Tramontanassa oli päälähetin melkein täysin kaput jo Mauritiuksen hätäsataman ajoilta. Kesti päällä
loppuaikoina vain muutaman minuutin ja joku lämpörele
katkaisi virrat. Sitä jo Port Louisin redillä yritin sähkön
kanssa korjailla, mutta modifikaatioita oli tehty vuosien mittaan
niin paljon, ettei asiasta tolkkua tullut. Revimme kaikki lähettimen
etupellit auki ja laitoimme tuulettimen imemään kuumaa ilmaa
vehkeestä. Eipä se paljoa auttanut.
Varustamon edustaja Epo yritti Mauritiuksella muutaman kerran vähän pitempää puhelua
varustamoon, mutta jutut jäi aina kesken. Huumorimiehenä hän ehdotti,
että varaisin pari ämpärillistä vettä radiohyttiin ja heittelisin niitä
lähettimen putkille. En lämmennyt ajatukselle.
Karachin redillä kun iät ja ajat odoteltiin romutuskäskyä, kippari Rainer
kerran otti brygän VHF:llä yhteyden Karachi Radioon ja tilasi
puhelun konttoriin. Satuin juuri tulemaan brygälle kun homma oli menossa.
Tilauksen jälkeen sanoin vaivihkaa hänelle, että homma meni ihan
ok, mutta unohdit kertoa mihin maahan puhelu on menossa. Annoit vain
Hesan numeron ilman mitään suuntanumeroita. No siinä piti minun
sitten kertoa Karachiin tarkemmat puhelutiedot. "It will take few hours"
sanoi operaattori. Puhelu ei redilläoloaikana tullut ja lienee
vieläkin siellä jonotuslistalla....
- Lisää uusi kommentti
- 68 katselukertaa
Tilapäinen lähettimen
Oheinen kuva Tramontanan radiohytistä alkuvuodesta 1974. Lähettimestä paloi vastus. Ehkäpä jopa niin, että näki, mistäpäin savu tuli ja mikä oli mustunut. Varaosissa ei sopivaa ollut joten piti harsia niistä, mitä oli saatavilla.
Tuohon aikaan oli käytössä putkivehkeet. Varaosina oli paljon putkia, yleensä niissä oli merkintä "käytetty, mutta toimii." Pidin tapanani kerätä semmoiset pois ja tilata sipsulta uudet tilalle. Joskus pidettiin brygällä heittokisoja. Yksi heitti "käytetty mutta toimii" putken korkealle ilmaan ja toinen koitti osua siihen toisella putkella. Harvoin osuttiin mutta mereen meni kaikki.
Kyllähän noiden vanhuksien
Kyllähän noiden vanhuksien laitteiden kanssa sai aina joskus käyttää luovaa mielikuvitusta korjauksissa. Sen puoleen "helppoja" korjattavia, kun ei ollut käytetty puolijohteita eikä satiaisia, prosessoreista puhumattakaan. Jos ei radiohytistä löytynyt varaosaa, saattoi sähkömiehellä olla sopiva konkka tai vastus. Tramontanassa, kuten tuon aikakauden paateissa yleensäkin, 500 kHz lähettimessä ei ollut mitään kiteitä. Kelarummusta valittiin vain taajuus esiaseteltuun kohtaan. Helsinkiradion edesmennyt päivystäjä-kipinä Harri Häkkinen kerran minulle kertoi tuntemuksiaan. Hän sanoi, että Hesan OHC päivystyksessä istuessaan hän pystyi tunnistamaan Tramontana/OGZB lähetteen Pohjanmereltä asti viidelläsataa heti kun oli kuullut pari ensimmäistä merkkiä laivan kutsuessa jotain rannikkoasemaa. Oli kuulemma taajuus hiukan jakson vieressä ja omintakeinen murina lähettimen kantoaallossa. Ilmeisesti virtalähteen suodatuskonkat olivat eläkeiässä.
1975 Matai/OIDI oli juuri tulossa Australiaan(Nhulunbuy/Gove) lastaamaan, kun päävastaanotin (Mackay) hiljeni melkein totaalisesti. Kysyin meklarilta sitten laituriin kiinnittymisen jälkeen, olisiko kaupungissa minkäänlaista laivaradiohuoltofirmaa. Gove oli kyllä käpykylä, mutta bauksiittia kävi usein laivoja lastaamassa, joten ehkä huoltokin löytyisi. Meklari kertoi tietävänsä erään "insinöörin" joka varmaan hoitaisi korjauksen.
Seuraavana päivänä radiohytin oveen koputti vanha patu, nahkasalkku kädessään. Siinä varmaan olivat kolvi, hohtimet ja sivuleikkurit. Kertoi olevansa radioservice ja kysyi mikä oli ongelma. Kehoitin astumaan sisään. Hän peilaili hetken aikaa radiokonsolin laitteita paksujen linssiensä takaa. Kun vedin päävastaanottimen esiin, ulos paneelista, hän nosti kätensä pystyyn. "That's too hi-tech for me, I usually fix the local people's tube receivers". Eihän siinä mikään auttanut, jokainen tietää rajansa. Edes tarjottu olut ei kelvannut hänelle (voiko uskoa aussista?) vaan hän poistui juoksujalkaa.
Join itse sen oluen ja aloin tutkia vastaanottimen sielunelämää. Ilmeisesti radion etupää oli saanut lievän tällin salamasta ja eka RF transistori oli kärynnyt. Varaosaahan ei tietenkään ollut, joten otin toisen oluen ja ohitin koko vammaisen komponentin juottamalla pari piuhaa piirilevyyn. Yes, vastaanotin toimi melkein kuin ennenkin.
Pyysin sitten konttoria hoitamaan pari vastaavaa transistoria seuraavaan satamaan, eli Kapkaupunkiin. No eihän niitä tietenkään sinne tullut, vaan vasta Islannissa tuli varaosat. "Ei meillä varustamossa kaikkea ehdi, kun laivakin tuli Kapkaupunkiin jo kuukauden päästä tilauksestasi. Hyvä kun saatiin hoidettua varaosa Islantiin". No, kaksi kuukautta on ihan hyvä toimitusaika. Eihän näillä yhteydenpidoilla niin väliä ollut.
Jari