Mauritiuksella olimme konemestarin kanssa nauttimassa maissa virvokkeita. Mieli alkoi halajamaan saaren toisella puolella olevaan ranskalaisdiskoon. Port Louisista sinne matka oli yli korkean vuorenharjanteen. Takseina Mauritiuksella tuolloin oli pääasiassa noita Morriksia tai Austineita, niitä pieniä vähän kuplavolkkarin näköisiä. Katsastusta ei varmaankaan vaadittu milloinkaan. Kerran tuollaiseen taksiin istuessani kuski sanoi "keep your legs high". Hyvä neuvo, auton lattia oli jo aikoja sitten ruostunut puhki ja asfaltti vilisti silmissä.

Port Louis

No me suomalaiset Travoltat hyppäsimme taksiin ja suunta oli tuo ranskalaisdisko. Kun pääsimme tiellä siihen vaiheeseen, että loppumatka oli pelkkää alamäkeä asfalttibaanaa pitkin, tuo konemies halusi välttämättä käydä rattiin. Taksikuski vastusteli, samoin minä, mutta eihän siinä mikään auttanut. Etupenkillä taisi raha vaihtaa omistajaa ja samoin ohjaaja. Saarellahan on vasemmanpuoleinen liikenne. Tuollainen pikkuinen autokin sai alamäessä hirveän vauhdin kun herra konemestari piti kaasupolkimen pohjassa koko ajan. Onneksi tuohon aikaan yöstä ei liikennettä pahemin ollut. Muutamassa liikenneympyrässä polemiikkia käytiin, miltä puolelta ympyrä pitäisi vauhdissa ohittaa. Diskon pihalla taksikuski oli kalpea, samoin minä. Hinnasta ei pahemmin neuvoteltu. Luulen, että tuo kuski sen jälkeen kysyi aina kyytiin pyrkiviltä merimiehiltä "ettehän vaan ole suomalaisia".