Merimiespalvelutoimisto - Mepa

Mepa-historiikin (”Soita, kirjoita, käy talossa”) tyhjinä ammottavien aukkojen paikkailua:

(kommentteja kirjasta linkissä: https://www.aanimeri.fi/Mepa )

Mepalla oli oma filateelinen ”Eskon puumerkki”

Nilsun toukokuisesta nostalgiaristeilystä on jo muutamia kuukausia, mutta jäipä Vikingin Cinderellalta muistilokeroon yksi tapaaminen, jolla oli suora kytkentä lähes puolen vuosisadan taakse. Tapaus on jutun arvoinen.

Edellisessä Mepa-historiikin paikkailussa kerroin lehtipalveluun liittyneistä postikorteista, joilla merenkulkijat viestivät palvelun pelaamisesta. Näitä kortteja olin ottanut mukaani risteilylle. Kiinnostuneita syynääjiä riitti, eikä ihme. Alkuperäisiä yhteistyöterveisiä maailman kaikilta kulmilta! Ainakin Mepalle kehittämäni kolmisanaisen yhteydenottokehoituksen ”kirjoita!”-osio pelasi. Juuri näitä kortteja tarjosin historiikin tekijöille käytettäväksi kirjan kuvituksessa. Mutta kun toimituskunnalla ei ollut historian tajua, niin sekin mahdollisuus jätettiin käyttämättä. Oliko kyse kirjaltaja Matti Koivun käskystä vai kuvatoimittajan puusilmäisyydestä, jääköön arveltavaksi.

Äänimeri-juttuni kuvituksessa kiinnitti huomiota postikorttien seassa ollut Melitta-kahvinsuodatinkotelon kansi. Pahvista oli paremman puutteessa tehty postikortti, joka oli kirjoitettu Wallhamnissa, postileimassa merkintä Skärhamn 19.1.1982 Sverige. Pahviläpyskässä oli teksti: ”Terve! Kiitos videonauhoista (4 kpl). Mutta: lehtiä emme saaneet. Onko Suomesta paperi ja muste loppu? Hyvää syksyä! Finnroselaiset.”

Ei sen kummempi viesti. Jutun juju onkin siinä, että yksi nostalgiaristeilyn osanottajista oli tuon Melitta-kortin lähettäjä, täkkäri Roope Liekari. Hänellä oli tuolloin jobi Finnrosella, mutta Roope oli ennen kaikkea pesunkestävä nilsu eli Nielsenin miehiä. Hän muisti tapahtuman tarkalleen ja oli enemmän kuin ällistynyt ja tietysti hyvillään, että kaikkea ei ole lyhytnäköisesti heitetty historian tavoittamattomuuteen. Liitän hänen nimensä siihen saatetekstiin, joka seuraa Rauman merimuseoon taltioitavaa Melitta-postikorttia.

Merenkulkijoiden lähettämät postikortit lahjoitan Rauman ja Kotkan merimuseoiden kesken. Seamen´s Mail tarroilla varustettuja kortteja luovutan myös postimuseoon Tampereelle. Nehän ovat filateelista tavaraa. Tästä päästiinkin otsikossa mainittuun ”Eskon puumerkkiin”.

Courrier des marins - Seamen´s Mail

Tammikuussa 1973 työnsä aloittaneen Merimiespalvelutoimiston yhdeksi päätehtäväksi oli kirjattu merenkulkijoiden tiedotusolosuhteiden parantaminen, heidän saattamisensa yhdenvertaiseen asemaan muiden kansalaisten kanssa. Uutiset maailmalta, kotimaasta, kotiseudulta... Radion lyhytaallot... Puhelut kaukomaista ja kaukomaille, kotimaasta ja kotimaahan... Sanomalehtiä kotimaisten merimieskirkkojen lisäksi pohjoismaisille ja kansainvälisille asemille... Omat ja läheisten kuulumiset...

Työkentän laajuus oli kuin maailmankaikkeuden kasvu äärettömyyden tuolle puolen. Kokeneen tiedonvälityskonkarin, Mepan pääsihteerin, radiosähköttäjä Harri ”Hartzi” Kajanuksen kanssa päätimme aloittaa ruohonjuuritasolta. Päivälehtipalvelun menestystarinan olen Mepa-historiikin paikkailujutussani tässä Äänimeren osastossa jo kertonut. Ei ole kuulunut vastaväitteitä. Entä postinkulku ja teleyhteydet Koti-Suomen, ulkomaansatamien ja laivojen välillä? Oli vain kokemusperäistä tietoa. Mutta uskoimme, että saattamalla posti- ja teleasioiden perusohjeet kirjattuina merenkulkijoiden ja varustamojen käyttöön asiat helpottuvat, täsmentyvät ja jopa halpenevat.

