Ollessani 1956 s/s Turidilla matkalla Suezin kriisin aikaan Egyptin Aleksandriaan. Tällä reissulla sain kokea sen kusetuksen mitä nuoret pojat saivat osakseen, kylläkin huumorimielellä. Kapteeni Lars Tallqvist kutsui minut brygalle ja antoi pytsin käteen, ja käski mennä konehuoneesta hakemaan ”korsteeni deekuja”. Lähdin pytsin kanssa konehuoneeseen, jossa oli vahtivuorossa kone kakkonen Aleksanteri Sario. Kysyin häneltä kyseistä ainetta, mutta hänen ilmeestä olisi pitänyt osata lukea, ettei kaikki ole kohdallaan. Siirryin schiefin luokse joka sitten kertoi, että nyt poikaa juoksetetaan ihan turhan perässä. Mene nyt kipparin luokse ja sano, että aine on loppunut, vein pytsin kipparille ja episodi oli päättynyt. Ei tällaista ainetta ole olemassakaan, mutta se on vanha tapa juoksuttaa kokemattomia. Kummallista ettei ensimmäisessä laivassani Axelissa tätä harrastettu.
Turidin siihfi Eero Vartiainen antoi minulle nuorelle messikallelle elämän ohjeen: älä ala tolskaamaan viinan kanssa, mutta iske siitäkin edestä lujasti kusisuoneen.
Toinen episodi oli kun försti Ralph Henry Arlingilla oli tapana käydä ahterimessistä syömässä pullat. Ahon Teppo nimitti hänet rusinapullaksi ja kehitti laulun Veturi-Villen nuotilla: Rusinapulla meiltä se pullat taas söi.
Pentti Utriaisen kirjasta Kotikyläni Martinniemi-elämää piipun juurella
Katso HULDA THORDÉN ja TURID kuvia
- Lisää uusi kommentti
- 55 katselukertaa
Juoksutusta
Itseäni myös juoksutettiin hiukkasen eka paatissani Sallassa. Silloinen mukava poosu, somerolainen Rantasen Ville duunaili jotain ja olin junkkina apupoikana. "Mees poika hakeen piikistä vatupassi," sanoi Ville. No menin kun käskettiin, mutta onneksi otin asian puheeksi täkillä ja poikien ilmeestä aavistin, että hakureissu saattaisikin olla vallan turha. Sanoin Villelle, etten löytänyt ja hänenkin ilmeestään luin tämän halunneen vaan hiukka piristystä sadepäivään.
No, sitten junkin eka torpparivuorollani oli hernekeittoa. Katoin pöydät, mutta maalaispoikana en voinut tietää skönäri-stailista syödä sipulimurskaa keiton kanssa. Junkki-kaverini haki vissiin täkkärien kupin pyssasta, mutta konemiesten pöydästä se jäi. Moottorimies Stuuva Kotkasta huusi: "Torppari, sipulia!" Aloin tietysti hymyilemään tietäväisen näköisenä että joo, taas kusetetaan. Stuuva lisäsi: "Poika, tästä et selviäkään hymyllä!" Pyssan sivupöydältä löytyi sitten yksi orpo sipulikuppi odottamassa...