Joo, se lienee hiukan ongelmallinen toisinaan, tuo luotsien työpanoksen arviointi ja koko asian käsittelykin. Ainakin siis kansipäällystön osalta; monilla on mm. vanhoja merikoulu- ja laivakavereita luotseina. Olin itse muutaman vuoden merikoulussa opettajana sivutoimisesti, kun suorittelin yliopiston tiedekunnassa jatkopaperia. Siellä tuli mm. tulevien merikapteenien kanssa joskus asia esiin. Kehoitin varsinkin sen kirjan saamisen jälkeen vahtipäällikkönä varsinaisen duunin lisäksi katseleen luotsien touhuja "sillä silmällä", vertailemaan eri paikkojen kesken ja katselemaan, miten toimivat. Kun päällikkyys lankeaa sitten joskus, neuvoin aina asettamaan sen riman huonoimman kokemuksen kohdalle. Jos ei muuta, niin paperitöissä säästääkseen kaiken maailman pikkuhavereittenkin vuoksi...
Seuraavaa tarinaa en pojille kertonut - lähinnä pieteettisyistä - mutta voinen panna sen tähän. Valitan, jos teksti on joskus kovaa, mutta skönäri sanoo ja avaa suunsa silloin, kun on sen aika! Oli lokakuuta, säkkipimeää ja kävi hyvänlainen n. 6 bf:n southeast-tuuli, kun tulin aamuyöllä Naantaliin naftisti alle 10000 tonnisella täydessä lastissa. Siinä oli mennyt viikon päivät heikolla nukkumisella. Luotsi vaihtui Korppoossa ja vaihdon jälkeen sanoin tavan mukaan perämiehelle (terveiset vaan aina luotettavalle styyrille Richterin Paulille, jos vielä Haapasaaren nurkilla henki pihisee), että herättää Rajakarissa, vedän hetkeksi pötkölleen.
No, puhelin soi ja vastaamaan mennessäni näin Luonnonmaan nokan sivulla ja laituripaikan loistavan edessä kivenheiton päässä. Takuuvarmasti oli soitettu, mutta mitään en muista. Rappusia juostessa tunsin jaloissa, että kone käy täyttä eteen. Brykälle ja suoraan telegrammista täysi taakse. Luotsi katseli katse lasittuneena suoraan eteensä paikat täristen ja karjaisi: "Mää lähren paskalle!" Häipyi ja jälkeenpäin ajattelin - meillä kun ei ollut WC:tä brykällä vaan siinä kongilla oven pielessä - että pakopaikkakin oli mietitty valmiiksi. Sanoin styyrille vaan, että sandby ja tämä häipyi. Kone jauhoi täyttä taakse, muttei se vauhti siitä pudonnut juuri lainkaan, sillä tuuli painoi takaa. Onneksi oli nurjakäyntinen potkuri, jolla pakki vei perää oikealle laiturin suuntaiseksi. Ruorilla yritin tähdätä sen vähän mitä voi, sillä laituripaikka oli rako vain; edessä oli pikku hollanteri ja takana laituri loppui.
Okei, paatti kääntyi kuin kääntyikin kuitenkin laiturin suuntaiseksi. Juuri kun perä oli iskeytymässä hurjalla vauhdilla laituriin, ruori kaikki oikealle ja täysi eteen. Kun alus oli juuri syöksähtämässä eteenpäin, ruori keskelle ja täysi taakse. Paatti pysähtyi laituriin sen suuntaisesti ja vapisi paikallaan kuin ravihevonen! Kaksi metriä hollanterin ahterista, kävin katsomassa aamulla. Ja keulan töijäysjengi käveli keskilaivan paikkeilla duuniinsa! Siinä oltiin...
Samassa brykän ovi kiskaistiin auki, shiiffi seisoi ovella naama tummanpunaisena ja alaleuka vapisi, muttei sanonut mitään. Kerroin, että nukahdin saakeli ja luotsi rakensi pommin sillä aikaa! "Malmit on sitä varten, että ne pannaan liikkeelle", huusi shiiffi ja häipyi. Hän oli valvonut sen saman viikon tietysti ja ymmärsi. Luotsi tuli sitten aikanaan brykälle kuittivihkoineen ja pyysi allekirjoitusta. Vetäisin puukstaavit, käänsin selkäni ja karjaisin: "Painu vittuun!" Tämä meni...