Aikaisemman työhistoriani ansiosta tunsin Suomen ulkomaanposti- ja teleasioiden gurut: johtaja Martin Wallenius posti- ja lennätinhallituksen (plh) ulkomanosastolta tiesi kansainvälisen postiliikenteen kiemurat ja johtaja Carl-Georg Träskman puolestaan vastaavat puhelin- ja telepuolen jutut.

Työryhmä pystyyn verkostoitumalla! Mepan kolmikantakin tuli käytännönnössä toteutettua: Wallenius ja Träskman edustivat valtiovaltaa, Hartzi työntekijäpuolta ja tärkeäksi työnantajapuolen edustajaksi kutsuimme Finnlinesin henkilöstöosastosta Juhani Ahoniuksen. Hän piti suunnitelmaa hyvänä ja hoiti käyttöömme työskentelytilat Finnlinesin rollarista edestakaiselle työmatkalle Helsinki – Trawemunde – Helsinki. Asiantuntijat pohdiskelivat oppaan sisällön, allekirjoittanut kirjasi ja muotoili tekstin. Kas niin syntyi Merenkulkijain posti- ja teleopas. Verkostoitumisen malliesimerkki!

Oppaan kanteen sijoitettiin kuva merenkulkijain käyttöön painetusta Seamen´s Mail -kirjekuori- ja -korttitarrasta. Mepan painattamalla mustavalkoisella tarralla ei ollut Maailman Postiliiton sanelemaa virallista, postinkäsittelyn nopeuttamista kansainvälisesti sitovaa sopimusta, kuten esim. sinivalkoisella lentoposti- ja punavalkoisella express-tarralla. Tarra oli vain suositus, jonka posti- ja lennätinhallitus siunasi suomalaisen merenkulun käyttöön. Tosin se oli uutuudessaan huomionarvoinen nimenomaan kansainvälisesti, koska niinhän postiliikenne Suomen ja ulkomaiden välillä suuresti kulki. Maailman Postiliiton virallisen käyttöluvan byrokaattiseen hankintaan olisi saattanut vierähtää kuukausia, ellei peräti vuosia. Mutta Mepa ja plh oikaisivat mutkat. Mepa teetti useita tuhansia A4-kokoisia arkkeja, kussakin tekemäni laskelman mukaan alun toistasataa tarraa. Arkit jaettiin muun materiaalin ohessa kaukoliikenteen, etenkin hakurahtiliikenteen aluksiin. Laivan sisäisestä jakelusta henkilöstön kesken huolehdittiin omantunnon mukaisesti, toivottavasti tasapuolisuuden hengessä. Tarralla varustettuja kortteja ja kirjeitä ainakin Mepaan tuli tasaisesti laivahierarkian kaikilta portailta pölykallesta kippariin.

Tuo mustavalkoinen tarra jäi siis Mepan ikiomaksi filateeliseksi ”Eskon puumerkiksi” ajalta, jolloin suomalaiset skönarit useissa kymmenissä laivoissa vielä seilasivat syvillä vesillä. Se aika on auttamattomasti ohi, ellei nyt sitten Tsaari Putler pane koko maailmaa remonttiin ja kaikki on aloitettava alusta. Mikäli sinulla, kotiväelläsi tai tuttavallasi on tarralla varustettuja kortteja tai kirjekuoria, niin kehoita joko varjelemaan ne tuholta tai tallentamaan jonkun merimuseon tai Tampereella sijaitsevan postimuseon kokoelmiin. Muista tehdä kirjallinen luovutustodistus. Itse en sitä älynnyt tehdä, kun tarrakortteja satoi laariin ja vaikka filateliaa jonkin verran itsekin harrastelin. Vein Helsingissä Tehtaankadulla sijainneeseen postimuseoon muutaman kortin. Pikkusikaria poltellut viiksiniekkainen esihenkilö ei pukahtanutkaan virallisesta luovutuskirjasta, otti kortit, ihmetteli tarraa, murahti kiitoksentapaisen ja se oli siinä. Tamperen museon ystävälliset leidit yrittivät hiljakkoin ratkaista ensimmäisten museoitujen Mepa-korttien katoamistempun, mutta kirjaamattomina ne ovat painuneet unohduksen pölyiseen alhoon. Toimi sinä viisaammin!

Teksti ja kuva: Sakari Karttunen, Mepan tiedotussihteeri 1973 – 84.

Oheiset Seamen´s Mail -kirjeet oli postitettu Mombasassa ja Jeddahissa.

