Merenkulkijoilla saattoi olla monenlaisia harrastuksia. Oli tavanomaisia ulkomaisten kolikoitten ja seteleiden keräilyä. Tulitikkuaskien, kalja- ja viinapullojen etikettien keräilyä. Eräs kartutti kokoelmaansa, mihin oli saanut naisilta luvan kanssa leikata karvatupsuja.
Erikoisin oli White Rosen matruusin keräilyharrastus päästä putkaan mahdollisimman monessa maassa. Kiinassa ei mitkään temput auttaneet. Aina vaan hymyiltiin ja oltiin kohteliaita, eikä putkaan huolittu. Keräilijällä oli ilmiömäinen kyky pitää täysinäinen lasi läikyttämättä kädessään, vaikkei jalat oikein jaksaneet pitää pystyssä, eikä selkä pysyä suorana.
Forums
- Lisää uusi kommentti
- 75 katselukertaa
Kallein lahja
Maissa muutaman päivän merimiesvapaata vietettyään eräs täkkäri kehuskeli, miten kalliin aterian hienossa ravintolassa oli kustantanut paikalliselle seuralaiselleen. Siitä sitten piti muitten alkaa pistää paremmaksi.
Yksi kehui joskus ostaneensa naiselle elävän kanan. Joku oli ostanut pukin tai vuohen tai jonkin semmoisen otuksen. Seuraava muisteli ostaneensa ompelukoneen, semmoisen polettavan, kun ei rouvan majapaikassa ollut sähköjä. Potin vei sitten kokki, joka väitti ostaneensa talon. Kun siinä sitten kahvitauko loppui, jäi kehumiset siihen. Myöhemmin kokki täsmensi, että talo oli kuumassa Afrikassa jonkilainen risuista ja pellistä koottu hökötys.