Lady PATRICIA – osa 2

Lähettänyt TimoSylvänne

Sevillan kaupunki Espanjan Andalusiassa kuuluu asuinpaikkana olevan lähes 3 000 vuotta vanha. Suomessakin Sevilla on ehtinyt tulla tutuksi. Naiset muistavat ihailemansa ja kaipaamansa Don Juanin. Hänestä kertoo kirja El burlador de Sevilla y convidado de piedra (”Sevillan viettelijä ja kivinen vieras”, ensimmäinen painos vuonna 1630, kirjoittajana munkki Tirso de Molina). Jotkut muistavat Georges Bizet'n oopperan Carmen ja Gioacchino Rossinin oopperan Sevillan parturi. Maailmankuuluja jalkapallojoukkueita tienaa omistajilleen rahaa Sevillassa. Jos ei mikään näistä tunnu tutulta, niin ainakin lukemattomat Sevillan parturit suomalaisissa kaupungeissa ovat tavallisellekin kansalle nimeä tehneet tykö. Henry Nielsenin skönärit muistavat Sevillasta telakan Astilleros Españoles SA.

Laivatelakkaa oli alettu puuhaamaan 1944, kun Espanjan rajojen takana sodittiin tuhoisasti toista maailmansotaa. Oli rakennettu tarpeelliset telakan hallit ja rantaan kaivettu kuivatelakan monttu. Kymmenen vuotta myöhemmin oli ensimmäinen laiva valmistunut. Vuonna 2017 valtion omistaman laitoksen osti slovenialainen konserni Pulchra Mare. Telakka-alueella vaikuttaisi nykyisin toimivan useita yrityksiä.

Sevillan kaupunki on kohonnut Guadalquivir joen penkoille. Espanjan ainoa slussi on rakennettu joen ja telakan välille. Atlantin rannikolle on jokimatkaa lähes sata kilometriä. Valtamereen joki laskee Cadizin kaupungin liepeille.

Henry Nielsenin ensimmäiset Sevillan uudisrakennukset olivat 1971 valmistuneet 16 051 dwt sisarlaivat SOLANO ja TIVANO. Sittemmin tilattiin samalta telakalta eri omistajille Nielsenin hoitoon kymmenen 35 000 dwt:n ja viisi 30 000 dwt:n bulkkeria, ”jauholaivaa”. Ensimmäinen näistä lähti liikenteeseen tammikuussa 1975, viimeinen kesällä 1977. PATRICIA oli viimeinen suurempien alusten sarjasta.

Kun vuosikymmenen alussa olin radiosähköttäjäopinnoissani talvisilla koulumatkoillani urhoollisesti työntynyt Lauttasaaren sillalle ja etukenossa pipo silmillä tallustanut viiltävässä lumituiskussa kohti vastarantaa, antoi voimia ajatus, että sertifikaatin saatuaan pääsisi sisähommiin. Vaikkei Sevillan keväässä lunta myrskynnyt, saattoi telakalla yhä olla hyvillään nuoruuden opinnoista siistiin sisätyöhön. Niin perämiehillä kuin konemestareillakin oli Sevillan telakalla asusteena siniset haalarit. Näyttivät todella olleen tarpeeseen tahroista ja törystä päätellen. Pari sataa metriä pitkässä laivanrungossa on lukematon määrä säiliöitä, tankkeja, soppeja ja pilssejä kontattavaksi ja tikkaita ruumiin ylös ja alas kiivettäviksi. Vaikkei kovin vähästä telakalle rekalamoitu, löysivät tarkastajat silti monenlaista mainittavaa.

Viikonloput olivat telakkahommista vapaita. Keksittiin erilaisia harrastuksia. Toki ensin kiersimme kuusisataa vuotta vanhan kuninkaan palatsin - Real Alcázar - salit ja puistot. Paikalla kuuluu olleen hallitusherrojen huusholleja jo Rooman ajoilta alkaen.

Torre del Oro eli merimuseo on alkujaan ollut kuninkaan palatsin torni. Sittemmin Etelä-Amerikasta ryövätyn kullan varasto.

