Laivalääkärin muisteluita Oi Odessa

Lähettänyt ArmasAallontie

Useasti lääkekaapin hoitajalla oli asiakkaina,jollei oteta huomioon pikku haavoja tai särkyjä,kaveri jolla oli joko joku veneerinen tauti taiDelirium.Kerran tulimme White Rosen kanssa Meksikonlahdelta,Mobile Ala.erääseen jumalan hylkäämään paikkaan Ranskaan,Marseillessa  päin.Siellä ei ollut paljoa yöelämää,oli kuitenkin yksi.

Tästä paikasta lähdimme Odessaan lastaamaan rottia ja viljaa.Vajaan viikon kuluttua tuli ensimmäinen potilas hoidattamaan lemmenöiden jälkimaksuja,sen jälkeen toinen ja sitten alkoi tasainen virta käydä näyttämässä terskaansa.Otempore o mores! minulle selveni hyvin pian ettei kaikkea ole vielä nähty,ja penicilliini ei tulisi riittämään,silloin ei meillä ollut mysiinejä sun muita uudenajan kotkotuksia.Juttelin murheistani kipparille ja päätimme että alkupään porukka hoidetaan kunnolla niinkauan kun lääkettä riittää,loput saavat odottaa Odessaa potilaita tuli kaikkiaan kymmenkunta.Ruusussa ei tavallisesti ollut oikein kovaa kysyntää tälle lääkkeelle jolla puolustelen varaston loppumista pyysin muutamalta potilaalta kärsivällisyyttä enkä voinut sanomatta että kun muistelet miten hauskaa oli ollut ,niin se helpottaa.

Tultiin sitten Odessaan ja tavanomaiset muodollisuudet alkoivat,kippari pyysi minua salonkiin siellä istui mm.toveritar tohtori hän valisti minua ettei Neuvostoliitossa ollut sukupuolitauteja,eikä niihin siten tuhlattaisi lääkkeitä.Vetosin kansainvälisiin sopimuksiin,en tiedä onko sellaisia olemassakaan, ja inhimillisyyten,lopuksi tein pienen hyökkäyksen sanomalla että jos ei ole vielä ollut tippuria niin jonkun ajan kuluttua saattaa olla jollei kaverit saa lääkitystä.Erittäin tyhmästi sanottu,se olisi voinut johtaa jopa poikien maihinmeno kieltoon.Mutta ajattelin että hyökkäys on paras puolustus.

Ihme ja kumma,muistaakseni melko pian tuli iso laatikko penicilliiniä.Mutta ei se minua kovin iloiseksi tehnyt,normaali kuuri oli 3xmiljoona yksikköä ja nämä oli pakattu 100000-yksikön pulloihin,siis 30-piikkiä per potilas.Hoitamattomia oli muistaakseni neljä,120 pistosta ,ei kun sekoittelemaan vähän järkevämpiä annoksia oli siinäkin oma hommansa sekoittelun lomassa kirosin sen Ranskalaisen "yöelämän" ja koko hänen sukunsa alimpaan helvettiin ,mutta tuli sekin souvi hoidettua ja pojat olivat terveitä,odottaen uusia seikkailuja seuraavassa satamassa.

Armas Aallontie

Forums

Anonymous (ei varmistettu)

Pe, 14.03.2014 - 09:24

Kuten vanhempi kollega, Armas Aallontie, mainiosti muisteli. Tämä joutui säännöllisen epäsäännöllisesti tekemään niitä töitä, joita maissa tekee vaan ja ainoastaan laillistettu lääkäri resursseineen. Maalääkäri voi aina kysyä neuvoja viisaammalta/paremmalta kollegaltaan. Lääkkeitä ja tykötarpeita riittää. Mutta, veneeriset taudit olivat tuolloin, wanhaan hywään aikaan, laivalääketieteellinen erityisongelma. Muistelen lukeneeni Kotkassa "Kiven" päällä laivalääkintäkirjaa 1930-luvulta. Siinä neuvottiin, kaikki mikä ei suurennuslasilla näkynyt, hoitaan elohopeahöyryhengityksellä. Taudit ja samalla henkikin varmasti lähtivät! Toisaalta neuvot ovat monet. Muistan erään kokin kertoneen jostain Paulinin aluksesta, jota riivasi samantyyppinen ongelma kuin White Rosessa.Eräiden hepit(!)vuotivat visvaa ja punottivat rankasti. Penisilliinistä saatikka muista antibiooteista ei ollut tietoakaan. Niinpä rauta kuumennettiin hehkuvaksi. Housut alas ja perse päin skottia, ettei päässyt pyllistämään pois. Hepistä poltettiin sitten paiseet yms.pois. Merimatka seuraavaan satamaan kesti sen verran, että mukavasti toipui. Saattoi sitten nauttia seuraavan sataman iloista. Tietäen, että tarvittaessa lääkintäperämiehen rauta on kuumana ja skotti kestää, josko tarvetta ilmenee! Muisteli; Hank

Anonymous (ei varmistettu)

Ke, 02.04.2014 - 11:49

LAIVALÄÄKÄRIN MUISTELOISTA
Kyllä minullekin tipis on tuttu tauti, sillä Quatemalasta La Libertasesta sain elämäni tipiksen. Oltiin menossa Kaliforniaan ja kullisyyni oli tietenkin salongissa. Skin back, press please sanoi elämään kyllästynut lääkäri. Usea joutui lankonki kieltoon, mutta minä selvisin. Vasta Wancoverissa alkoi kustessa kirvelellä, joten laivalääkärin pakeille. Helpottihan hoito, mutta kirvely alkoi uudelleen. Lisää penkkua pyllyyn suurilla yksiköillä. Ei tullut hepistä kalua, ei sitten millään vaikka lääkettä lykättiin kankkuun harvasen päivä. Vasta saavuttuamme Antverpeniin lääkäri kertoi bakteerin olevan immuuni penisiliinille ja määräsi Aureomysiini kuurin. Johan helpotti oloa, eikä tarvinnut itkeä kun yritti kusta mereen ahterista.
Terveisin Tappajatate.