Ollessani 1956 s/s Turidilla matkalla Suezin kriisin aikaan Egyptin Aleksandriaan. Tällä reissulla sain kokea sen kusetuksen mitä nuoret pojat saivat osakseen, kylläkin huumorimielellä. Kapteeni Lars Tallqvist kutsui minut brygalle ja antoi pytsin käteen, ja käski mennä konehuoneesta hakemaan ”korsteeni deekuja”. Lähdin pytsin kanssa konehuoneeseen, jossa oli vahtivuorossa kone kakkonen Aleksanteri Sario. Kysyin häneltä kyseistä ainetta, mutta hänen ilmeestä olisi pitänyt osata lukea, ettei kaikki ole kohdallaan. Siirryin schiefin luokse joka sitten kertoi, että nyt poikaa juoksetetaan ihan turhan perässä. Mene nyt kipparin luokse ja sano, että aine on loppunut, vein pytsin kipparille ja episodi oli päättynyt. Ei tällaista ainetta ole olemassakaan, mutta se on vanha tapa juoksuttaa kokemattomia. Kummallista ettei ensimmäisessä laivassani Axelissa tätä harrastettu.

Turidin siihfi Eero Vartiainen antoi minulle nuorelle messikallelle elämän ohjeen: älä ala tolskaamaan viinan kanssa, mutta iske siitäkin edestä lujasti kusisuoneen.

Toinen episodi oli kun försti Ralph Henry Arlingilla oli tapana käydä ahterimessistä syömässä pullat. Ahon Teppo nimitti hänet rusinapullaksi ja kehitti laulun Veturi-Villen nuotilla: Rusinapulla meiltä se pullat taas söi.

Pentti Utriaisen kirjasta Kotikyläni Martinniemi-elämää piipun juurella

Katso HULDA THORDÉN ja TURID kuvia