Salakalastajien jäljillä

Lähettänyt TimoSylvänne

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjoitin pari vuotta sitten jutun lehteen, vaan saattoi paisua liian laajaksi. Tänne mahtuu.

Norjalaiset toimittajat Eskil Engdal ja Kjetil Sæter olivat jokunen vuosi sitten kirjoittaneet lehtijutun salakalastuksesta. Tarina sai Norjassa niin suuren suosion, että aihe päätettiin laajentaa kirjaksi, joka ilmestyi viime vuonna. Suomenkielellä teosta päästiin lukemaan heti tänä vuonna. Kääntäjä Jonna Joskitt-Pöyry on onnistunut erinomaisesti.

Meillä Suomessa on vuosien mittaan saatu lukea uutisia islantilaisten, japanilaisten ja norjalaisten laittomasta valaanpyynnistä ”tieteellisiä tutkimuksia” varten. Japanilaiset ovat lisäksi saaneet mainetta delfiinien joukkoteurastajina. Tämä kirja kertoo rikollisesta hammaskalan pyynnistä kylmillä ja myrskyisillä Antarktiksen vesillä.

Hammaskala ui syvissä merissä ja saattaa elää 50-vuotiaaksi. Kala kasvaa parimetriseksi ja painaa yli 100 kiloa. Kauan on tiedetty hammaskalan olevan merenelävistä maukkain: maistuu hummerin ja kampasimpukan välimudolta.

Mittava salakalastus on alkanut kolmisenkymmentä vuotta sitten Etelä-Amerikan vesillä. Sitä mukaa kun jokin valtiovalta on häätänyt troolarit pois alueeltaan, on saalista löydetty muilta vesiltä. Kun kulinaristeille levisi tieto, että hammaskala on häviämässä sukupuuttoon, ravintolamaailma keksi hammaskalalle uuden nimen Chilean seabass ja kaupankäynti jatkui hyvällä omallatunnolla.

Hammaskalan hävityksen ohessa albatrossit ovat katoamassa meriltä. Kun salakalastaja laskee pitkääsiimaa syötteineen, albatrossit hukkuvat jäätyään kiinni koukkuihin. Kirjassa kerrotaan jopa 100 000 albatrossia tapetun vuosittain tässä pyynnissä.

Kirja raportoi Sea Shepherd organisaation BOB BARKER aluksen seurantamatkasta THUNDER salakalastustroolarin vanavedessä 110 vuorokauden ajan. Toistaiseksi 110 vuorokautta laivajahtia on maailmanennätys.

BOB BARKER on alunperin 1950 valmistunut norjalainen troolari POL XIV. THUNDER on Norjassa rakennettu, 20 vuotta nuorempi, alunperin färsaarelainen VESTURVON. Sittemmin nimiä on kertynyt melkoisesti: ARCTIC RANGER, RUBIN, TYPHOON 1, KUKO, MING NO. 5, WUHAN NO.4, THUNDER. Lippuvaltio on muuttunut tarpeen mukaan, koska väärennettyjä rekisteröintidokumentteja on ollut puurissa tarpeen mukaan. Laivan nimi on vaihdettu nopeasti kääntämällä ahterissa roikkuva puulevy ympäri.

Sea Shepherd Conservation Society (SSCS) on 1977 perustettu meren elämää suojeleva järjestö. Suomessa Greenpeace on tunnettu reippaasta toiminnastaan. Sea Shepherd toimii vielä suoremmin ja tarvittaessa vastaa merielämää tuhoaville rikollisille samalla mitalla.

Troolari THUNDERin omistus selviää vasta kirjan lopulla. Hammaskalan laitonta pyyntiä organisoidaan Espanjan Galiciasta useiden kunnioitettujen sukujen voimin. Perheillä on arvostettuja liikeyrityksiä, jotka saavat laillisille pisneksilleen miljoonittain valtion ja EU:n tukia. Rikollinen kalastusraha kierrätetään ympäri maailmaa. Toki rosvoperheet ovat syvästi uskovaista kirkkokansaa lahjoittaen niin seurakunnalle, kuin hyväntekeväisyyteenkin.

Sea Shepherd etsii tietolähteidensä ja laivojensa avulla laittomia kalastajia ympäri maapallon. Tavoitteena on estää salakalastus. Nostetaan ylös kymmenien kilometrien verkkojatoja ja siimoja. Ajetaan hengenvaarallisesti kalastus- ja huoltoalusten väliin, jolloin bunkraus ja proviantinsiirto on mahdotonta. Yritetään saada troolarit palaamaan satamiin toiveissa, että viranomaiset voisivat puuttua laittomaan kalastukseen.

Kuten maissa, on merelläkin ongelmana, että viranomaisten toimivaltaa on rajoitettu monenlaisin direktiivein. On useita edunvalvontayhdistyksiä, kansainvälisiä liittoja, poliisi, Interpol, merivartiosto, laivasto, tulli, satamaviranomaiset, jotka tietävät rosvolaivoista, mutta joiden puuttuminen rikolliseen toimintaan on lainsäädännöllä kahlittu. Rosvojen puuhia eivät kahlitse mitkään direktiivit. ”Hyvät” joutuvat syytteeseen direktiivien vastaisista toimistaan, rosvot useimmiten eivät.

