"Saako näin välillä kysyä hölmönä, että minkälaista se hf-radiopuhelun
ottaminen oli ennen tätä SSB-aikakautta. Itsehän tulin vasta 79 ja
silloin oli homma helppoa. Oliko se silloin vanhaan aikaan puhdasta
am:ää vai mikä lähetelaji oli käytössä A3H (jossa aika paljon
kantoaaltoa mukana) ? Kideohjatut lähettimethän teillä oli pelkästään ?
Miten toisten radioasemien kuin Hesan kanssa pelattiin ?
Meillä on ilmailussa vielä antiikkimodulaatio eli am kovassa käytössä.
Kanavaväleissä ollaan menossa kohti 8,33 kHz:iä. Autojaksot tosin ovat
jo fm:ää.
kyselee,
Raimo
"
"Puhdas AM se oli silloin aikoinaan. Ei siinä sen kummempia
ongelmia ollut, kyllä rannikkoasemat myöhemmässäkin
vaiheessa kutsutaajuudella huomasivat, että nuo vanhukset
tulevat AM:llä. Kiteillähän niitä ajettiin. Jossain paateissa kun
halusi 12 Mc finskien juorubandille (CW) olikos se 12670 vai 12630,
piti aukaista radiohytissä löytyvästä junkboxista edellisten maiden
jäämistöstä lähellä oleva kide ja hioa se sopivalle taajuudelle. Melko
simppeli
homma tuolloin, kun kiteet oli vielä ruuveilla kiinnitetyissä rasioissa.
Muitten kuin Hesan kanssa piti puhelut sopia HF:llä etukäteen
cw:llä. Joskus piti Hesaradiotakin pyytää vaihtamaan lähetelaji
AM:lle kun laivan vastaanotin ryömi sen verran, että puhelun
aikana piti koko aika säätää taajuutta :-=
Hyvin tuo muutama sata wattia AM modella puski mm. Passad
kolmosesta Hesaan Kiinan mereltä.
Jari
"
- Lisää uusi kommentti
- 101 katselukertaa
Millä perhanalla tiesitte
Millä perhanalla tiesitte mikä taajuus tuli kiteestä ulos. Eihän mitään
taajuuslaskimia ollut ? Kuuntelitteko omalla vastaanottimella ?
Mites modulaatiosyvyys ? Mistä tiesitte, että luuriin huutaessa lähti
riittävällä mod %:lla tavaraa taivaalle ? Paremmat soundit am:llä
varmaan oli kuin ssb:llä. Sehän mykisti sopivasti isomman alueen
taajuuskaistaa ;-) Jäi häiriötkin sinne alle.
Oliko suomalaisille laivoille annettu jotkin tietyt puhelähetintaajuudet
? Eli jos halusi puhelun jonkun ulkomaalaisen hf-aseman kautta, niin
sille piti antaa cw:llä tuo taajuus, jota kuunnella ? Vai oliko teillä
säkillinen kiteitä joka lähtöön ?
Ex-Oktaviuksessa eli Monsunissa oli paras vastaanotin Eddystonen 830 -
vuosimallia 65. Siinä oli jopa upper sideband ssb-mode, mutta aina kun
tangentin päästi lähettimestä offiin, niin vastaanottimen viritys meni
vituralleen. Konttoripuheluissa oli tekemistä. Ulos lähti hyvää kamaa -
kiitos Hagenukin syntikan, mutta kun siirryttiin vastaanottoon niin
Ojamiehen ääni meni akuankaksi ;-) kunnes kerkisin virittää pitchin
kohdalle. Vanha kansa laivassa motkotti, että on siinä kumma kipinä kun
valittaa, ettei oikein radiopuheluja kannattaisi ottaa - otettiinhan
sitä jo 50-luvullakin ;-) Siinä oli turha selittää, että silloin oli am,
nyt on ssb - only. Kun minun törni oli ohi, niin kollega sai SR51:n ja
radioteleksit Naantalissa. Näin jälkeenpäin ei yhtään harmita, että
minäkin kerkisin kokemaan vähän vanhaa meininkiä.
Qsoilitteko 70-luvun alkupuolella Portisheadin kanssa ? Siellähän ensin
otettiin qso GKB:n kanssa - ja saatiin qry 76 ;-) 3 tunnin päästä sitten
alkoi GKC yms kutsua ja tarjota sanomaa. GKC:n löytäminen oli helppoa
hommaa, jos oli tarkka vastaanotin. Eddystonella meni aina asemaa
etsiessä - piirtelinkin tussilla taajuuksien merkit naamatauluun haun
helpottamiseksi. Monsunissa oli se Hagenukin exciter, joka meni melkein
mille taajuudelle tahansa - sitä kun avainsi ilman päälähetintä
haluamalla taajuudella niin se tuli rx:stä läpi. Siihen sitten tussilla
viiva merkiksi.
t. Raimo
Joo, omalla vastaanottimella
Joo, omalla vastaanottimella sai tsekattua hiomatuloksen.
Saihan niihin luureihin huutaa tosissaan. Oiskos niissä lähettimissä
ollut joku modulation-level mittari, en muista. Kun vastapuoli alkoi
kysellä "mitä..mitä" kehoitin aina soittajaa korottamaan ääntään :-)
Muistan aikoinaan Nilsun Sevillan paateissa, kun oltiin jossain
Atlantilla 12 megan cw juoruaikaan, niin huutelin suomalaisia
paatteja kutsumaan omilla cw jaksoillaan, jos heillä oli jotain
qsp tavaraa Hesaan. Aina sieltä joku Meksikon lahdelta
vastaili. Qsp sujui hyvin, joskus kun Tapsa oli OFJ:n puikoissa,
hän väänsi lähettimensä laivajaksoille....good service.
Sitten kun päästiin SSB lähettimiin, oli 12 megan paalutaajuus
kai 12424 tai jotain semmoista. Siellähän turistiin aina määräaikoina
istuttua.
Muistan yhden jenkkikipinän, jonka kanssa kerran viidelläsataa jostain
syystä pidin kuson. Hän oli US Armyn rahtauksessa olevan tankkerin kipinä.
Kerroin olevani aina silloin tällöin tuolla 12 megan SSB jaksolla äänessä.
Muutaman vuoden ajan hän eri laivoissa ollessaan
poikkesi jaksolle ja kertoi terveisiään. Hollannissa kerran olimme satamassa
yhtä aikaa ja hän poikkesi laivastovierailulla.
Jari
Patricia
Patrician lähettimeen tuli keskellä Tyyntämerta semmoinen vika, ettei upissa rantaradiot kuulleet mitään. Kun vaikkapa oli jaappanilaiseen radioasemaan saanut jonkin vuoron montakymmentä ja sitten tuli oma vuoro, niin rantaradio ei kuullut mitään ja niinpä meni monen tunnin jonutus hukkaan.
Hoksasin, että lähetin ryömii ylöspäin ja vähitelleen kehitin systeemin, että kuuntelin rantaradiota Draken vastaanottimesta ja Mackayhin viritin oman lähittimeni uppitaajuudeen. Kun taas tuli rantaradiossa oma vuoroni, väänsin lähettimen taajuutta sopivasti alaspäin, että se kuului Mackayssa ja qsot qlkivat.
Seuraavassa satamassa kävi osaava huoltomies mikä keksi vian kideuunin lämmityksessä. Termostaatti oli rikki ja uuni vaan lämmitti ja lämmitti mikä aiheutti taajuuden nousun. Olikohan niissä masiinoissa tämä yksi kide, mitä käytettiin kaikkien lähetystaajuuksien perustana. Timo