Loppuarvioita: näin sitten vaan kävi ja luotsi oli näemmä niitä miehiä, joka oli vissiin seilannut styyrmannina vaan "hyvissä varustamoissa" (lue EFFOA), joissa vain Ukko Isojumala sai koskea telegrammiin! Jumalaton, kahden paatin upottama haverikin taisi olla parempi vaihtoehto kuin vaihdekeppiin koskeminen? Styyriä on turha syyttää, en edes välittänyt kysyä oliko herättänyt (olin möläyttänyt kai puhelimeen jotain, että kiitos vaan...), sillä monet luotsit haluaa ajella laituriin, että olisi edes jotain tuoretta tekemistä, kun on esim. 20 v. vatkannut samaa väliä. Luotsi sitten vielä teki sen kuolemansynnin että häipyi, enkä voinut ajaa satama-altaassa vauhdin tappavaa lenkkiä, sillä en tiennyt poijujen "vääristä puolista" mitään. Utö-Turku -välin poijujen nurjienkin puolien opettelu on kyllä liikaa vaadittu keltä vaan... Mutta, kun myöhemmin joku luotsi alkoi "esiintymään" sillalla, sylkäisin brykän turkille ja kävelin pois. Jokainen jeesuksen kerta! Yksi raumalainen, hermonsa menettänyt luotsi oli kerrankin tuuman päässä lähteä keulaan yytsiikiin ja försti (sattui silloin näet olemaan täysjärkinen kundi styyrinä, joka oli joskus nähnyt merikortinkin ja tunsi kaikki numerot) ajamaan ulos, mutta onnekseen sulki turpansa... Turha meinaan väittää rosiksessa, että hakattiin, jos kolme kundia, kippari, styyri ja ruorijengari kaikki sanovat, että "kaatui brykän kynnykseen"...
Luotsiasiaa
Joo, se lienee hiukan ongelmallinen toisinaan, tuo luotsien työpanoksen arviointi ja koko asian käsittelykin. Ainakin siis kansipäällystön osalta; monilla on mm. vanhoja merikoulu- ja laivakavereita luotseina. Olin itse muutaman vuoden merikoulussa opettajana sivutoimisesti, kun suorittelin yliopiston tiedekunnassa jatkopaperia. Siellä tuli mm. tulevien merikapteenien kanssa joskus asia esiin. Kehoitin varsinkin sen kirjan saamisen jälkeen vahtipäällikkönä varsinaisen duunin lisäksi katseleen luotsien touhuja "sillä silmällä", vertailemaan eri paikkojen kesken ja katselemaan, miten toimivat. Kun päällikkyys lankeaa sitten joskus, neuvoin aina asettamaan sen riman huonoimman kokemuksen kohdalle. Jos ei muuta, niin paperitöissä säästääkseen kaiken maailman pikkuhavereittenkin vuoksi...
Seuraavaa tarinaa en pojille kertonut - lähinnä pieteettisyistä - mutta voinen panna sen tähän. Valitan, jos teksti on joskus kovaa, mutta skönäri sanoo ja avaa suunsa silloin, kun on sen aika! Oli lokakuuta, säkkipimeää ja kävi hyvänlainen n. 6 bf:n southeast-tuuli, kun tulin aamuyöllä Naantaliin naftisti alle 10000 tonnisella täydessä lastissa. Siinä oli mennyt viikon päivät heikolla nukkumisella. Luotsi vaihtui Korppoossa ja vaihdon jälkeen sanoin tavan mukaan perämiehelle (terveiset vaan aina luotettavalle styyrille Richterin Paulille, jos vielä Haapasaaren nurkilla henki pihisee), että herättää Rajakarissa, vedän hetkeksi pötkölleen.
