Maapallon ympäri osa 2

Lähettänyt MarjattaKylmälä

Saapuminen NYC:iin

Vapauden patsaan näkeminen ensimmäistä kertaa sai ihon kananlihalle ja silmät kyyneliin. Ukkini saapui samalla tavalla 70 vuotta ennen minua s/s ARABICILLA Liverpoolista, kun hän tuli Ellis Islandin kautta siirtolaiseksi 1907. Työskenneltyään seitsemän vuotta mainarina hän tuli sotimaan Suomen vapauden puolesta. Sodan seurauksena saksalaiset upottivat s/s Arabicin 1915.

Tammikuu

Lieneekö 1907 ollut yhtä kylmä tammikuu kuin 1977?  Pakkasta oli ja lunta hipsi Keskuspuistoon öisin. Kadut olivat sulat, kun siellä alla on lämmitys. Marilyn Monroen hulmuavat helmat tulivat mieleen, jos satuit seisomaan ritilän päällä. Satamassa ollessa työaika talouspuolella oli viikonloppuisin lyhyempi, koska silloin oli yleensä vain yksi ruokailu päivittäin. Messien jääkaappeihin ladattiin yösyömistä. Ehdimme käydä useamman kerran ”kaupungilla”. Agentti järjesti kiertoajeluja omalla autollaan; samoin jotkut siellä asuvat suomalaiset. He kertoivat suomalaissiirtolaisuuden alkuvaiheista New Yorkissa. Serkkuni on myöhemmin kertonut lisää. Hän on Brooklynin suomalaisen kirkon tilintarkastajana.

Merimiehet ja New York

Historian mukaan kaupungin suomalaisasutus on merimiesten alulle panema ja pitkälti heidän rakentamansa. New Yorkin satamaa pidettiin aikanaan maailman merkittävimpänä ja parhaana. Ankkuripaikkoja oli tuhansille aluksille.

Sananmukaisesti rakentajina ovat suomalaiset merimiehet kunnostautuneet 1900-luvulla. Moni valtameriä pitkään seilannut merimies sai merellä olosta tarpeekseen. Maissa heille oli työtä karpentereina rakennuksilla ja sataman rakennustöissä. Joku jatkoi seilausta amerikkalaisissa rannikkoaluksissa. Suomalaisten merimiesten elämä vakiintui, kun he tapasivat missionissa piikomaan tulleita suomalaistyttöjä.

Esko Tommolan (New Yorkin suomalaisten tarina; Otava 1988) mukaan Suomen Merimieslähetysseura lähetti 1887 papiksi Emil Paneliuksen. Hän vieraili Manhattanin kapakoissa, joiden hän sanoi ”kauheudessaan ylittävän mielikuvituksenkin rajat ja olevan todellisia ryövärinluolia”.

Harlemin kiertoajelu

Vähitellen suomalaiset ovat joutuneet luovuttamaan siirtolaiskorttelinsa ympäristön mustaihoisille. Suomalaisilta jääneisiin tyhjiin asuntoihin muutti omavaltaisesti värillisiä. Talojen omistajat sytyttivät asuntonsa tuleen ja savustivat näin luvattomat asukkaat pois. Näimme kerrostaloja rikkonaisine, nokisine ikkunoineen; aivan kuin tyhjiä silmiä mustassa meikissä.

Brooklynin vierailut

Entisajan satama oli pääasiassa Brooklynin puolella, jonne merimieslähetys perusti missioninsa. Sunset-puiston Finntowniin alkoi muuttaa asukkaita Karibian meren saarilta. Alussa suomalaiset kuvittelivat, että ”ei ne tänne pääse; me työnnämme puertot takaisin mereen”. Niin ei käynyt. Ihmiset vanhenivat ja muuttivat Floridaan tai kuolivat pois. Imatra Hallilla tapasimme ikääntyneitä, sitkeitä siirtolaisia, joita oli jäljellä ehkä kolmisensataa. Tuskin nämä puertoricolaisetkaan ovat alueen lopullisia haltijoita, sillä kiertoajelulla 2010 korealaiset, vietnamilaiset ja kiinalaiset näyttivät olevan tulossa. Imatra Hallin reissulla pistäydyimme Brooklynin kapakassa, jossa maistettiin rommia karibialaisen musiikin tahdissa. Olihan siellä pojille myös kauniita tyttöjä!