Mepa-historiikin ("Soita, kirjoita, käy talossa") tyhjien aukkojen paikkailua:

Lehtipalvelu oli täysosuma

Atlantti 23.10.-81: Tsau! Olemme tulossa suurilta järviltä. Saimme laivaan Thunder Bayssa mahtavan määrän Hesareita, Demareita, Uutta Suomea ja Canada-lehteä. Hyvin järjestetty, kiitos! Terv. Luottamusmies m/s Karasta”

Kobe 17.12.-81, Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Koben ja Port Saidin lehtipisteet toimivat hienosti, joten kiitos siitä. With many wishes for the holidays and the coming year ja kiitos edellisestä vuodesta t: koko porukka täältä m/s San Benitosta. 

Mitä kummallisia sähkösanomia oheiset oikein ovatkaan? Ovatpahan vain pari esimerkkiä niistä kymmenien ja kymmenien postikorttien teksteistä, joita Mepaan tuli ainakin sen lehtipalvelun ajan, jonka olin Mepan rullassa 1973 – 83. Kuten kollega Pertti Rönkkö taloon tultuaan vuonna 1974 kiteytti, niin työmme keskiössä olivat tiedonkulun kehittäminen ja merenkulkijoiden tiedontarpeen tyydyttäminen. Itse aloitin lehtikooste Klippiksen tekemisen lähes välittömästi, kun Mepa ensin oli saanut Sanomalehtimiesten Liitolta poikkeusluvan välittää lehtiuutisia ilmaiseksi, siis ilman tekijänkorvauksia. Silloisen pääsihteerin Harri Kajanuksen kanssa aloin rakentaa suomalaisille keskeiset satamat kattavaa lehtipisteverkostoa ympäri maailman. Parhaimmillaan osoitteisto kattoi yli 40 kohdetta. Pertin vastuulla oli Vapaavahdin kehittäminen, ja kuten palautteista kävi ilmi, niin lehti sisälsi haluttua, monipuolista ja tärkeää luettavaa.

Lehtipisteiden verkostosta tuli yksi Mepan alkuaikojen menestystarinoista. Postituksen kohteina olivat luonnollisesti suomalaiset ja pohjoismaiset merimieskirkot sekä erilaiset klubit ja missiot ”lentävine enkeleineen”. Jokaiseen pisteeseen meni vähintäin Helsingin Sanomat ja Hufvudstadsbladet, moniin myös Uusi Suomi ja Suomen Sosialidemokraatti. Lisäksi lehtiä lähti Helsinki-Vantaan lentoaseman Mepa-kopista vaihtomiesten mukana tiettyyn laivaan korvamerkittynä tai sitten postilähetyksenä suoraan Mepasta satamaan, johon saapuvan laivan etan olin ottanut varustamosta selville. Työn puolesta oli mielenkiintoista seurata positiolistoja. Mutta aina piti selvittää: ehtiikö lehtilähetys ajoissa perille? Siihen sain vastauksen posti- ja lennätinhallituksen ulkomaanosaston postijohtajalta Martin Walleniukselta, jolla oli hallussaan maailman kaikkien lentopostia kuljettavien reittien aikataulut ja vaihtopisteet tuntien tarkkuudella. 

Kaikki perustui monipolviseen verkostoitumiseen - kuten itse asiassa Mepan koko palvelutoiminta. Kahden HS-toimittajapestini rohkaisemana soitin itse Aatos Erkolle. Esittelin lehtipalveluhankkeen ja totesin rahallisten resurssien rajallisuuden. Taitoluistelun ohessa Erkko tunsi lukkarinrakkautta myös merenkulkua kohtaan, ja niinpä hän myönsi melkoisen nipun ilmaisia Hesarin vuosikertoja ympäri maailmaa lennätettäviksi. Myös moni rannikkokaupungin lehti myönsi Mepalle ilmaisvuosikerran, ja näitä lehtiä käytettiin Klippiksen lähdemateriaalina ja sijoitettiin Seutulan ”transistoreihin” Vapaavahtien, Klippisten ja Rautakirjalta ilmaiseksi saatujen aikakauslehtien joukkoon. Yhteistyökumppanimme varustamoissa olivat valmiita katsomaan kulloisenkin laivan rullasta, mistä päin Suomea seilaavat poikamme ja tyttäremme olivat kotoisin. Niinpä varsinkin Eteenpäin (Kotka), Kymen Sanomat (Hamina), Turun Sanomat, Tidningen Åland, Vasabladet ja jopa Österbottningen (Kokkola) löysivät tiensä oman kylän seiloreille. Täysosumia! 

Kiitoskortteja tuli vuosien mittaan ympäri maailmaa. Ne olivat varmoja todistuskappaleita lehtien perillemenosta laivoihin. Jos palvelu klikkasi, niin tilannetta päästiin heti korjaamaan, koska ongelmasta oli saatu suhteellisen tuore viesti. Niinpä jonkun merimiesklubin osoite oli saattanut vaihtua ilman, että meille olisi ilmoitettu. Postikorteilla hoidettiin muitakin asioita kuin lehtipisteiden ajantasaisuutta. Saatettiin ilmoittautua kursseille, pyytää lisää Merimieskalentereita, tilata pienikokoinen Suomen lippu, kertoa tv-kasettien ja laivakirjastojen vaihdosta tai annettiin runosuonen pulputa: ”On merimies kuin hylkypuu, kun näin rantaan ajautuu ja Sailor´s Homen mustaa listaa katselee...”