Nykyisen Espanjan alue – Iberian niemimaa - oli suureksi osaksi islamilaisten hallinnassa noin 700 vuotta. Lähi-idästä tuli vaikutteita kaikkeen elämään. Suvaitsevaisuus – jopa juutalaisia suvaittiin – lisäsi kehitystä ja hyvinvointia. Andalusian Cordoba oli sivistyksen kehto. Se oli läntisen Euroopan suurin kaupunki, asukkaita puoli miljoonaa. Islam vaikutti kulttuurin kukoistukseen ennen varsinaista renesanssia 1400-1500-luvuilla. Musiikki, kirjallisuus, kuvataiteet, arkkitehtuuri ovat kulttuurien sekoituksia. Koko läntinen elämäntapa on rakentunut tuolle perustalle.

Kun oli yksi viikonloppu käytetty sivistykseen ja henkiseen kulttuuriin, oli ruumiinkulttuurin vuoro. Joku tiesi ratsuhevosia olevan jossain vuokrattavana. Niinpä suunnattiin etsimään talleja. Taksille osattiin osoitteeksi selkeästi selvittää ”caballo”. Ja vähän hytkyttelyä lisäksi.

Hevostalleilla saatiin ihailla harjoittelevan ratsukon temppuja: musta, kiiltäväksi harjattu isokokoinen hevonen hyppelehti eteen, taakse ja sivuille, välillä tasajalkaa, välillä erijalkaa. Ajomiehen asusteena oli frakki simpsetteineen ja päässä puolisilinteri.

Ihmettelimme, kuinka noin mittavan hevosen selkään pystyy kiipeämään ja kuinka sitä ohjataan tekemään temppujaan. Onneksi sittemmin selvisi, että oltiin kouluratsastusta ihailemassa. Turistien tallit löytyivät pari kilometriä edempää.

Seurueellemme tarjottuja hevosia arvelimme vanhoiksi härkätaistelujuhdiksi. Pitkiä ja leveitä arpia oli eri puolilla kylkiä ja mahaa. Minulle jääneellä ratsulla oli turpa hiertynyt verille rautaisen päitsen (vai mikä se on nimeltään) hiertämänä.

En raaskinut paljoa suitsista nykiä ja muiden lähtiessä matkaan me jäimme seisokelemaan tyynesti puun alle. Tallipoika antoi lähtölaukauksen heittämällä hevosta tiiliskivenpuolikkaalla persuuksiin. Salamana tuli ratsuun eloa kuin hakkapeliittojen hyökkäyksessä: täyskäännös vasempaan ja täyttä laukkaa suoraan tallin ovesta sisälle. Nopea oli ratsastajankin kumarrus oven kohdalla: vain tukka pyyhki yläkamanaa. Rauhallisemmalla manöveerauksella lopulta päästiin matkaan ja aikanaan talleillekin takaisin, jotta ehdin muiden mukaan samaan taksiin.

Turistitallien läheltä hoksattiin jäähalli, missä oli yleisöluistelua. Tokihan espanjalaisille piti mennä esittelemään, miten oikeasti luistellaan. Jääkiekkokaukalossa oli paljonkin paikallisia, jotka varovaisesti koittivat horjahdella kaukalon laidoista kiinni pitäen tahi toisiinsa tarrautuen.

Pukukopissa hivenen ihmetytti, kun pääsylipun hinnalla oli tarjolla vain kaunoluistimia. Vaan ei se hidastanut hinkua päästä jäälle näyttämään, millä tyylillä Euroopan ja Pohjois-Amerikan jääkiekkomestaruuskisoissa vastustajat isketään upoksiin.

Hyvän vauhdin sai kaunoluistimillakin, kunnes unohtui luistimen kärjissä olevat piikit, mitä seurasi mahalasku ja pitkä liuku. Yksi ja kaksi kaatumista ohkaisissa kesäkamppeissa eivät vielä lannistaneet, mutta vähitellen alkoi tuntua, ettei hokkariluistelija sillä reissulla kaunoluistimiin totu. Rintakivuista huolimatta ei mitään kuulunut murtuneen, kun seuraavalla viikolla lääkäri röntgenkuviani silmäili.