Manhattan

Yksi must-paikka oli tietysti Little Finland Manhattanin 86.kadulla. Vanha rouva Tyyni Kalervo oli New Yorkin suomalaisten parissa menestynein ravintolan pitäjä. Vielä 1988 Tyyni itse on ollut pääbaarimestarina 87-vuotiaana. Little Finland on lopetettu 1988 loppuvuodesta. Toisenlainen kokemus oli, kun menin miesten mukana Manhattanin tissibaariin.

Syömässäkin tuli käytyä. Agentti oli varannut dinnerin oikein kunnon texaspihviravintolasta. Sen suurempaa pihviä en ole vieläkään saanut. Taisi olla puoli kiloa. Ja tietysti elämäni ensimmäinen kerta McDonaldsissa! Vaateostoksilla kävin Macy’s-tavaratalossa ja Lee-farkkupuodissa, joista sai sellaista, mitä ei vielä ollut Suomessa. Musiikkikaupoista ostettiin Johnny Cashin, Neil Youngin, Loretta Lynnin ja Patsy Clinen kasetteja laivalla kuunneltavaksi. Torontossa ollessani tykästyin kantriin ja bluesiin.

Rockefeller Centerissä oli vielä iso joulukuusi uskomattomine amerikanvaloineen. Haaveissa on, että pääsisin vielä joskus matkustamaan Southamptonista Queen Mary 2:lla New Yorkiin juuri joulun alla ja näkisin jouluvalot kaikessa loistossaan. Rockefeller Centerin suihkulähdeallas oli muutettu luistinradaksi. Kiertoajelulla meille näytettiin YK-taloa ja silloista WTC-rakennusta. Lääkärissäkin kävin, mutta tulkkina. Säkätyttö halusi naispuolisen mukaansa, niinpä minä alkeellisella kouluenglannilla avitin. Asia selvisi.

Taksimatkat

Laivalta oli helppo lähteä Manhattanille, mutta yöllä oli joskus vaikea saada taksia laivalle asti. Joku kieltäytyi, toinen vaati ylimääräistä. Taksissa paloi valo TAXI, jos se oli vapaa. Jos se oli matkalla talleille, paloi OFF DUTY-valo. Silloin saattoi saada kyydin, jos matka oli samaan suuntaan. Kuski sitten pisti rahat omaan taskuunsa! Kaupungissa oli kuulemma lukematon määrä kuskeja, joilla oli rikosrekisteri. Siitä huolimatta agentin ja Brooklynin suomalaisten mielestä taksi oli turvallisempi vaihtoehto kuin metro.

Sanottiin, että metro oli vastenmielisen likainen ja tungos oli ahdistava, kesällä kuuma ja talvella vetoisen kylmä, asemat sokkeloisia ja pimeitä, ryöstöjä ja huumeitten myyntiä. Kuukauden aikana murhattiin yhdeksän ihmistä metrossa.

Newarkissa

Levanten keulassa oli venäläinen laiva, jonka siivellä pasteeraili koko ajan mies manttelissa ja karvalakissa. Joku väitti nähneensä vahdilla torrakonkin. Kai vartiointi olikin tarpeen, sillä yhtenä yönä oli murhattu mies laiturilla. Ei onneksi meikäläisiä. LEVANTEEN lastattiin paaleiksi puristettua autoromua vietäväksi Japaniin. Kohta lähtisimme kohti uusia kokemuksia…

Forums

Pauli (ei varmistettu)

Ke, 05.08.2015 - 13:41

Kyseinen baari oli auki avielä toukokuussa -93 ja vanha rouva itsekin pirteänä.

Little Finland -baari siirtyi Manhattanilla 86. kadulta osoitteeseen 1710 Second Avenue, 88. ja 89. katujen väliin, 1980-luvun lopussa, ehkä 1989 ja oli siinä osoitteessa helmikuuhun 1994 asti. Tyyni Kalervo kuoli, kuten täällä kirjoitetaankin, marraskuussa 1993.