hoidettiin ilmeisesti vaihtokauppana ja meidän emäntä sai kaiketi perunasäkille vastineen.

Barbadokselta matkamme jatkui Trinidadin Port of Spainiin, täällä viivyimme reilun viikon. Viikko kului päivisin normaaleissa laivarutiineissa, mutta viikonlopun osuttua tähän satamassaoloaikaan osa porukasta lähti retkeilemään ja osa "retkuilemaan".

Kaupunki oli varsin siisti, lähellä satamaa oli markkinatori, jossa myytiin jos jonkinlaista rihkamaa, hattua, vyötä, viidakkoveistä, vaatteita ym. Kaupungista löyty ihan "disaing-shoppejakin", sillä eräs naispuolinen shoppailija oli löytänyt Marimekon ja Iittalan puodin.Putiikin pitäjä oli ollut haltiossaan kuultuaan asiakkaan olevan Suomesta. Lähellä oli myöskin Holiday Inn-hotelli, jonka terassille iltasella usein kokoonnuimme.

Hotellissa oli uima-allasbaari eli baarijakkarat vesirajassa. Sunnuntaina ollessamme "aamupirtelöillä" hotellin terassilla, allasbaari oli juuri avautunut ja jakkaroilla istuskeli puolentusinaa tukevavatsaista jenkkieläkeläistä, miestä ja naista, nauttimassa aamuvirvokkeita. Teimme heistä suomenkielistä analyysia ja koska puheemme oli heille oudontuntuista, kyselivät he mistä olemme. Vastasimme tietysti "Finland", mutta he kuulivat "Holland" ja vaikka yritimme vielä uudestaan, kansallisuutemme ei mennyt perille. Vasta sanottuamme "Skandinavia", heillä alkoi raksuttaa. Tämä vain osoitti kuinka tuntematon Suomi  oli ainakin näille jenkkituristeille. 

Port of Spainin visiitti päättyi ja jatkoimme matkaa Venezuelan Puerto Capelloon. Jäimme muutamaksi päiväksi redille sataman edustalle. Päivät olivat kuumia ja vaikka aluksen jääilmakone  kävi maksimitehoillaan, siitä huolimatta hyttien lämpötilat kohosivat.

Aluksessa ei ollut uima-allasta, mutta tämän puutteen korjasi se, että lankongi laskettiin vesirajaan ja porukka kävi meressä vilvoittelemassa. Hypeltiinhän siinä jopa brygän siiveltäkin mereen, vedonlyönnin seurauksena.

Olimme uiskennelleet kohtalaisen kauan, kun eräs kalastusvene tuli laivan vierelle varoittelemaan sähköankeriaista sekä barracudoista eikä haitkaan kuulemma ole harvinaisia. Tämä tieto pelästytti sen verran, että aremmat lopettivat vilvoittelut siihen. Meistä muutama rohkea kävi vielä kastautumassa lankongin alatasanteella, mutta uintireissuja ei enää tehty.

Satamaan päästiin aikanaan ja Euroopasta tuotu loppulasti purettiin viikossa. Vaasa Linen rahtaus päättyi tähän, korsteenimerkki palautettiin Nielsenin väreihin ja saimme uudet orderit eli malmilasti Perusta Eurooppaan.