Postikortit ovat niin sanottua elävää historiaa. Jos niitä 70-luvulla Mepassa kerättiin jonnekin, niin ei niitä ainakaan arkistoitu. Jos alkuvuosien lehtipalveluguru Harri”Harzi” Kajanus olisi niitä jemmannut, niin tuskin niitä löytyisi, ja nyt on myöhäistä kysyä. Itse älysin niiden arvon vasta viimeisillä Mepa-vuosillani, mutta hyvä niinkin. Minulla on kortteja tallella yli puoli sataa, valtaosa henkilökohtaisesti minulle osoitettuja, ja niiden paikka tulee olemaan merenkulkumuseo. Tuon postikorttinipun lainasin Sampsa Sihvolan välityksellä historiikin toimitukselle. Korttikooste olisi elävöittänyt kirjan muuten niin pystyynkuollutta ilmettä ja kertonut niistä puolen vuosisadan takaisista visuaalisista viesteistä, joita skönemannien kotiväki maailmalta sai. Mutta maisteri Koivu lähestyikin Mepaa kiireellisen tilintarkastajan otteella, jolla ei ollut mitään tekemistä merimiesten eikä historian elävöittämisen kanssa. Eikä Mepan alkuaikojen palvelutoiminta ylipäänsäkään häntä kiinnostanut. 

Otan kortteja mukaani nostalgiaristeilylle 5. - 7. toukokuuta. Jos lähdet mukaan eli kuulut tuolloin rullaan, niin voit löytää viestin omalta laivaltasi kymmenien vuosien takaa ja jopa hyvältä seilauskaveriltasi. Ohessa muutama esimerkki sekä tiedoksi, että historiikin paikkailulle on enemmänkin aiheita.

New Orleans 14.2.82: ”Kiitokset! Houstonin ja New Orleansin lehtipisteissä paljon tuoreita lehtiä! Toimitetaan laivalle normannikirkolta. Hakivat autolla ja veivät ostoksille. Ro-Ro laiva kun ei kauan satamissa makaile. Terveisin FINNROSEN porukka”

Alger 19.11.82: ”Terveiset sateisen koleasta Algeriasta. Kiitoksia paljon, lehdet ovat tulleet eritt. Nopeasti tänne, sillä 12.11. lähetetty oli täällä 15.11. sekä 15.11. lähetetty oli täällä 18.11. Toivomme vastaisuudessa Pietarsaaren-Vaasan seudun lehtiä, suomenkielisiä että ruotsinkielisiä. Toivoo Markku Immonen sekä s/s Borean henkilökunta.

Santos 12.11.82: ”Terveiset täältä Santoksesta! Lehtipiste toimii erittäin hyvin ja lehdet on tuotu laivaan. Terv. Pekka Mantere, stuertti m/s Aurora, Maij-Lis Rantapelkonen (ville), Sirkka Kuusisto”

Amsterdam 3.5.74: ”Moi! Milford Havenin norjalainen lehdenjakelupiste toimii hyvin. Lauantaina aamulla oltiin kiinni kaijassa ja iltapäivällä saatiin Hesarit ja H:bladetit laivalle...... T: m/t Mistralin koiravahti”

Trieste 24.4.82: ”Vi vill bara här på m/t Jonny meddela, att när vi var i Genoa i början av mars, var sjömansprästen från Savona ombord med tidningar och bytte bibliotek, mycket välkommet. Det fungerade perfekt. Fulla poäng. Hälsn. Jonny gänget

Gijon 9.12.1982: ”Moi! Olemme täällä Espanjassa ylösmakaamassa ja olis kiva jos tänne voisi lähettää pari lehteä, Hesari ja Hufvudstadsbladet. Ei mitään muita lehtiä kuin nämä kaksi. Hyvää joulua t: Rainer Mutanen, m/t Primero”

Philadelphia 29.5.78: ”Hei! Luimme juuri Vapaavahdista ettei Philadelphiasta ole tullut postia niin päätimme ilmoittaa että lehtipiste pelaa hienosti. Hesareita tuli iso nippu, kiitti vaan. Finneaglen pojat”

Pireus: ”Skand. Sjömanskyrkan i Pireus är villiga att fungera som kontaktpunkt för er tidningsservice under år 1978. Med hälsningar, Björn Rydberg, sjömanspräst

Teksti ja kuva: Sakari Karttunen