Maailmankuulu on Sevillan pääsiäisviikko. Kaikissa Andalusian kaupungeissa marssii näyttäviä ”Semana Santa” kulkueita, mutta Sevillan viikko kuuluu olevan maineikkain. Päivittäin eri puolilta kaupunkia vaeltaa ristisaattoja kohti tuomiokirkkoa.

Opin tuntemaan tuon katolisen perinteen, kun Tukholmasta lensi radioaseman rakentajan ITT-Standard Radion edustaja seuraamaan pääsiäissmarsseja. Oli tuttu mies, koska jokunen vuosi aiemmin Pentti Ojamies oli lähettänyt muutaman varustamon vakinaisen radiosähköttäjän oppiin radiotehtaalle Tukholmaan. Näitä ruotsalaisia radioasemia oli tilattu yhtä vaille kaikkiin uudisrakennuksiin.

Kävimme läpi radioaseman asennukset. Päälähetin oli viimeistä huutoa – enää vain neljä putkea - ja automatisoitu siten, että viritysnuppeja pyöritteli Wolksvagenin tuulilasinpyyhkimen moottorit. Insinööri tuskaili viritysten säätöjä:
”Espanjalaisille radioaseman kasaajille on moneen kertaan opetettu, kuinka lähetin viritetään oikein. Kuitenkaan ei oppi ole mennyt perille ja monissa uudisrakennuksissa on automaattiviritykset tehtävä uudelleen, jotta antenniin saadaan maksimiteho.”

Radioaseman ensimmäistä katsastusta oli mukava seurata, kun kaiken toiminta oli etukäteen varmistettu. Laivojen radioasemathan oli katsastettava vuosittain. Helsingistä Posti- ja lennätinhallituksen radio-osastolta oli lentänyt isompi viskaali tekemään katsastusta. Saattoi olla ihan diplomi-insinööri. Huomasi, ettei hän työkseen noita hommia ollut tehnyt, mutta ehkäpä Sevillan reissu oli pontimena. Insinöörille oli varattu huone samasta Resitur-hotellista, missä laivaporukkakin majaili.

Resiturissa oli baari ollut uusittavana jonkin aikaa. Kun remontti valmistui, oli piikki auki koko illan hotellin asukkaille. Meidänkin porukkamme paikalla viihtyi. Myös radioaseman katsastaja liittyi seuraan pikkutakissa solmio kaulassa. Jossain vaihessa joku huomasi, että insinööri pruukasi hakea tiskiltä täyden lasillisen, sanoi meidän porukassamme ohimennen niitä näitä ja sen jälkeen poistui muualle. Sittemmin selvisi, että Helsingin herra kantoi täysiä viinalaseja huoneeseensa. Todettiin hänelle seuraavan lasin hakuoperaation aikana, ettei ole hyvän merimiestavan mukaista varastaa viinaa, vaikka se olisi ilmaistakin.

Sevillan tuomiokirkon mainitaan olevan maailman suurin katolinen katedraali. Rakennettu 1400-luvulla. Korkea on katedraalin Giralda-torni, 97 metriä (toinen tieto pistää paremmaksi: 104 metriä). Alunperin muslimien minareetti 800 vuoden takaa.

Viimeisiä iltoja ennen laivan luovutusta kylillä kulkiessamme siiffi ohimennen mainitsi:
Minä sitä olen kiivennyt tuon tornin huippuun ja kaivertanut sinne nimikirjaimet”.

Kuten aina kirkkoon liittyvissä asioissa epäileviätuomaita löytyi. Kiistelyn siiffi päätti jämäkästi:Lyödään viinipullosta veto. Jos joku ei usko, sopii kiivetä torniin katsomaan”.

Joten jos nykyisin jollakulla suuntautuu matka Sevillaan, voisi pistäytyä katedraalin tornissa ja vahvistaa, että sieltä löytyy nimikirjaimet G.S. Samalla voisi mitata tornin oikean korkeuden.