No, puhelin soi ja vastaamaan mennessäni näin Luonnonmaan nokan sivulla ja laituripaikan loistavan edessä kivenheiton päässä. Takuuvarmasti oli soitettu, mutta mitään en muista. Rappusia juostessa tunsin jaloissa, että kone käy täyttä eteen. Brykälle ja suoraan telegrammista täysi taakse. Luotsi katseli katse lasittuneena suoraan eteensä paikat täristen ja karjaisi: "Mää lähren paskalle!" Häipyi ja jälkeenpäin ajattelin - meillä kun ei ollut WC:tä brykällä vaan siinä kongilla oven pielessä - että pakopaikkakin oli mietitty valmiiksi. Sanoin styyrille vaan, että sandby ja tämä häipyi. Kone jauhoi täyttä taakse, muttei se vauhti siitä pudonnut juuri lainkaan, sillä tuuli painoi takaa. Onneksi oli nurjakäyntinen potkuri, jolla pakki vei perää oikealle laiturin suuntaiseksi. Ruorilla yritin tähdätä sen vähän mitä voi, sillä laituripaikka oli rako vain; edessä oli pikku hollanteri ja takana laituri loppui.
Okei, paatti kääntyi kuin kääntyikin kuitenkin laiturin suuntaiseksi. Juuri kun perä oli iskeytymässä hurjalla vauhdilla laituriin, ruori kaikki oikealle ja täysi eteen. Kun alus oli juuri syöksähtämässä eteenpäin, ruori keskelle ja täysi taakse. Paatti pysähtyi laituriin sen suuntaisesti ja vapisi paikallaan kuin ravihevonen! Kaksi metriä hollanterin ahterista, kävin katsomassa aamulla. Ja keulan töijäysjengi käveli keskilaivan paikkeilla duuniinsa! Siinä oltiin...
Samassa brykän ovi kiskaistiin auki, shiiffi seisoi ovella naama tummanpunaisena ja alaleuka vapisi, muttei sanonut mitään. Kerroin, että nukahdin saakeli ja luotsi rakensi pommin sillä aikaa! "Malmit on sitä varten, että ne pannaan liikkeelle", huusi shiiffi ja häipyi. Hän oli valvonut sen saman viikon tietysti ja ymmärsi. Luotsi tuli sitten aikanaan brykälle kuittivihkoineen ja pyysi allekirjoitusta. Vetäisin puukstaavit, käänsin selkäni ja karjaisin: "Painu vittuun!" Tämä meni...
Loppuarvioita: näin sitten vaan kävi ja luotsi oli näemmä niitä miehiä, joka oli vissiin seilannut styyrmannina vaan "hyvissä varustamoissa" (lue EFFOA), joissa vain Ukko Isojumala sai koskea telegrammiin! Jumalaton, kahden paatin upottama haverikin taisi olla parempi vaihtoehto kuin vaihdekeppiin koskeminen? Styyriä on turha syyttää, en edes välittänyt kysyä oliko herättänyt (olin möläyttänyt kai puhelimeen jotain, että kiitos vaan...), sillä monet luotsit haluaa ajella laituriin, että olisi edes jotain tuoretta tekemistä, kun on esim. 20 v. vatkannut samaa väliä. Luotsi sitten vielä teki sen kuolemansynnin että häipyi, enkä voinut ajaa satama-altaassa vauhdin tappavaa lenkkiä, sillä en tiennyt poijujen "vääristä puolista" mitään. Utö-Turku -välin poijujen nurjienkin puolien opettelu on kyllä liikaa vaadittu keltä vaan... Mutta, kun myöhemmin joku luotsi alkoi "esiintymään" sillalla, sylkäisin brykän turkille ja kävelin pois. Jokainen jeesuksen kerta! Yksi raumalainen, hermonsa menettänyt luotsi oli kerrankin tuuman päässä lähteä keulaan yytsiikiin ja försti (sattui silloin näet olemaan täysjärkinen kundi styyrinä, joka oli joskus nähnyt merikortinkin ja tunsi kaikki numerot) ajamaan ulos, mutta onnekseen sulki turpansa... Turha meinaan väittää rosiksessa, että hakattiin, jos kolme kundia, kippari, styyri ja ruorijengari kaikki sanovat, että "kaatui brykän kynnykseen"...