Salakalastuksen vuosituotoksi arvioidaan 20 miljardia dollaria. Indonesian vesillä uskotaan uistelevan 5000 laitonta kalastusalusta, joiden saaliin arvoksi mainitaan 5 miljardia dollaria. Hammaskalaa rosvoavan troolarin arvioidaan tuottavan hyvänä vuotena 5 miljoonaa dollaria.

Niin maalla kuin merelläkin menestyvän rikollisuuden edellytyksenä on riittävä korruptio. Lahjotaan viranomaisia, rekisterinpitäjiä, vakuutusyhtiöitä, rahoittajia ja muita asianosaisia. Jos jossain on saatu laiton kalastaja haaviin, löytyy vapautukseen riittävästi rahaa. Jos jossain saadaan tuomio aikaiseksi, ei sakkoja tarvitse maksaa, eikä linnatuomioita istua. Joissakin maissa laivarekisterit on ulkoistettu yksityisille yrityksille, jotka rekisteröivät mitä tahansa sopivasta maksusta.

Kirjassa seurataan 110 päivän takaa-ajon aikana elämää BOB BARKERilla, kuin myös jossain määrin rosvotroolari THUNDERilla. Pidempäänkin takaa-ajoon olisi resursseja, kun proviantti riittäisi kahdeksi vuodeksi. Paljon muuta salakalastukseen liittyväää kerrotaan merimatkan ohessa. Tosin jäi epäselväksi, mitä on laillinen hammaskalan pyynti.

Monia laivoja kirjassa mainitaan. Pientä herätyskelloa kilkuttaa reefer SUNNY JANE, joka keräsi Barentsin mereltä kaliningradilaisilta troolareilta luvatonta tonnikalasaalista. Viranomaisten havainnot laittomuuksista estivät reeferin pääsyn useimpiin Euroopan satamiin. Lopulta SUNNY JANE ankkuroitui Espanjan Galician Ria de Arousa jokisuistoon. Venäläinen 13 hengen laivaporukka oli rahaton. Ei ollut bunkkeria, eikä provianttia. Oli 600 tonnia laitonta tonnikalaa. Viimeistä palkanmaksua ei enää muistettukaan. SUNNY JANE, alunperin Gustaf Eriksonin Uudessakaupungissa rakennettu FISKÖ(2) hylättiin Ribeiran satamaan, missä se ylösmakasi kolme vuotta ennen romutustaan.

Pikkuiset troolarit ja reeferit ovat isoihin rahtilaivoihin verrattuna oma erilainen maailmansa. Kirjan laivoilla kalastuspäällikkö on lenkki omistajan ja laivan välillä ja määrää laivan kulusta. Kovin moni ei laivan omistajaa tiedäkään. Troolarin päällikkö on se joka naulataan ristille, jos laiva sattuu jäämään kiinni.

Jotkin asiat jäivät mietityttämään. Jos kalastajat ajavat kuuden solmun nopeudella, kuinka matkaa vuorokaudessa taittuu 200 mailia? Välillä tutka näyttää maksimissaan 12 mailia, välillä 20 mailia. Joskus hyvässä säässä jokin alus lähestyy kalapaattia ja havaitaan vasta kolmen mailin päästä. Ja tokihan entistä kipinää häritsee simplex radiopuhelinliikenteessä jokaisen vuoronvaihdon jälkeen sanottu ”loppu”.

Kalastus on levinnyt kaikille merille. Mittavan ylikalastuksen vuoksi kaupallisesti tärkeimpien kalakantojen arvellaan romahtavan lähivuosina.

Kirjaa lukee hyvillä mielin siltä osin, että maailmassa löytyy vapaaehtoisia suojelemaan sukupuuttoon tapettavia vedeneläviä. Samalla tulee tuumineeksi, mitenkä meillä direktiivien Suomessa?

Suomen kaloista 12 on luokiteltu uhanalaisiksi. Kuitenkin niitä saa lain mukaan pyytää. Suomen tunnetuista eliölajeista uhanalaisiksi on arvioitu 2247, noin kymmenen prosenttia. Tärkeimpiä uhanalaisuuden syitä ovat rakentaminen, sellumetsänhoito, soiden ojitus, vesien rehevöityminen. Kaikki laissa sallittua tuhoamista, minkä estäminen on lain vastaista.

Forums

Jojje Kontio (ei varmistettu)

Ti, 06.09.2022 - 12:32

Ryöstökalastuksen seuraukset voivat olla moninaiset. Somalian valtion käytännössä hajottua ei merialueita enää valvottu ja ulkomaiset troolarit kävivät kalastamassa aluevedet tyhjiksi. Pienillä veneillä kalastaneet paikalliset toimijat jäivät siten ilman saalista ja rupesivat henkensä pitimiksi merirosvoiksi. Ks. https://www.rsis.edu.sg/rsis-publication/rsis/1209-root-causes-of-pirac…