Joskus 50-luvun puolessavälissä olimme Paraisten Olivian kanssa Oulun pahaltahaisevassa kaupungissa Juhannuksen aikoihin,Arvoni oli laivapoika eli fiinimmin jungmanni,ja senhetkinen tehtäväni yövahti.Juhannusaamu oli kaunis ja tyyni.Oliviassa oli byssan savutorvi melkein kiinni itse jatsarinvarressa joka ei ollut omiaan parantamaan hellan vetoa,Vaikeuksia tuli jo kun vedin slagit hellasta,noki ei oikein mennyt savurööriin,ja aivan oikein,spiisi ei vetänyt yhtään,vanha konsti-öljyinen trasseli,ei saanut kolia syttymään,savua kylläkin.Minun touhujani oli tullut katselemaan toinen mestari joka ehdotti että pistäisin hellaan jonkinlaisen tulen ja menisin sitten pudottamaan palavan trasselin savutorvesta alas.Sanoista tekoihin,silppasin savutorvea ylös ja mestari ojensi minulle pooshaalla palavan trasselin jonka pudotin alas torvesta-kaliboom hellanrenkaat kilisivät,ja torvesta alkoi tulla savua-niin myös byssan skailetista.Mentiin katsomaan työmme tuloksia,byssa muistutti nokista pajaa mutta hellassa paloi tuli.

Kokkikin oli herännyt meteliin ja meinasin saada turpiin.mestari tuli kuitenkin hätiin ja kun iloisia Juhannuksenviettäjiä alkoi kerääntyä paikalle,saatiin pystyyn talkooporukka joka alkoi vaskata pajaa,lainasin mestarilta pari pulloa Wyborovaa jatehtiin kunnon boolit.Kun oli aika valmistaa aamiaista pidettiin tauko ja sitten taas jatkettiin,aamupäivän kuluessa saatiin byssa kiiltämään puhtauttaan.

Myöhemmin kun tunteet olivat jäähtyneet,kehaisi kokki että hella ei ole aikoihin vetänyt yhtä hyvin,minä vastasin kohteliaasti:"Eikä byssa ole koskaan ollut niin puhdas kuin nyt",kokki katsoi vähän hitaasti.